Helppo raparperimehu

Takapihaani on vaivannut tänä kesänä monelle tuttu, positiivinen ongelma nimeltään raparperin liikakasvu. Myös mun kahden neliön kokoisella kasvimaalla raparperi on pitänyt valtaa koko kesän.

Mehustaminen kuulostaa työläältä - moni ajattelee heti ensimmäisenä hikisiä tunteja mehumaijan kanssa, tai kovaäänisen mehustimen hermojaraastavaa ääntä. Tämä mehu kuitenkin valmistuu käytännössä itsestään. Aikaa se toki vaatii, mutta vaiva on minimaalinen. Tarvitaan käytännössä vain kannellinen kattila, siivilä, sokeria, raparperia ja vettä.

1 litra raparperiä paloina

1 litra vettä

1 desilitra sokeria

Raparperin varret huuhdellaan ja pilkotaan sentin-parin viipaleiksi. Kattilassa kiehautetaan vesi, jonka sekaan lisätään raparperipalat ja sokeri. Seos saa kiehua hiljakseen kymmenisen minuuttia. Tämän jälkeen levyltä voi ottaa virran pois ja jättää seoksen hautumaan ja jäähtymään kannen alle. Kun kattila on jäähtynyt kunnolla, sen voi siirtää jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Raparperimehun tekeydyttyä (tällä kertaa annoin mehun tekeytyä lähemmäs vuorokauden) se siivilöidään joko suoraan kannuun tai vaikka pulloihin. Mikäli mehua tekee kerralla ison erän, se kannattaa pakastaa esimerkiksi lituskaisissa muovipulloissa. Koska mehussa ei ole säilöntäaineita, se säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Resepti on siitä hauska, että ohje on helppo moninkertaistaa saatavilla olevan raparperimäärän mukaan. Tällä sokerimäärällä mehusta ei tule liian makeaa. Jos on makean mehun ystävä, voi noudattaa puolentoista desin sokerimäärää vesilitraa kohti.

Loppuun esteettinen kevennys. Pehmenneen, siivilään jääneen raparperin voi käyttää eräänlaisena hillona, ja täten minimoida ruokahävikkiä. Epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta tämä maistuu hyvin esimerkiksi jogurtin kanssa.

Mustapapuenchiladat

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, rakastan meksikolaista ruokaa! Yksi suosikeistani on enchiladas, eräänlainen tortillalasagne. Tortillat täytetään jollakin sörsselillä, rullataan ja kuorrutetaan uunissa. Tortillat voi askarrella itse, tai käyttää valmiita. On olemassa myös valmiita (säilöntäainekyllästettyjä) mausteseoksia, joilla luoda enemmän tai vähemmän autenttista meksikaanoruokaa. Variaatioita on lukuisia. Koska multa on toivottu enemmän kasvisreseptejä, täytin tällä kertaa enchiladani mustapavuilla ja chipotlella. Rakastan noita La Costenan chipotleja yli kaiken!

1 tlk mustapapuja

1 tlk chipotleja

1 tlk maissia

1 tlk tomaattimurskaa

1 punainen paprika

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl viinietikkaa

1 tl cayennepippuria

1 tl juustokuminaa

1 tl ruokosokeria

ripaus suolaa ja pippuria

tuoretta korianteria

200 g juustoraastetta, esim. cheddar

tortilloja

lime

Valuta maissit ja mustapavut. Pilko sipuli, paprika ja tomaatit pieniksi. Kuullota sipuleita ja paprikaa öljytilkassa, lisää joukkoon chipotlet, tomaattimurska ja mausteet. Mä rakastan noita La Costenan chipotleja niin paljon, että huuhtelen vielä purkinjämätkin paistokseen mukaan. Lisää sokeri ja etikka. Anna hautua hiljalleen noin vartin verran.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele uunivuoka, ja heitä pohjalle pari ruokalusikallista äsken valmistamaasi sörsseliä. Lisää pavut ja maissit pannulle, ja anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Pilko kastikkeen sekaan noin puolet korianteripuskasta.

Laita tortillalle pari ruokalusikallista täytettä, juustoraastetta ja rullaa löysähkösti vuokaan saumapuoli alaspäin. Tässä tulee aina sotkua, mutta se ei haittaa mitään. Levitä täytteenjämät tortillojen päälle, ja kuorruta juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa reilu 15 minuuttia.

Ripottele valmiiden enchiladojen päälle vielä korianteria, ja purista limestä mehua. Mä kaipasin orastavan kesäflunssani kanssa vielä vähän ekstratulisuutta, joten pilkoin päälle ronskeja chiliviipaleita. 

Tällä kertaa tarjoilin meksikolaislasagneni avokadon, ranskankerman ja Corona-oluen kanssa. Sitruunalla, totta kai!

Bœuf Bourguignon

Talvi on pataruokien aikaa. Niistä ehdoton suosikkini on burgundinpata. Tiedän, että tämä on jälleen yksi traumoja jättänyt kouluruoka, mutta vannon ja vakuutan, että minun burgundinpatani on täysin eri asia kuin kouluburgundinpata. Ja pataruuathan eivät ole mitään pikaruokaa. Kauniina talvipäivänä mikään ei ole ihanempaa kuin jättää pata tuntikausiksi uuniin hautumaan, ja lähteä pitkälle lenkille herkkuruoka motivaattorina. Kotiin oli lisäksi kulkeutunut viime viikonlopun juhlista jälkeenjäänyttä kyykkyviiniä, pitihän se hyötykäyttää.

Burgundinpata kannattaa tehdä mahdollisimman isoon, ehdottomasti kannelliseen pataan. Herkkusienet ja salottisipulit kannattaa valita pienessä koossa, jolloin halkaisu riittää. Padan elementtejä ei kannata silputa liian pieneksi. Perinteisesti burgundinpata tehdään naudanlihasta, mutta mun mielestä myös valmis karjalanpaisti-sikanautasekoitus on ihan toimiva. Käytin sitä tälläkin kertaa.

BURGUNDINPATA

700 g naudanpaistia

140 g pekonia

200 g tuoreita herkkusieniä

5 kynttä valkosipulia, tai maun mukaan

2-3 pientä salottisipulia
puolikas purjo

6 porkkanaa

1 palsternakka

4 perunaa

5 dl lihalientä

4 dl punaviiniä

suolaa

pippuria

3 laakerinlehteä

tuoretta timjamia

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja palsternakka. Viipaloi purjon vaalea osa. Lohko salottisipulit ja herkkusienet. Paloittele pekoni ja tarvittaessa liha, ja ruskista pannulla. Lisää pilkotut kasvikset, sienet ja ruskistetut lihat pataan. Kaada punaviini ja liemi ainesten päälle. Lisää kuoritut valkosipulinkynnet, suola, pippuri sekä laakerinlehdet ja timjamia. Mä lisäsin tällä kertaa mukaan vielä persiljaa, sillä sellainen puska oli lähes nuupahtamispisteessä jääkaapissa.




Kypsennä pataa kannen alla 150-asteisessa uunissa ainakin kolme tuntia. Mitä pidempään, sitä mureampaa padasta tulee. Itse kypsennän useimmiten viitisen tuntia Pitkässä kypsennyksessä lämpö kannattaa pudottaa 125:een parin tunnin jälkeen, jottei pata kuivu liikaa.




Lisää vielä tuoreita timjaminoksia kypsän padan joukkoon. Padan voi tarjoilla esimerkiksi keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa, mutta itselleni riittää padan kaveriksi patonki. Ja ruokajuomana punaviiniä, tietysti!

Fish taco party!

Yhtenä iltana eräs ystäväpariskunta kävi syömässä. Rakastan tehdä muille ruokaa, ja olen aina iloinen ruokavieraista! Meksikolainen keittiö on toinen suosikkini etnisistä keittiöistä, jonka vuoksi tarjolla oli tällä kertaa kalatacoja kumppaneineen. Chipotlet ovat uusin rakkauteni! Vedän noita nykyisin vähintään tölkillisen viikossa, ja mun mielestä toi purkki on niin sievä, etten raaskinut kaataa noita tarjoiluastiaan. Mulla on ollut nyt lainassa tortillaprässi, jolla sai luotua melkein täydellisen pyöreitä tortilloja. Koska niin moni tykkää mun resepteistä, jaan tässä postauksessa ohjeet neljään eri soossiin, jotka sopivat mielestäni erinomaisesti tacobileisiin tortillantäytteeksi. Näitä meilläkin oli nyt tarjolla. Toinen, toimivaksi toteamani vaihtoehto on käyttää paistettuja kalapuikkoja cevichen tilalla, mikäli raakakypsytetty kala ei maistu. Mutta mullehan maistuu!

Nieriäceviche

300 g nieriää

2 limeä

1 tl ruususuolaa

Cevichen voi tehdä oikeastaan mistä tahansa tuoreesta kalasta. Mä käytin tällä kertaa nieriää, koska olin saanut sellaisen tuliaisina tutulta kalastajalta. Esimerkiksi siika, kuha ja lohi ovat myös hyviä cevichekaloja.

Ruususuolaa hienonnetaan ensin vähän morttelissa. Kalasta poistetaan nahka ja ruodot, ja pilkotaan pienehköiksi palasiksi. Päälle puristetaan kahden limetin mehut, lisätään suola, ja sekoitetaan. Ceviche saa tekeytyä jääkaapissa vähintään kahdeksan tuntia.

Guacamole

3 avokadoa

2 retiisiä

1 punasipuli

1 chili

1 tomaatti

kokonaisen limen mehu

korianteria

Ainekset pilkotaan ja silputaan pienehköksi. Joukkoon sekoitetaan limen mehu, ja annetaan tekeytyä vartin verran jääkaapissa. Mä henkilökohtaisesti tykkään rouheisemmasta guacamolesta, mutta sileämmän setin ystävät saavat pienempää rakennetta pilkkomalla kaiken minimaaliseksi, tai vaikka soseuttamalla koko höskän sauvasekoittimella.

Pico de gallo eli salsa fresca

4 tomaattia

1/2 ruukkua korianteria

1 (puna)sipuli

1 tuore jalapeno

1/2 lime

1/2 tl hienoa suolaa

Pico de gallo on monien lähteiden mukaan meksikolaisen keittiön suosituin salsa. Kuten myös allekirjoittaneen kotikeittiössä. Yleensä käytän sipulia, mutta nyt ne olivat jääneet kauppaan. Punasipuli on ihan passeli korvaaja. Jos jalapenoja ei löydy kaupasta, vihreällä chilillä tulee melkein yhtä hyvä lopputulos.

Pilko sipuli, jalapeno ja tomaatit. Jos haluat hifistellä, poista tomaatin ja jalapenon siemenet. Silppua korianteri. Sekoita ainesten joukkoon puolikkaan limen mehu ja suola. Anna tekeytyä vartin verran.

Mangosalsa

puolikas mango

puolikas punasipuli

1 chili

1/2 ruukkua korianteria

1/2 lime

ripaus suolaa

Kuutioi mangonpuolikas. Pilko ja silppua sipuli, chili ja korianteri hienoksi ja sekoita mangokuutioiden joukkoon. Lisää puolikkaan limen mehu ja pieni ripaus suolaa.

I drink my greens

Smoothie. Yäk. Väinö hurahti viime syksynä smoothieisiin, joten kotiin oli ostettava blenderi. Halusin halvan ja värikkään, koska olin kaukaa viisas. Smoothieinnostus ei kauaa kestänyt. Itsekin join muutaman silloin tällöin, nyrpistellen. Terveellinen vihersmoothie maistui ihan pierulle. Ei tullut meistä ystäviä, ajattelin. Salaatti salaattina, selleri dipattuna.

Männäviikolla huomasin vaa'an lukeman jälleen lähentelevän pilviä, ja ajatuskin vähissä vaatteissa Floridassa keikistelystä muutaman tovin päästä sai voimaan pahoin. Olen elämässäni kokeillut ties mitä kitudieettejä, hurjimmassa ruokavalio koostui pelkästä greipistä ja tölkkiananaksesta. Koska lääkärikin on suositellut minulle muutamana päivänä viikossa merkittävän alhaista kalorisaantia, oli alettava suunnittelemaan smoothieita.

En voi sietää maitorahkaa, sen rakenne suussa ällöttää minua. Enkä halua käyttää mitään superfoodeja, taikauutteita ja -pulvereita tai näkymättömän kukkasen siitepölyä. Yksinkertaista ja vegaanista. Tuskailin kauan monien erilaisten vihreiden mönjien parissa, kunnes löysin lyömättömän suosikkini. Yhdellä juomalla kohuttu puoli kiloa päivässä.

päärynä

pieni avokado

iso kourallinen babypinaattia

reilu 10 cm kurkkua

2 lehtikaalinlehteä

3 dl kylmää vettä

Pilkon päärynän ja kurkun pienemmiksi paloiksi, koverran avokadon kuorestaan. Surrutan kaikki ainekset kerralla blenderissä kuohkeaksi smoothieksi. 

Helppo ja terveellinen

Pitkinä duunipäivinä mulla riittää aikaa vain yhdelle varsinaiselle (lämpimälle) aterialle. Juu juu, säännöllinen ateriarytmi olisi tärkeää paitsi verensokerin, myös painonhallinnan kannalta, mutku mä en kerkeä enkä ole nälkäinen. Musta tuntuu omituiselta syödä jos ei ole nälkä.

Mä en koskaan ehdi ruokatrendeihin mukaan ajallaan. Lehtikaali oli it-kaali pari vuotta sitten, mutta mulla oli aavistuksen epäluuloinen suhtautuminen kaikkiin kaaleihin. Nyt se maistuu jopa ruuan pääraaka-aineena. Kun syö kotimaista ja luomua, ei tarvitse olla huolissaan kadmiumille altistumisesta, jota lehtikaali imee tehokkaasti maaperässä.

Lehtikaali on lehtivihanneksista ravintorikkain. Se on pullollaan K-, A- ja C-vitamiineja, sekä kalsiumia ja rautaa. Lehtikaali on myös proteiinirikas. Yhdistin kaksi lemppariani, fetan ja kanan lehtikaaliin ja tein niistä simppelin lämpimän salaatin. Kuvassa yritin käyttää ikkunasta tulevan luonnonvalon epätoivoisesti hyödyksi, mutta jouduin turvautumaan lisävalaistukseen. Ilta kun tulee jo lähes lounasaikaan.

KAKSI ISOA ANNOSTA:

punainen paprika

sipuli

öljyä

1/2 tl harissaa

3 isoa lehtikaalin lehteä

100 g fetaa

100 g broilerisuikaleita

puolikkaan granaattiomenan siemenet

Kuullota harissaa kuumalla pannulla öljytilkassa. Paista kana harissassa ja siirrä kulhoon odottamaan. Pilko sipuli ja paprika pieneksi silpuksi ja kuullota öljyssä pannulla. Huuhdo lehtikaali, poista keskiruoti ja pilko suupaloiksi. Lisää lehtikaalinpalat pannulle ja paista muutama minuutti. Sekoita kulhossa kanan ja murennetun fetan kanssa. Ripottele lopuksi pinnalle granaattiomenan siemenet.

Viimeinen ehtoollinen

Reilut neljä vuotta sitten Itävallassa äiti pamautti pöytään kattilallisen kurpitsakeittoa, katsoen iloisena kuinka tyttö syö. Vielä neljä vuotta sitten mä olin nirso kuin mikä. En pitänyt itseäni ruuanlaittajaihmisenä, en suostunut valmistamaan itse mitään, mikä vaatisi pilkkomista tai paistinpannua. En ymmärtänyt itävaltalaista keittiötä, knödelithän ovat ällöttävä juttu. Kamoon, nyrkinkokoinen taikinapallo gulassikastikkeella? Vielä enemmän oli ruokia, joista en kehdannut imagosyistä pitää. Kaikki ihanat wieniläisleivokset, sacherkakut, wieninleikkeet, rasvaa ja kaloreita. Yäk en syö.

Kurpitsakeitto oli käänteentekevä kokemus, itävaltalainen ruoka saattoi olla myös hyvää! Ja niin reilut neljä vuotta sitten, tunti ennen Suomeen paluuta, äiti kutsui mut nauttimaan viimeistä ehtoollista. Kurpitsakeittoa.

Lähikauppaan oli tullut isoja, pyöreitä ja oransseja talvikurpitsoja. Halloweenkurpitsoja. En voinut olla ostamatta. Vaan legendaarisen keiton resepti oli saatava. Sen, mikä maistui syksyltä ja Alpeilta ja viimeisiltä hetkiltä. Onneksi äiti kertoi salaisuuden. Jonka minä levitän nyt eteenpäin.

Kürbissuppe, wie in Österreich

n. 800 g kurpitsaa

1 sipuli

1 rkl voita

1 rkl sokeria

1 rkl jauhoja

7,5 dl kanalientä

n. 5 cm inkivääriä

1 tl currya

1 tl juustokuminaa

1 tl jauhettua muskottipähkinää

1 tl chilihiutaleita

2 dl kermaa 
suolaa ja pippuria

Kas, eikös olekin reseptin täydeltä kivoja noin-arvoja? Mun kolmikiloisesta kurpitsasta tuli 1030 grammaa käyttökelpoista kurpitsanmaltoa ja äidin mukaan se oli ihan hyvä tuon liemen suhteille. Yritin myös tiedustella inkiväärin kokoa, vastaus oli vain "mitä paksumpi se viisisenttinen pala on, sitä inkiväärisemmältä se keitto maistuu." Kanalientä ihmettelin, mutta äidin mukaan se on ehdoton, enkä tuota sääntöä uskaltanut kyseenalaistaa. Koska mä en usko mausteseoksiin, korvasin curryn hienontamalla morttelissa minimaalisen määrän sinapinsiemeniä, laakerinlehteä, korianterinsiemeniä, kanelia, kardemummaa ja kurkumaa.

Koska mä halusin tarjoilla keiton suoraan kurpitsasta, kurpitsa oli koverrettava. Brutaali, sotkuinen ja aikaavievä prosessi. Otin suoraan terävän sahalaitaveitsen tuohon hommaan, ja yritin leikata hattua irti. Pienellä vaivannäöllä tässä onnistuttiin. Koska kurpitsansiemenet ovat hyviä ja terveellisiä, päätin ottaa ne kaikki talteen ja paahtaa keiton kaveriksi. Poistin pääpiirteittäin pehmeän rihmaston, ja leikkasin kurpitsanmallon erinäisen kokoisiksi paloiksi.

Kuorin ja pilkoin sipulin ja raastoin inkiväärin, jonka jälkeen kuullotin niitä kattilassa voissa. Lisäsin sokerin, kurpitsakuutiot ja jauhot, annoin paistua ehkä minuutin miedolla lämmöllä. Lisäsin kanaliemen ja mausteet, annoin kiehua puolisen tuntia kannen alla miedolla lämmöllä. Soseutin keiton, lisäsin kerman ja kuumensin kiehuvaksi koko ajan sekoittaen.

Kippasin keiton takaisin koverrettuun kurpitsaan. Olin paahtanut kurpitsansiemenet tämän ohjeen mukaisesti keiton kiehumisaikana, ja tarjoilin niitä keiton kanssa. Leipasin myös vartissa pienet epämääräiset pikasämpylät, koska leipä ja keitto ne yhteen soppii! Itävallassa kurpitsakeitto tarjoillaan kurpitsansiemenöljyllä, taitavat kurpitsabaristat luovat öljyllä ties mitä tummanvihertäviä kukkaköynnöksiä ja eiffeltorneja keiton pinnalle. Mäkin hei ihan oikeasti yritin tehdä kurpitsansiemenöljyllä jotain tribaalia tohon, mutta lopputulos oli... Dalimainen?

6x omeletti

Kun kotona on vain yksi suu ruokittavana, ruokavalio on kokenut aika radikaalin supistumisen. Yhdelle ihmiselle ei vaan ole kiva tehdä ruokaa. Yleensä keitän ison kattilallisen kasvissosekeittoa, josta riittää sitten koko viikolle. Paitsi että jossakin vaiheessa se alkaa maistua tervalta.

Silloin kun kyllästyminen iskee (noin joka toinen päivä....), teen munakasta. Mä olen lyhyessä ajassa oppinut suorastaan munakasmestariksi, omakehu maistuu hyvältä. Kaava on aina sama ja erittäin yksinkertainen, täytteet vaihtelevat keveistä päivällismäisen runsaisiin. Täytteet kannattaa sekoittaa pääsääntöisesti valmiiksi kulhossa, josta se on helppo kipata vielä vähän kostean munakkaan pinnalle. Tai jos haluaa tarjota muille, kuluttaa hieman aikaa esteettisempään asetteluun, mä tyydyin roiskaisutaktiikkaan. Tässä kuusi suosikkimunakastani.

2 kananmunaa

1 rkl kermaa

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

öljyä

Riko kananmunien rakenne kulhossa, sekoita kerma varovasti joukkoon. Kuumenna loraus öljyä pannulla kuumaksi, ja kaada munakasmassa paistumaan. Siirrä levy keskilämmölle, ja siirtele massaa siksakkaavin liikkein reunoilta keskelle, kunnes seos alkaa jähmettyä (noin minuutin operaatio.) Kytke levy pois päältä. Mausta suolalla ja mustapippuria. Lisää täyte ja anna tekeytyä kannen alla jokusen minuutin.

Raejuusto-avokadomunakas

2 rkl raejuustoa

1/2 avokado

auringonkukanversoja

limepippuria

Levitä raejuusto munakasmassalle tasaisesti, ripottele limepippuria päälle. Suikaloi avokadonpuolikas ja lisää valmiin munakkaan pinnalle. Koristele auringonkukanversoilla, jotka tottakai unohtuivat kauppaan kuvanottopäivänä (ja itse munakaskin taittui tässä rumaksi.) Myös rucola maistuu kivalta!

Kirsikkatomaatti-vuohenjuustomunakas

kourallinen kirsikkatomaatteja

kourallinen ruohosipulia

50 g vuohenjuustoa

Viipaloi vuohenjuusto mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Halkaise tomaatit, silppua ruohosipuli. Lisää suoraan märälle munakasmassalle ja sekoita sen sekaan.

Suppilovahveromunakas

1 dl suppilovahveroita (mulla oli kuivatuista turvotettuja)

(1 rkl konjakkia)

1 salottisipuli

1 pieni valkosipulinkynsi

2 rkl parmesanraastetta

persiljaa

Tee ensin täyte. Kuori ja hienonna sipulit, kuullota pannulla. Lisää sienet ja paista pannulla kunnes enin neste sienistä on hävinnyt, ja sipuli pehmennyt. Lisää halutessasi konjakki ja anna haihtua. Siirrä syrjään munakkaan paistamisen ajaksi. Hienonna persilja. Lisää sienitäyte, parmesan ja persiljasilppu munakkaan päälle. Tätä aion kokeilla ehdottomasti myös kantarelleilla, kunhan sellaisia alkaa ilmestyä.

Prosciutto-parsamunakas

3 vihreää parsaa

50 g prosciuttoa

1 rkl parmesanraastetta

tuoretta basilikaa

Kuori parsa tarvittaessa ja keitä lähes kypsäksi. Suikaloi parsa ja prosciutto, hienonna basilika. Lisää munakkaalle ensin parmesan, sitten prosciutto-parsa-basilikaseos.

Kana-artisokansydänmunakas

1/2 tlk artisokansydämiä

50 g grillattua kananrintaa

1 rkl pinjansiemeniä

1 tl raastettua sitruunankuorta

babypinaattia

tuoretta persiljaa

Riivi grillattu kana pieniksi paloiksi. Hienonna babypinaatti ja persilja. Lisää kaikki täytteen ainekset munakkaalle.

Kylmäsavulohi-kaprismunakas

3 siivua kylmäsavulohta

1 rkl kapriksia

2 vartta kevätsipulia

persiljaa

Pilko lohisiivut pieniksi paloiksi, ja sekoita märän munakasmassan joukkoon. Viipaloi kevätsipulit mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, lisää kapristen kanssa munakkaan päälle. Mausta reippaammalla pippuriripauksella.

Sangria Blanca

Bloggerin luonnosarkisto kätkee sisäänsä noloja tilanteita, haudattuja postauksenpoikasia ja unohdettuja lupauksia. Kuten yli vuosi sitten tapasillassa nautitun valkoisen sangrian yksinkertaistakin simppelimmän reseptin, josta oli jäänyt vain julkaise-nappi painamatta. Painettakoon nappia nyt, uusilla saatesanoilla. Vaikka kyseessä olikin viime kesän trendijuoma. Julkaisen postauksen ihan vain sen takia, koska tätä on toivottu, ja koska itselleni se maistuisi vielä tänäkin vuonna. Ehkä jo ensi viikonloppuna.

VALKOINEN SANGRIA
1 pullo (0,75 l) valkoviiniä

0,5 l sitruunanmakuista kivennäisvettä

nektariini

puolikas sitruuna

appelsiini

mansikoita

minttua

Pese hedelmät huolella. Paloittele nektariini, halkaise mansikat ja viipaloi sitrushedelmät kuorineen päivineen. Riivi mintusta kourallinen lehtiä, nosta kannuun hedelmäpalojen kanssa. Kaada kivennäisvesi ja valkoviini päälle, sekoita pohjaa myöten.

Jokaisessa näkemässäni reseptissä on suositeltu kuivaa valkoviiniä, mulla oli tuolloin puolimakea alkoholiton viini ja juoma maistui hyvälle. Kannattaa siis valita valkkari oman maun mukaan. Vahvemman juoman ystävät voivat lisätä mukaan puolisen desiä Cointreauta tai jotakin muuta sitruslikööriä.

Sopa Azteca

Keittoteemalla jatketaan vielä. Sopa Azteca eli meksikolainen kanakeitto on kaihertanut mun mieltäni siitä lähtien, kun sen bongasin Barcelonan suosikkiravintolani listoilta. Ceviche vei sillä kerralla voiton eikä ravintolaan enää palattu. Sopa Azteca vain jatkoi olemassaolollaan vainoamista koko kuun, kunnes päätin pistää tortillat uuniin ja tehdä tätä ylivoimaista lempikeittoani. Lempikeittoa, joka on käännyttänyt nirsojakin ihmisiä puolelleen. Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka käytänkin vain tiettyä salsaa. Aina, en ole edes halunnut kokeilla mitään muuta.

Koska mä olen hifistelijä, tein tortillat ihan itse. Tällä ohjeella tulee kaksi pientä tortillaa jotka riittävät hyvin keiton koristeeksi. Olen tehnyt keittoa myös kaupan valmistortilloilla, ihan hyvää niinkin tulee.

Tortillat

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl oliiviöljyä

0,5 dl kuumaa vettä

ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Jaa taikina kahtia, ja pyörittele osat palloiksi. Anna taikinapallojen levätä puolisen tuntia. Kaulitse pallot ohuiksi ja pyöreiksi tortillapohjiksi. Paista pohjia kuumalla, mieluiten valurautaisella pannulla ilman rasvaa, noin minuutti per puoli.

Sopa Azteca

1,5 litraa vettä

2 rkl kanafondia

1 rkl tomaattipyrettä

n. 6-8 rkl salsaa

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl timjamia

suolaa

pippuria

1 salottisipuli

1 punainen chili

200 g broileria

2 avokadoa

4-6 kirsikkatomaattia

2-4 retiisiä

1-2 limeä

100 g queso frescoa tai Monterey Jack-juustoa (hätätapauksessa pehmeä fetakin käy)

2 tortillaa

tuoretta korianteria

(ranskankermaa)

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuullota valkosipuliviipaleita ja tomaattipyrettä öljyssä kattilassa. Lisää vesi ja kanafondi, kiehauta. Lisää maun mukaan salsaa, mun vakio on seitsemän reippaampaa lusikallista, mikäli tulinen ruoka ei ole ihan niin mieleen, alle kuusikin varmasti riittää. Mä käytän aina tollaista chipotlesalsaa missä on inkkarin kuva, (mikäli joku muu uskaltaa kokeilla muunlaisella salsalla, mulle saa ilmoittaa lopputuotoksen mausta) se on parhaimman makuista ja inkkarit on cooleja! Tykkään myös chipotlen savuuntaittavasta mausta. Lisää mausteet, sekoita, ja anna liemen kiehua miedolla lämmöllä ainakin puoli tuntia. Mikäli aiot käyttää fetaa, jätä liemestä suola pois (ellet sitten tykkää megasuolaisesta ruuasta.)

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa tortilloista ohuita siivuja, ja paista leivinpaperin päällä pari minuuttia. Suikaleet palavat tosi herkästi, eli niitä joutuu kyttäämään koko paiston ajan. Paloittele kanat suupaloiksi, mikäli ne eivät ole valmiita suikaleita (mä ostin valmiita suikaleita, koska tollanen kettukana on ehkä maailman söpöin juttu! Hymyilin paketille ihan jatkuvasti!) Paista kanat pannulla, viipaloi chili ja kuutioi sipuli pieneksi. Kuullota sipulia ja chiliviipaleita nopeasti ja kevyesti pannulla.

Kuutioi avokado ristikkoviilloin kuoressaan, ja koverra hedelmäliha lusikalla. Viipaloi retiisit ja kirsikkatomaatit. Jaa ja asettele avokadokuutiot, retiisit, kirsikkatomaatit, sipulit, chilit ja kananpalat keittolautasille. silppua korianteria ja murenna juusto. Lisää tortillasuikaleet, mulla on tapana rakentaa suikaleista aina eräänlainen romahtanut atsteekkitemppeli. Kaada lautaselle kuumaa lientä, purista limemehua sekaan, ja ripottele päälle korianterisilppua, juustomuruja sekä halutessasi ranskankermaa, mikäli tulisuus lipsahti liiallisuuksiin.

Soppa vie heti ensimmäisellä lusikalla meksikolaisiin tunnelmiin, ei tarvitse edes sombreroa päähän. Saati tequilaa.

Sosekeittosuosikit

Mä syön ihan tolkuttomasti sosekeittoja! Sosekeitot ovat ennen kaikkea helppoa ruokaa, variaatioita on satoja ja joskus yllättävätkin yhdistelmät osoittautuvat toimiviksi. Esimerkiksi bataatti-inkivääri-appelsiinikeitto syntyi vähän vahingossa kauan kauan sitten eräänä flunssapäivänä, ja siitä lähtien se on ollut mun takuuvarma flunssalääkkeeni. Periaatehan kaikissa keitoissa on sama - kasvikset palasiksi, keitetään pehmeiksi, soseutetaan. Esittelen tässä postauksessa viisi sosekeittosuosikkiani. Mun reseptit on aika isoja, meillä syö kaksi ihmistä jotka tarvitsevat myös eväät töihin. Vähemmän syöppö voi siis hyvin puolittaa ohjeet. Keitot säilyvät myös hyvin pakastimessa.

Paahdettu paprika-tomaattikeitto 

2 punaista paprikaa

2 tomaattia

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 tlk tomaattimurskaa

6 dl vettä

1 rkl kasvisfondia

100 g fetaa

öljyä

suolaa

mustapippuria

timjamia

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Halkaise paprikat pystysuunnassa, ja poista niistä kannat ja siemenet. Kuori sipuli, lohko tomaatit. Asettele kasvikset ja kuorimattomat valkosipulinkynnet uunipellille, paprikanpuolikkaat kuori ylöspäin. Valuta joukkoon vähän öljyä. Paahda kasviksia uunin ylätasolla reilu 20 minuuttia. Keitä kattilassa vesi, fondi ja tomaattimurska, purista valkosipulinkynnet kuoristaan keiton sekaan, lisää paahdetut kasvikset. Anna kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Mausta ja soseuta. Murenna feta ja lisää pienissä erissä keiton sekaan. Kuumenna keitto. Tarjoile tuoreen timjamin kanssa.

Maa-artisokkakeitto

1 kg maa-artisokkaa

2 valkosipulinkynttä

4 dl ruokakermaa

6 dl vettä

1 rkl kasvisfondia

suolaa

valkopippuria

tuoretta basilikaa

Kuori ja paloittele maa-artisokat (tämä on maailman kettumaisinta puuhaa, ja kannattaa sysätä esimerkiksi poikaystävälle vetoamalla voisitko pikkaisen auttaa, mulla on tänään aika kiireistä...), hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita valkosipulimurska tilkkaan öljyä. Keitä vesi ja sekoita joukkoon kasvisfondi. Lisää maa-artisokat kiehuvaan kasvisliemeen. Keitä, kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta keitto, lisää samalla kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada valkosipuliöljy keiton päälle, koristele basilikanlehdillä.

Bataatti-inkivääri-appelsiinikeitto

1 bataatti

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

parin sentin pala tuoretta inkivääriä

1 appelsiini

1 rkl kasvisfondia

litra vettä

1 dl ruokakermaa

öljyä

suolaa

cayennepippuria

Kuori sipulit, bataatti ja inkivääri. Raasta inkivääri, hienonna valkosipuli ja pilko bataatti ja sipulit. Kuullota kasviksia öljyssä kattilassa, purista joukkoon appelsiinin mehu, lisää vesi ja fondi. Anna kiehua, kunnes bataatit ovat pehmeitä, Soseuta keitto, lisää lopussa joukkoon ruokakerma. Mausta.

Kukkakaali-koskenlaskijakeitto

1 pieni kukkakaali

250 g Koskenlaskija-juustoa

litra vettä

suolaa

jauhettua muskottipähkinää

pieni kourallinen ruohosipulia

Huuhtele ja paloittele kukkakaali kantoineen, Keitä vesi ja lisää kukkakaali joukkoon, anna kiehua ylikypsäksi. Soseuta, laske lämpöä, paloittele juusto, ja lisää keittoon pienissä erissä koko ajan sekoittaen, kunnes keitto on tasaista, Mausta keitto, koristele silputulla ruohosipulilla.

Vichyssoise

2 isoa perunaa

2 purjoa

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

25 g voita

1 rkl kanafondia

litra vettä

2 dl kermaa

suolaa

valkopippuria

1 tl timjamia

ruohosipulia

Pese, kuori, pilko ja huuhtele perunat. Viipaloi purjosta vaalea osa. Pilko sipulit. Sulata voi kattilassa, kuullota purjoa viitisen minuuttia. Kuullota sipuleita, lisää perunat, timjaminlehtiä ja ripaus suolaa valkopippuria. Lisää reilu puolet vedestä, sekoita kanafondi joukkoon. Anna kiehua miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta. Laske lämpöä, lisää loput vedestä ja kerma, kuumenna hitaasti koko ajan sekoittaen kiehumispisteeseen. Koristele hienonnetulla ruohosipulilla.

Pulpitos

Kuten aina merenrantalomilla, Barcelonassakin mun ruokavalio koostuu enimmäkseen merenelävistä. Erityisesti mustekalasta, mä rakastan mustekalaa! Olen tähän mennessä syönyt mustekalaa niin keitettynä, grillattuna, paistettuna, kuin myös friteerattunakin.

Mustekalaa oli myös pakko yrittää tehdä itse, koska sitä saa tuoreena kauppahallista ja mulla on niin näppärä pikku keittiö! Resepti on joku periespanjalainen, tutun tutulta saatu perinneresepti, jonka ajattelin jakaa myös kaikille muille mustekalarakastajille.

Kahdelle

 500 g pieniä mustekaloja 

puolikas fenkoli 

1 punainen paprika 

2 valkosipulinkynttä 

3 sardiinifilettä 

1 rkl savupaprikaa (pimenton) 

1 dl kuivaa valkoviiniä 

1/2 tlk tomaattimurskaa 

oliiviöljyä 

suolaa 

(persiljaa) 

Puhdista tarvittaessa mustekalat. Kauppahallin kalamyyjä hoiti puolen kilon puhdistuksen silmänräpäyksessä mun puolesta, koska mä en ole koskaan käsitellyt kokonaisia mustekaloja. Poista fenkolista latvat ja siivuta se. Siivuta paprika ja valkosipulinkynnet.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla. Kuullota valkosipulia ja paprikoita hetki, laske lämpöä ja lisää sitten sardiinit ja pimentonmauste. Mä en löytänyt lähikaupasta kuin tomaattimaustettuja sardiinifileitä, joten tyydyin käyttämään niitä. Anna hautua hetki.

Nosta lämpöä ja lisää pannulle valkoviini ja fenkolit. Anna kiehahtaa. Lisää mustekalat, suola ja tomaattimurska, laske taas lämpöä. Hauduta kannen alla vajaa tunti.

Persilja olisi tuonut annokseen paitsi väriä, myös lisämakua, mutta siinä mun surullisessa lähikaupassani ei edes tiedetty mitä persilja on. Fiksumpaa olisi ollut hommata ensin se resepti, sitten sen mukaan ainekset. Mun tapa kun oli ostaa ensin pääraaka-aine, jonka jälkeen pyysin ohjeen, sitten piti vielä metsästää lähistöltä välttävät ainekset kissojen ja koirien kanssa. Mustekala itsessään oli onneksi itkettävän hyvää, patonki tuoretta, ja viini täydentävää.