Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moskova. Näytä kaikki tekstit
Maailman kaunein kauppakeskus
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Strelka Bar
torstai 9. heinäkuuta 2015
Strelka Bar on arvostetun Strelka-instituutin arkkitehtiopiskelijoiden sivuprojekti, jonka kaikki tuotto menee lyhentämättömänä opistolle. Listalta löytyy todella paljon kasvisruokia, myös täysin vegaanista ruokaa. Ei todellakaan tyypillistä Venäjällä, jossa kasvisruoka on useimmiten tehty lihaliemeen, koska "ruuan pitää maistua." Ja kala ja kananmuna ovat vihanneksia.
Kansainvälisen paikan palvelu oli huomattavasti rennompaa ja asiallisempaa kuin perivenäläisissä kuppiloissa. Plussaa myös englanninkielisestä menusta, mulla ei ole aavistustakaan mikä on esimerkiksi viiriäinen tai harjus venäjäksi. Kielitaidottomuuden takia moni herkku saattaisi jäädä maistamatta, ja itse koen aina todella vaivaannuttavaksi pyytää henkilökuntaa kääntämään ruokalistaa. Usein sielläkään päässä ei kielitaito riitä.
Strelka Barille pääsee helpoiten Kropotinskaja-metroasemalta, kulkemalla Katedraalinpuiston poikki kirkon eteen ja nousemalla sillalle. Strelka Bar sijaitsee kirkolta sillalle katsottuna oikealla puolella joen penkalla, ensimmäisten sillansivua kulkevien rappusten kohdalla.
Saatana saapui
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Myötähäpeäannoksen tarjosi kanssasuomalaiset, kun koko perhe muksusta mummoon oli lähtenyt Moskovaan. Siellä hiljaisessa ja rauhallisessa puistossa pistivät huutaen menemään kutakuinkin näin:
"On se kyllä niin järkyttävää kun näitä Leninin patsaita on joka puolella täällä... Tules Kylli-Spiruliina katsomaan!"
"Voi kamalaa, se Leninin aika oli ihan hirveää. Nämä venäläiset ovat ihan eläimiä kun tuollaista miestä ihailevat! Katsos pikku Iisakki, tuo on sen pahan sedän patsas taas..."
Terveisiä vaan perhe Pällille jos tätä luette. Kyseessä oli Aleksanteri II:n patsas.
Kremlin vahtikissa
Perjantaipäivänä sitten realismi ja ketutus sitten iski vasten kasvoja. Lähes jokareissuinen tuttavuus, hajonnut muistikortti ilmoitti olemassaolostaan. Ja tuhatkunta kuvaa poismenostaan. Mä en sitten ikinä, ikinä ikinä opi! Onneksi olin kautta reissun räpsinyt menemään myös puhelimella, jotain muistoja jäi jäljelle. Mun on ihan turha edes kantaa tota kameraa mukana, en ikinä muista varamuistikorttiakaan. Hyvälaatuiset reissukuvat ja kasariysärityylin matka-albumit jääkööt edelleen haavelistalle.
Metro
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Mogwai - Letters to Metro
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)