Yövyin Art Nouveau Palacessa, hotellissa, jolla on mielenkiintoinen historia. Pitkälti yli satavuotiaassa, kuvankauniissa hotellissa on yöpynyt politiikkoja, muusikkoja, näyttelijöitä ja muita merkkihenkilöitä. Valitettavasti kukaan kiinnostava tyyppi ei ollut yöpynyt mun huoneessa. Hotelli tarjosi pullon skumppaa (kai se on ilmainen jos minibaarilistassa tai pullonkaulassa ei ole mitään mainintaa? Jos ei niin perästä varmaan kuuluu...) jonka kanssa sitten juhlistin Stanley Cupia. Jääkiekko ei todellakaan kuulunut alkuperäisiin lomasuunnitelmiin, mutta ei tollasta voi jättää näkemättä. Iloitkuunhan se päättyi. Änärimatsi ei yhtään auttanut pientä väsynyttä matkustajaa univelkojen kuittaamisessa. Onneksi veri veti katsomaan, jos en olisi etälivenä nähnyt en pystyisi antamaan itselleni anteeksi.
Mulla meni ihan kylmät väreet kun lippu napsahti Itävallan junaan. Vain pari pysäkkiä pidemmälle ja olisin päässyt vanhaan kotikaupunkiini. Pikkaisen olisi mieli tehnyt jäädä junaan istumaan. Noin kahdeksan euron hintaiseen lippuun ei sisältynyt ollenkaan paikkalippua. Jouduin vaihtamaan paikkaa kolmesti ennen junan lähtöä, loppumatka sujui omalla ikkunapaikalla. Ensimmäisen tunnin vieressäni istui herttainen tsekkimummeli, jonka kanssa höpöteltiin lähinnä omia kieliämme piirrosten ja eleiden, tarvittaessa saksalaisten, venäläisten ja englantilaisten tukisanojen avulla.
Loppumatkan vieressäni istui hauskannäköinen paikallinen nimeltään Tatxcrtklfpöihdrrt tai jotain sinnepäin. Kuulin hyviä vinkkejä mitä tehdä Brnossa, juteltiin matkustamisesta sekä natseista. Jep, natseista. Itävallan junassa. Ihanan korrektia.
Oliko pakko mainita että se poika jonka kanssa juttelit oli nimenomaan hauskan näköinen? Rumilleko et juttele? Vai tarkoititko hauskalla että se oli jotenkin epämuodostuneen näköinen?
VastaaPoistaHauskannäköinen oli ensimmäinen mielikuva kun tämä kaiffari viereeni istahti. Mielestäni hauskannäköinen on nimenomaan positiivinen termi. Rumille juttelen joka päivä, tykkään jutella itselleni varsinkin peilin edessä.
Poista