Silloin, kun kehoni muuttui kiihtyvällä vauhdilla toiseen suuntaan, minulle jankutettiin anonyymiyleisön toimesta, kuinka se ei voi johtua käytössä olevasta lääkityksestä. Lääkkeessä on nolla kaloria. Mikään lääke ei synnytä energiaa tyhjästä, et liho kun vain syöt oikein.
Jos kroppani on isompi, sen täytyy olla täysin omaa syytäni. Surkeaa tahdonvoimaa, epäonnistuminen, epäterveellisempiä elämäntapoja, laiskuus, syy olla huolissaan ja hävetä.
Nyt, kun olen muutoksen tiellä sinne toiseen suuntaan, tuntuu että nyt tästä halutaankin syyttää lääkettä. Tai tarkemmin, muutos suostutaan oikeuttamaan vain spekulaatiolla lääkityksestä. Muutos ei voi mitenkään olla omaa orgaanista ansiotani.
Anonyymikansaa ei kiinnosta mitä muutoksia olen tehnyt elämässäni, minkä nauttimisen olen lopettanut, eikä mitkä olosuhteet ovat muuttuneet. En voi mitenkään olla nyt hyvässä hoitotasapainossa, parantunut, terveempi, saati onnistunut elämäntapamuutoksessa. Nythän sen on pakko olla lääkitys! ADHD-lääkkeet, Ozempic, metformiini, muut diabeteslääkkeet... Olisiko sittenkin Mysimba? Vai masennuslääke, ei ne masennuslääkkeet, vaan ne hyvät? Vai peräti katupiri? Farmakologinen ymmärrykseni on kasvanut radikaalisti, kun olen selvitellyt mihin mikäkin spekulaation alainen aine vaikuttaa. Muutoksen takana on oltava jotain vilppiä, jotain ulkoista, semmoista, joka selittää kokoni antamatta minulle itselleni siitä tunnustusta. Olematta arvokasta muutosta.
Tämä on jotenkin äärimmäisen kiehtovaa. Miksi sama logiikka ei päde nyt?
Miksi anonyymi ei sano: Ehkä toi läski vain syö nyt eri tavalla.
Miksi anonyymi ei oleta: Ehkä toi läski on muuttanut tapojaan.
Miksi kroppaani ei nyt tulkita todisteeksi ponnisteluista tai hyveestä samalla tavalla kuin lihavuutta tulkitaan todisteeksi epäonnistumisesta?
Voisiko syynä olla se, kuinka lihavuuden ei koskaan anneta olla vahinko? Kun olin isompi, kehoni piti olla valintojeni, huonojen sellaisten, lopputulos. Nyt kun olen pienempi, kehoni täytyy olla huijaamisen lopputulos. On kuin kehoni olisi jokin todistuskappale oikeudenkäynnissä, jossa edustan vasten tahtoani. Eikä ironia tähän lopu: ehkä juuri ne samat trollit, anonyymit, oman elämänsä farmaseutit ja fitnessvalmentajat väittivät, että lääkkeet eivät koskaan voisi vaikuttaa painoon. Nyt he ovatkin asiantuntijoita spottaamaan lääkkeiden vaikutuksen vartalossa tapahtuvissa muutoksissa. Yhtäkkiä kehot ovat lääkityksenalaisia arvoituksia ihmiskokemusten sijaan.
Se, mikä on muuttunut, ei ole tiedettä, vaan minun kokoni. Ja koko määrää, mihin tarinaan ihmiset ovat valmiita uskomaan. En enää edes yksityisviestieni puolella jaksa väitellä mekanismeista. En selitä aineenvaihduntaa, perinnöllisiä sairauksia, geenivirheitä, hormoneja, sivuvaikutuksia, stressiä tai selviytymistä. Koska totuus on, että väittely ei koskaan koskenut faktoja. Lihavuuden syynä on oltava surkeus ihmisenä, ja tällaisen surkimuksen pienentymisen suhteen on oltava epäluuloinen.
En oikeastaan viitsi lähteä korjaamaan jokaista oletusta ja faktatietoa. En halua yrittää selitellä muutosta kropassani tavalla, joka suojelee heidän maailmankatsomustaan. En halua olla mikään opetusvartti kehoni kautta. Ja jos muuttuva kokoni paljastaa, kuinka nopeasti anonyymit kirjoittavat todellisuutta uudelleen syyttääkseen tai mustamaalatakseen minua, se ei juurikaan kerro mitä syön, juon, nautin tai en käytä. Enemmän se kertoo heistä.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.