Naked Truth-haaste oli kuuminta hottia, kun mä vajaa kaksi vuotta sitten harkitsin paluuta blogimaailmaan. Silloin vielä ajattelin, että tuohon mä en voi ikinä lähteä. Vaikka meikittä huitelu on mulle arkipäivää, tuntui katastrofaaliselta ajatella, että ottaisin lähikuvia silmäpusseistani ja epäsymmetrisesta ylähuulestani. Kuitenkin, tässä blogissa meikittömiä kuvia on vilahdellut alusta asti. Niin siihen omaan naamaansa turtuu.
Mut haastettiin
tästä blogipostauksesta pari viikkoa sitten liikkeellelähteneeseen puolen naaman meikkaushaasteeseen. Naked Truthin päivitettyyn versioon, jonka tavoitteena oli näyttää ihminen meikittä ja meikattuna, ja ylipäätään herättää ajatuksia siitä, kuinka paljon meikillä voi itseään muuttaa.
Teininä meikkasin niin paljon, että nykyään olen pitkälti kyllästynyt meikkaamiseen. Välillä voi vierähtää yli viikkokin meikittä. Mulle ei ole mikään ongelma mennä meikittä kouluun tai kauppaan, kavereitakin tapaan naama luonnontilassa. Isompi harmitus se tuntuu olevan muille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Ikäänkuin ei-luonnonkaunis ihminen olisi jotenkin velvollinen meikkaamaan.
Haastaja toivoi toisesta puoliskosta "täyttä tällinkiä", mutta mä halusin tehdä suhteellisen arkisen version. Mä en edes koe meikkaavani arjessa paljoakaan. Silti ero kuvien vasemmalla ja oikealla puoliskolla on tajunnanräjäyttävä. Oikealla
out of bed-minä, vasemmalla
vähän yrittänyt-minä
Mun arkimeikki voi olla mitä vain pelkästä ripsiväristä korostus-varjostusmeikkipohjaan, huulikiillosta rajattuihin silmiin ja varjostettuihin luomivakoihin. Mulla on kestovärjätyt ripset ja kulmat, mutta ainakaan ripset eivät tuolla huijauksella paljoa anteeksi saa. Tähän puolikkaaseen käytin meikkivoidetta, valokynää, aurinkopuuteria, kulmakynää, ripsiväriä ja huulipunaa. Yllättävän monta tuotetta yksinkertaiseen lopputulokseen.