Eläimistä tuli
susia,
millä liikaa häntää, millä iso
murheellinen pää.
Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,
kävivät maisemaan taloksi,
saivat täpliä, somistuivat, joku lensi.
saivat täpliä, somistuivat, joku lensi.
Kissa,
kissa yksin
ilmaantui valmiina
ja ylpeänä:
se oli heti syntyjään täydellinen,
se oli heti syntyjään täydellinen,
kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.
Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,
käärme saisi mielellään siivet,
koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,
insinööri soisi olevansa runoilija,
kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,
runoilija yrittää matkia kärpästä,
mutta kissa haluaa olla vain kissa
ja yhtä kissaa se on hännästä viiksiin,
harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,
yön pimeydestä kultaisiin silmiin.
Ei ole sen veroista
ykseyttä,
ei kuu eikä kukka ole rakennettu niin hyvin:
se on niin yksi kappale kuin aurinko
tai topaasi ja sen joustava ääriviiva on siro ja luja kuin laivan keula.
Sen keltaisista silmistä jää yksi ainut viiru
johon lentävät yön kolikot.
Oi pikkuinen
keisari ilman keisarikuntaa,
isänmaaton valloittaja,
salongin pieni tiikeri,
eroottisten taivaskattojen lemmensulttaani,
sinä komennat myrskyssä rakkauden tuulta kun liikut ja painat maata vasten neljä herkkää jalkaa,
nuuhkit, epäilet kaikkea mitä maa kantaa päällään,
sillä kaikki on saastaista kissan tahrattomalle käpälälle.
Oi huoneiston joutilas
peto,
yön röyhkeä käpälänjälki,
laiska, jäntevä ja etäinen, syöverinsyvä kolli,
asumusten salainen poliisi,
jonkin kadonneen sametin tunnusmerkki,
varmaankaan et ole lajina arvoitus,
kaiketi et ole mysteerio,
kaikki sinut tuntevat; kuulut ihan tavallisimpaan talonväkeen,
kaiketi kaikki luulevat niin,
kaikki luulevat olevansa kissansa isäntiä,
omistajia, kissan enoja, kavereita, virkaveljiä, oppilaita tai ystäviä.
Minä en.
Minä luulen toisin. Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen,
elämä ja sen arkipelaagi, meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede, naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys, pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen, sen silmissä on kultaiset numerot.
Pablo Neruda - Andien mainingit
käärme saisi mielellään siivet,
koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,
insinööri soisi olevansa runoilija,
kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,
runoilija yrittää matkia kärpästä,
mutta kissa haluaa olla vain kissa
ja yhtä kissaa se on hännästä viiksiin,
harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,
yön pimeydestä kultaisiin silmiin.
ei kuu eikä kukka ole rakennettu niin hyvin:
se on niin yksi kappale kuin aurinko
tai topaasi ja sen joustava ääriviiva on siro ja luja kuin laivan keula.
Sen keltaisista silmistä jää yksi ainut viiru
johon lentävät yön kolikot.
isänmaaton valloittaja,
salongin pieni tiikeri,
eroottisten taivaskattojen lemmensulttaani,
sinä komennat myrskyssä rakkauden tuulta kun liikut ja painat maata vasten neljä herkkää jalkaa,
nuuhkit, epäilet kaikkea mitä maa kantaa päällään,
sillä kaikki on saastaista kissan tahrattomalle käpälälle.
yön röyhkeä käpälänjälki,
laiska, jäntevä ja etäinen, syöverinsyvä kolli,
asumusten salainen poliisi,
jonkin kadonneen sametin tunnusmerkki,
varmaankaan et ole lajina arvoitus,
kaiketi et ole mysteerio,
kaikki sinut tuntevat; kuulut ihan tavallisimpaan talonväkeen,
kaiketi kaikki luulevat niin,
kaikki luulevat olevansa kissansa isäntiä,
omistajia, kissan enoja, kavereita, virkaveljiä, oppilaita tai ystäviä.
Minä luulen toisin. Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen,
elämä ja sen arkipelaagi, meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede, naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys, pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen, sen silmissä on kultaiset numerot.
Pablo Neruda - Andien mainingit
Onnea Mymmelille! Meidän kisullamme oli myös vasta synttärit, ikää on kertynyt jo kunnioitettavat 17 vuotta. :)
VastaaPoistaMymmeli kiittää!
PoistaKaunis kissa. Olen jostain syystä viehtynyt erityisesti noihin "mustiin pantterikissoihin". Oma kilpikonnakissani olisi täyttänyt myös tässä kuussa kahdeksan vuotta, mutta kasvaimen takia sille oli annettava lopullinen rauha.
VastaaPoistaMutta niin, eksyin tänne blogiin pitkästä aikaa, noin kolmeen kuukauteen en ole täällä käynyt. Edelleen näytät saavan aika paskoja kommentteja tietyltä tai tietyiltä... miten he edelleen jaksavat? Eikö se turruta mieltä? Eikö se saa elämän muuttumaan hiljalleen henkisesti köyhemmäksi ja tylsäksi?
En todellakaan tiedä, miten jotkut jaksavat. Homma on jo ihan karannut käsistä, mun saamat kommentit ovat nykyään sitä tasoa, ettei niitä voi edes julkaista. Ilkeyden taso on ylittänyt kaikki hyvän maun rajat.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPistä mulle noi sähköpostilla, chicago187@hotmail.fi
PoistaBlogissa en asiaan liittyviä kommentteja julkaise, enkä myöskään vastaa.
Paljon onnea söpölle Mymmelille täältäkin! :)
VastaaPoistaT. Virpi
Mymmeli kiittää onnitteluista :)
Poista