Mä olen onnistunut nostattamaan oman oloni ihan sinne stressiparaabelin lakipisteeseen. Mua ärsyttää vuorokauden vähäiset tunnit, loputtomat to do-listat ilman rukseja, aikatauluttomat aikaansaamattomuudet, jopa kanssaihmisten somekäytös. Mä stressaan ja murehdin asioista, joille en itse voi mitään. Mulla on marttyyripuuska ja maailmantuska.
Priorisointi olisi tärkeää. Erityisesti blogi on toiminut sijaiskärsijänä muutoksen ja myllerryksen aalloissa. Ei mulla ole mitään kirjoitettavaa, munhan pitää nyt stressata! Nyt on niin hektistä ja vaikeaa, mullahan on tämä tekosyykortti kädessä!
Toiseksi haluaisin oppia hallitsemaan sitä aikaa, vangitsemaan sen omaan tauluunsa, ja lopulta hylkäämään sen. Haluaisin oppia tekemään asiat rennosti ajallaan, heti kun hetki vaikuttaa riittävältä. En syke pilvissä varttitunnissa sata rautaa tulessa oman pyllyn alla.
Ja koska olen ammattivalittaja, haluaisin jo vihdoin viimein katkaista tämän uraputken. Vaihtaa työpaikkaa. Oppia rennomman ja huolettomamman elämänasenteen. Lopettaa syyttelemisen, koska asioilla on vain tapana tapahtua. Ja järjestyä.
Kuvat: we♥it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.