Mun elimistö on valinnut kenties parhaimman mahdollisen ajan
syysflunssalle. Nyt kun on alkanut nimipäiväjuhlaviikko huipentuen
SM-liigakauden avaukseen. Mä olen onneksi taistelijaluonne, ja aion
lähteä kalanperkaajien valtakuntaan lähes 300 kilometrin päähän vaikka
sitten sadan asteen kuumeessa viiteen vilttiin kääriytyneenä.
Elämä siis
tuntuu tällä hetkellä hoipertelulta tukevassa tunnelissa. Ulkona on ollut aurinkoa, vettä ja varmasti ihan hirveän kuuma ja ihana ulkoilukeli. Mulla on ollut koko päivän yllä pyjama,
kollarit, joulusukat ja poncho. Mitään ei jaksa tehdä, ei edes seisoa
yli viittä minuuttia, puhumattakaan esimerkiksi olon helpottamisesta
apteekkikäynnin avulla. Jopa ajattelu sattuu. Onneksi äiti tietää parhaiten miten lohduttaa sairasta lasta.
Myönnetään,
että lähes kaksi litraa
äidin keräämiä, valmiiksi putsattuja ja paloiteltuja kantarelleja sai
mut itkemään ilosta. Niin hassua, joitakin vuosia takaperin suorastaan
ällösin noita limalötjäkkeitä, korkeintaan pitsassa sai olla vähän niitä
ei-minkään-makuisia-tölkkisieniä. Nykyisin niitä menee litrakaupalla
vuodessa. Sienistä saa varioitua erilaisia ruokia viikkokausiksi. Voisin
kirjoittaa vaikka oodin sienille, jos sulkakynä pysyisi kädessä.
Mamman sieniyllätys säästi mut nälkäkuoleman välttävältä
kaupassakäynniltä. Mä pääsisin tekemään sienipiirakkaa! Mä olen sitä
mieltä, että kipeänä syödään juuri sitä mikä maistuu, jos jotain
ylipäätään pystyy maistamaan. Eräs tietynlainen sienipiirakka vaan
sattuu olemaan syysajan lohturuokaa, tosin vegaanilupaus pakotti
tekemään muutamia radikaaleja muutoksia mun selkäytimeen hakattuun
luottoreseptiin.
Ei voita eikä jogurttia taikinaan,
muna-kerman tilalle riisikermaa. Pilkoin kantarellien joukkoon yhden jääkaapin perälle melkein unohtuneen herkkutatin, ja kuorrutin komeuden
soijajuustolla. En aiemmin edes tiennyt, että sellaista on olemassa!
Valejuusto oli vähän kiusankappale, eikä suostunut ottamaan väriä ennen
kuin voitelin juustokohdat oliiviöljyllä ja paahdoin grillivastusten
alla. Maku ei ollut se autenttinen Iidan sienipiirakka, mutta maistui hyvälle siitä huolimatta.
Kantarellipiirakan
seurana toimii
muumitee asiaankuuluvasta lempparimukista. Ihan parasta! Sohvalla on
kaikkein kivointa syödä, varsinkin kun telkkarista tulee BB. En ole
katsonut kyseistä hölpänpölppää yli viiteen vuoteen, mutta nyt Andy
McCoy on pakottanut minut lähes joka ilta ruudun ääreen. Ohjelman
toivoisi sulattavan kaikki pöpöt päästä. Ei meitä ole luotu
sairastamaan.
Loppuun vielä terveiset teille 1500:lle
vauva.fi-foorumin käyttäjälle, jotka ovat tänään eksyneet blogiini
jonkun keskustelun kautta. Pahan mielen vuoksi en viitsi käydä
katsomassa mistä olette jutelleet, mutta toivottavasti teillä on ollut
hauskat keskustelut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.