Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuri. Näytä kaikki tekstit

R&A 2023

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa vuosikausiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleille. Oliko syynä sitten Barbenheimerin tähdittämä leffakesä, menneisyyden haamujen havinan haihtuminen vai ylipäätään kasvanut rohkeus tehdä asioita yksin myös kodin ulkopuolella, enää elokuvissa yksin käyminen ei tunnu niin väärältä. Päin vastoin, sehän on parasta omaa aikaa! Pakoa omista ajatuksista.

Kävin katsomassa Lolan, mustavalkoisen scifielokuvan tulevaisuuden manipuloinnista. Se oli kiva! Kokemuksesta innostuneena listaan oheen nyt loput intressini festivaaliohjelmistosta, joiden välillä vielä punnitsen. Koko ohjelmistotarjonnan löydät täältä!

Apolonia, Apolonia - Henkilökuva tanskalais-puolalais-ranskalaisesta taidemaalari Apolonia Sokolista.

Blackbird Blackbird Blackberry - Georgiaan sijoittuvassa elokuvassa vapaaehtoisesti vanhapiika joutuu kohtaamaan yhteiskunnan paineet ja pohtimaan omia toiveitaan punnitessaan ihmissuhteen ja vaalitun itsenäisyytensä säilyttämisen välillä.

Blancanieves - Goottihenkinen espanjalainen mykkäelokuva vuodelta 2012.

Blue Jean - 1980-luvun lopun Englantiin sijoittuvassa elokuvassa yhteiskunnan asenne queer-yhteisöä kohtaan on kielteinen, muun muassa Margaret Thatcherin konservatiivisen hallituksen hyväksymän lain uhatessa. Kaksoiselämää elävä liikunnanopettaja Jean kohtaa homobaarissa kiusatun tyttöoppilaansa, joka pakottaa hänet pohtimaan kaapista ulos tulemista.

Breaking Social - Tässä hyödynnetään dokumentteja kuluneelta vuosikymmeneltä, jotka käsittelevät esimerkiksi kysymyksiä globaalista talousjärjestelmästä ja sen vaikutuksesta ihmisiin, ääririkkaiden vaikutuksesta ja hallinnon muutosaktivismista. Elokuva korostaa hämärää politiikkaa, eriarvoisuutta ja korruptiota, jotka vaikuttavat tavallisiin ihmisiin niin kolmansissa kuin länsimaissakin.

The Chambermaid - Katsaus meksikolaisen luksushotellin siivoojan työarkeen korostaa ohessa myös luokkaeroja.

Club Zero - Uusi opettaja saapuu eliittikouluun opettamaan "tietoista syömistä", käytännössä lietsomaan syömishäiriökäyttäytymistä. Nuoret käyttävät oppeja kapinointiin ja erilaisuuden tavoitteluun, mutta käytös vaikuttaa heijastavan ennen kaikkea auktoriteettiuskollisuutta ja halua kuulua joukkoon.

Creatura - Katalonialainen elokuva kolmikymppisestä naisesta, joka ajautuu pohtimaan menneitä suhteitaan ja seksuaalitraumojaan.

The Creatures - Catherine Deneuve mykistyneenä Mylènenä pikkukylässä Ranskan maaseudulla. Mylènen puoliso Edgar kirjoittaa kirjaa, jonka henkilöhahmot perustuvat kyläläisiin.

The Edge of the Shadows - Grönlantiin sijoittuva trilleri, jossa myyttiset olennot hyökkäävät turistien kimppuun. Turistiopas yrittää saada paikallista poliisia vakuutettua, että nyt on tosi kyseessä.

Eismayer - Tositapahtumiin perustuva tarina machosta varaluutnantti Eismayerista, joka rakastuu avoimesti homoon nuoreen alokkaaseen.

Eurotrippejä -lyhytelokuvakooste - Kooste sisältää muun muassa monesti palkitun serbialaisen The North Pole -lyhärin. Myös Kypros, Liettua, Kosovo ja Romania ovat edustettuina tässä koosteessa.

Femme - Homofobisessa hyökkäyksessä uransa menettänyt mies bongaa homosaunassa yhden tekijöistä, ja alkaa hautomaan kostoa.

Film Tonight! Frame Fusion -lyhytelokuvakooste - Kuuden naisten ohjaaman lyhytelokuvan kooste, 60-luvulta nykypäivään. Film Tonight! -kollektiivin kuratoima tapahtuma juhlii avantgarde-elokuvan rohkeutta ja itsenäisyyttä, sekä sen vaikutusta nykyiseen luovuuteen.

Human Flowers of Flesh - Pienen purjeveneen naiskapteeni kiinnostuu Ranskan muukalaislegioonasta, ja päättää purjehtia Algeriaan miehistöineen.

In Flames - Pakistanilainen psykologinen kauhuelokuva, joka ottaa kantaa naisten ahdinkoon patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Patriarkkansa kuoleman jälkeen perhe kamppailee selviytymisen haasteiden kanssa. Äidillä on kaksi lasta elätettävänä, ja traumaattiset muistot ja menneisyyden haamut häiritsevät tytärtä. Elokuva kritisoi yhteiskunnallisia, absurdeja naisiin kohdistuvia sääntöjä ja rajoituksia, esitellen tukahduttavaa ilmapiiriä.

Kimpassa 99- Lukas Moodyssonin klassikko Kimpassa sijoittui tukholmalaiseen 70-luvun kommuuniin. Nyt vanhat kokoontuvat syntymäpäivien viettoon tässä ysärin lopulle sijoittuvassa elokuvassa.

A Letter from Helga - Islannin syrjäisillä vuonoilla 1940-luvulla nuori maanviljelijä nimeltä Bjarni ajautuu intohimoiseen ja tietenkin kiellettyyn romanssiin nuoren runoilijan Helgan kanssa.

Medusa Deluxe - Kampaajakilpailun taustalta paljastuu murhamysteeri. Yksi kilpailijoista löydetään kuolleena, mikä luo eripuraa erittäin intohimoisesti hiusmuotoiluun suhtautuvassa yhteisössä.

Mummola - Tämä kiinnostaa ennen kaikkea omien Lahtitraumojeni vuoksi :D The Nature of Love - Filosofian opettaja Sophia elää pintapuolisesti täydelliseltä vaikuttavaa elämää, kunnes hän tapaa rosoisen Sylvainin, ja heidän välilleen kehittyy voimakas intohimoinen suhde. Kuitenkin heidän erilaiset taustansa alkavat nopeasti muodostaa ylitsepääsemättömiltä vaikuttavia esteitä suhteelle.

Nightsiren - Muut sisarukset pakenivat vihaista äitiä jo lapsena, mutta Šarlotta jäi ainoana jäljelle. Hän palaa vuosien jälkeen lapsuuden kotikyläänsä mystisen kirjeen perässä. Tereza Nvotován ohjaama folk-kauhudraama käsittelee synkkiä teemoja, kuten patriarkaalista väkivaltaa ja naisten itsenäisyyttä vanhoillisissa yhteisöissä, luonnonkauniissa synkän kosteissa metsämaisemassa.

The Old Oak - Kaupungin viimeisen pubin ympärille sijoittuva elokuva käsittelee Syyrian pakolaisten kokemuksia heidän asettuessa kituvaan entiseen kaivoskaupunkiin Koillis-Englannissa, sekä muutaman harvan kaupungin alkuperäisasukkaan suhtautumista uusiin tulokkaisiin.

On the Adamant - Dokumentti Seinen varrella sijaitsevasta terapeuttisesta taidekeskuksesta, jossa mielenterveysongelmaiset harjoittavat käsitöitä ja musiikkia. Kahden yhteiskunnallisesti ja poliittisesti toisistaan eroavan kaupunginosan välissä sijaitseva keskus korostaa asiakkaidensa roolia yhteiskunnallisina väliinputoajina, korostaen kuinka taideterapia ei yksinään ole täydellinen ratkaisu.

Palimpsest - Molekyyligenetiikan tohtorin toteuttama kotimainen scifielokuva, jossa ikäihmisille tarjotaan kokeellista geeniterapiaa joka nuorentaa heitä, mutta säilyttää kaikki muistikuvat.

Past Lives - Valtavasti ennakkohypetetyssä korealaisessa draamassa lapsuudenystävät kohtaavat uudelleen parinkymmenen vuoden jälkeen.

The Pod Generation - Satiirinen scifielokuva ihmisyyden ja inhimillisyyden korvaamista tekoälyllä ja teknologialla. Terapeuttina toimii vehreä, kukkiva silmämuna ja lapset tehdään ulkoisissa muovikohduissa - melkein kuin Mandalorianissa.

Poor Things - Visuaalisesti näyttävässä steampunk-maailmaan sijoittuvassa scifielokuvassa seurataan Emma Stonen näyttelemää Bellaa, joka on eksentrisen kirurgin luomus, lapsi aikuisen ruumiissa. Naiivi ja impulsiivinen Bella pyrkii kartuttamaan kokemuksia, löytämään itsensä ja pakenemaan kotitalostaan, josta hän ei saa poistua.

Reality - Sydney Sweeneyn näyttelemä Reality Winner on FBI:n mielestä uhka valtion turvallisuudelle. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja aitoon äänitteeseen Winnerin pidätyksestä ja kuulusteluista vuoden 2016 vaalien asiakirjavuotoihin liittyen, sekä se yrittää tuoda esiin Winnerin taustoja ja kokemuksia, jotka lopulta motivoivat hänet vuotoon.

Return to Reason - Man Ray käsittelee vuoden 1923 elokuvassaan suhdettaan Kiki de Montparnasseen surrealismin ja dadaismin keinoin. Elokuva haastaa vanhakantaisen käsityksen miehen katseesta esittelemällä Kikin aktiivisena, voimakkaana subjektina. Vastikään restauroidut Man Rayn elokuvat esitetään nyt modernin musiikin säestämänä.

The Survival of Kindness - Nainen on lukittu häkkiin keskelle kuumaa ja kuivaa autiomaata. Hän pakenee häkistä ja aloittaa vaellksensa takaisin kohti kaupunkia sivistyksen pariin. Matkallaan hän havaitsee kuitenkin sivistyksen rippeiden asteittaisen haihtumisen.

Villi leikki - Turun saaristo toimii näyttämönä draamalle, jossa sadomasokismista innostunut pariskunta käy lopulta valtataistelua leikin saadessa molemmista heidän huonot puolensa esiin.

Wild Game - Islantilaisella ystäväporukalla ei ole salattavaa toisiltaan. He päättävät pitää yhden illan aikana puhelimensa lukitsemattomana, lukea viestit ääneen ja kuunnella saapuvat puhelut kaiuttimen kautta. Taustalla idealle on ulkokultaisessa perheessä kupliva mustasukkaisuus ja epäluuloisuus puolisoaan kohtaan. Tässä elokuvassa on kammerspiel-henkeä.

The Zone of Interest - Saksan miehittämään Puolaan ja vuoteen 1943 sijoittuva elokuva seuraa natsiupseerin vaimoa ja omistautunutta äitiä, joka pyrkii säilyttämään idyllisen perhe-elämänsä ympäröivästä holokaustista huolimatta. Elokuva käsittelee tahallisen tietämättömyyden teemoja ja moraalisen ihmiskäytöksen monimutkaisuutta.

HAM

Mä en sitten koskaan ole vinkkieni kanssa kauhean ajoissa. Kävin tänään katsomassa paljon kehutun, viimeistä viikkoa esilläolevan Ai Weiwein näyttelyn Helsingin taidemuseo HAMissa. Ja joo, tykkäsin. Ostin samalla vihdoin ja viimein kauan havittelemani Museokortin - mikäs parempi tapa tappaa tylsyys kuin museoreissu? Ei enää ikinä tylsäpäiviä!

Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija. Ja taiteilija ja aktivisti. Ai Weiwei uskaltaa luoda kriittisiä teoksia, jotka eivät miellytä Kiinan valtiota. Hän on saanut sakkoja, maastapoistumiskieltoja ja vankeusrangaistuksia, eivätkä nämä ole hiljentäneet taiteilijan protestointia. ArtReview on taannoin valinnut Ai Weiwein 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi, joten näyttely kannattaa katsastaa ihan vain nimenkin vuoksi.



Helsingin näyttelyn teemaksi taiteilija valitsi puun. Veistokset olivat vaikuttavan kokoisia, näyttelytilojen seiniä hallitsi velkakirjatapetti. Ai Weiwei uudelleenkäyttää monissa teoksissaan antiikkipuuta, jota uudistuva nyky-Kiina ei oikein pidä arvossaan. Taiteilija tuhoaa esineen käyttötarkoituksen, mutta antaa sille uuden muodon ja takaa sen pysyvyyden.

Äkkiseltään kauniilla ja viattomalla puukaapilla saattaa olla ruma tarina kerrottavana: se onkin roskakaappi, jonne kadulle jääneet lapset olivat kiivenneet kylmältä suojaan, sytyttäneet tulen ja kuolleen häkämyrkytykseen. Tragedia, jonka kiinalaishallinto yritti haudata maton alle, jonka taiteilija toi tietoisuuteen. Ai Weiwei näyttää keskisormea ruotsinlaivalle ja tanssii Gangnam Stylea. Esineet ovat ajatuksia herättäviä, merkityksellisiä, jopa hämmentäviä.



HAMin tiloissa on nyt näkyvillä myös nuoren Karoliina Hellbergin VILLE-näyttely, joka päättyy sunnuntaina Ai Weiwein tavoin. Värikäs näyttely kertoo kuvitteellisesta paikasta, ehkä Ranskassa, joka ainakin selittäisi näyttelyn nimen. Karoliina Hellbergiä pääsee katsomaan ihan ilmaiseksi HAM-galleriassa, joka on omistettu suomalaiselle nykytaiteelle ja jossa näyttely vaihtuu aina seitsemän viikon välein.

Tänään oli päivä, jolloin harppasin mukavuusalueitteni ulkopuolelle. Mä en esimerkiksi tykkää käydä yksin missään. Musta on kiusallista olla julkisilla paikoilla yksin, siellähän voi tulla vastaan vaikka joku paha ihminen, joka haluaa ilkeillä mulle... Tänään suljin silmäni kanssaihmisiltä ja poistuin yksin kotoa. Keskityin taiteeseen, en pelkäämiseen.

Ryhdyin myös toteuttamaan taidetta HAMin taidepajalla, kouluaikojen kuvistunnit kun aiheuttivat lievät traumat opettivat itseäni hyväksymään symmetriatajuttomuuteni ja taiteelliset lahjattomuuteni. Palaute ruotsinvärisestä teealusesta oli taidepajalla vain hyvää ja kannustavaa. Vaikka se oli yksinkertainen ja alakoulutasoinen... Poistuin HAMista ihmeellinen, kevyt hyvän olon tunne niskassani. Jälleen omia pelkoja haavoitettu itseään satuttamatta.

Pick up the magic of moment and work with that

Harvinaista on kahden vapaapäivän putket. Koska sellaiset napsahtivat nyt keskiviikolle ja torstaille, Johannan oli hyvä tulla vierailulle. Haluttiin ihan konkreettista tekemistä, joten käytiin aluksi Kiasmassa.

Meidän Kiasmassa käyminen oli sitten paljon muutakin kun pikavisiitti Robert Mapplethorpen muutaman riettaan seksitaulun äärellä ja paheksuen ulos. Me kierrettiin koko pytinki läpi, kerros kerrokselta. Katseltiin vartin verran ukkosta ja muuta jännittävää. Itseeni varmaan suurimman vaikutuksen teki installaatio, jossa lähes pimeässä huoneessa oli liikkuva kultainen lattia. Ei ehkä muuten, mutta kun se kultainen lattia oli niin kiva, että harkitsen jo omanikin maalaamista.

Olin jo pitkän aikaa luvannut tarjota Johannalle Suomen parasta sushia. Ikävä kyllä sitä ei saa mun keittiöstäni (jos saisi, mähän en muuta söisi!) joten oli mentävä Korjaamolle, Sushibar+wineen. Valehtelematta, en ole vielä missään muualla syönyt yhtä hyvää sushia kuin Sushibarissa. Ja mä olen sentään aika monessa paikassa sushia syönyt.

Suurena punaviinin ystävänä ymmärrän valkkareista yhtä paljon kuin kivi kiinan kielestä. Kaino toteamukseni itävaltalainen valkkari on ainakin hyvää toi pöytään maailman söpöimmän pullon. Ja maistuvaa oli myös sen sisältö. Paljonpuhuvaa on myös se, että sushin jälkeen syötiin lisää sushia. Kohtuus unohtuu usein hauskojen asioiden äärellä. Mulla on yksi sushisuosikki ylitse muiden, grillattu kampasimpukka. Sitä pitää syödä ihan joka visiitillä! Kunpa vain Sushibar kehittelisi mustekalanigirin.

Maailma on rotta

Mun alkuperäinen suunnitelma loppuviikolle oli käydä vain katsomassa Jokerit-SKA-peli, mutta Helsinkiviikonlopuilla on tapana venyä. Mä ehdin toista kuukautta jahkailla mennäkö Atomirotan levynjulkkarikeikalle vaiko ei, ja lopulta en keksinyt yhtään hyvää syytä olla menemättä. Niinpä mä venytin visiittiä perjantaille, ja suuntasin Tavastialle.

Sanalla sanoen huikean keikan jälkeenkin hengailtiin kaveriporukalla Tavastialla pilkkuun asti. Kivaa oli, en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt yhtä kivaa iltaa. Jostain syystä seuraavana päivänä ei ollut enää yhtä kivaa. Niinpä mä venytin visiittiä sunnuntaille...

Markkinapäivä

Ehdin viime tingassa Lahden kansainvälisille suurmarkkinoille, jotka päättyvät tänään, sunnuntaina. Mulla oli tarkoituksena käydä jo aikaisemmin kiertelemässä paikan päällä ja vinkata tapahtumasta teille lukijoillekin, mutta suunnitelmat elävät, enkä ehtinyt visiitille aikaisemmin. Toivottavasti moni löysi tuonne ihan omine nokkineen. Kiertue suuntaa vielä ensi viikolla Kuopioon, sen jälkeen Turkuun.

Teatteriaukio pullollaan kansainvälisiä kojuja. Lähinnä ruokaa - mä olin idiootti kun söin ennen markkinoille lähtöä. Enemmän ja vähemmän eksoottista maistettavaa olisi ollut vaikka kuinka. Lisäksi myynnissä oli sitä normaalia torikamaa, kiinarättejä, käsitöitä ja koriste-esineitä. Niin koto-Suomesta kuin muilta mailta vierahiltakin. Kotiuduin markkinoilta ison herkkukassin kanssa - hyvästi terveellinen syöminen! Ainakin joksikin aikaa.

Peer Gynt

Äidillä on synttärit viikonloppuna, ja mä päätin, että juhlitaan vähän etukäteen. Vein hänet tänään Kansallisoopperaan katsomaan Peer Gyntia. Arki-ilta nyt sopii meille kummallekin viikonloppua paremmin, ja samalla vältytään kaikelta kilpavarustelu-pukudraamalta. Vaikka mun mielestä on aina parempi yli- kuin alipukeutua, ajatus iltapuvun ostamisesta ja kampaaja-meikkaajakäynnistä yhtä näytöstä varten tuntuu absurdilta. Parempi mennä niillä, mitä on jo hankittu. Ikävä kyllä mun ainoat iskemättömät sukkahousut eivät olleet ohuet ja läpikuultavat, harmittelin sitä koko päivän.

Mulle ei ollut tarkalleen selvillä minkälainen spektaakkeli (alun perinhän Peer Gynt oli näytelmä) kyseessä olisi, enemmän balettia vai oopperaa? Enkä oikeastaan vieläkään tiedä, balettinahan tuota markkinoidaan. Mutta spektaakkeli on hyvin kuvaava sana. Tuskin olen aiemmin nähnyt esitystä, joka kiinnittää huomioni noinkin kokonaisvaltaisesti.


Mä olen aika rutinoitunut teatterikävijä, mutta sekä baletti että ooppera ovat mulle vieraampia kulttuurimuotoja. Kumpaankaan en ole tutustunut Suomessa, vaan ulkomailla: klassinen Taikahuilu Wienin Valtionoopperassa ja Don Quijote-baletti Pietarin Mariinski-teatterissa. Mutta vaikka omakohtaiset kokemukset ovatkin jääneet vähälle, en voi sanoa ettenkö pitäisi kummastakaan taiteenlajista. Ja koska tiedän äitini pitävän Peer Gyntistä teoksena, en keksinyt yhtään hyvää syytä jättää lippuja ostamatta.

Peer Gynt oli kaunis. Ja vaikuttava. Varmaankin kaikille tuttua, ajoittain groteskiakin tarinaa vietiin eteenpäin näyttämöllä niin tanssien, kertoen, kuin laulaenkin - soolona ja kuorona. Jos tarina ei ole tuttu, suosittelen ehdottomasti lukemaan sen etukäteen, muuten juoni jää turhankin avoimeksi. Visuaalisesti esitys oli ihan omassa luokassaan päähenkilöiden puhuvine ja tanssivine sivupersoonineen, ajoittain jopa futuristisine lavasteineen ja hiekalla peitettyine näyttämöineen. Ja tulkittavaa, sitä jäi paljon.


Käytiin syömässä ennen esitystä Korjaamon Sushibar + Winessa. En ollut aikaisemmin tajunnut, että kyseinen ketju on kansoittanut koko Helsingin. Ja että mä olen aikaisemminkin ruokaillut ketjussa, vaatimattomasti elämäni parasta sushia - kohta kaksi vuotta sitten Linnanmäellä. Oli jo aikakin ottaa uusinta.

Älä usko marsuihin


Ismo Alanko - Pornografiaa

Mä en ymmärrä, miksen osaa tehdä asioita lyhyen kaavan mukaan ja yksinkertaisesti kerralla loppuun... Kuten tänään tein tonnikalasalaattia, pakkoko se kananmuna oli pakottaa sydämen muotoon? Tai kun vaihdoin lakanoita, sänky oli pedattava hotellityyliin, silittää päiväpeittokin kuorruttaen sen Laura Ashleyn liinavaatetuoksulla ja asetella tyynyt ja torkkupeitot millintarkkaan riviin. Tai vaikka kaupoille lähtiessä, mukaan ei taatusti lähde vain se yksi asia. Myös asioiden valmiiksisaaminen on mulle poikkeuksellisen haastavaa.

Me lähdetään ihan kohta äidin kanssa Sibeliustalolle katsomaan Ismo Alankoa. Mä olen päättänyt pukeutua mekkoon, yllättävää kyllä. Värivalintakaan ei varmaan kauhean montaa yllätä. Ismo on mulle suurin verbaalinen idoli, jonka kunniaksi sekä postauksen otsikko, että biisi. Ja Johannan.

outset

Jethro Tull - We Used To Know

 Pirates of the Raumanmeri, kakkutarjoilut, jalat alta-potku faniryhmään kuulumattomalta, omalla kyydillään paikalle saapuneelta raumalaiselta, Jokerirullakkokyyti ja pleksit.


Raitapaitashokki, ilotulitus, euron jäävesi, kahden erän kooma ja 3-0. Näin ollaan saatu viimeinen liigakausi ikinä korkattua käyntiin.


Tasapainottamaan korkeampaa populaarikulttuuria, Teerenpeli ja oma isä, jonka kanssa purkaa jääkiekon aiheuttama paha mieli. Olkoonkin, että edustetaan eri joukkueita, me ollaan sentään perhettä.

Raitilla


Rauli Badding Somerjoki - Laivat


Vietettiin äidin kanssa torstai-iltaa Pesäkallion kesäteatterissa, koska Käenpesän Luukas kesäteatteri on ollut iät kaiket meidän kesäperinteemme. Jostain syystä en ollut ehtinyt vierailla Pesäkalliolla kertaakaan sen kuusivuotisen historian aikana, kunnes tänään saatiin ex tempore-idea mennä. Tehtiin samalla kesän kävijäennätys.

Esitys oli siis Raitilla - Rauli Badding, jonka suhteen mulla ei ollut sen kummempia odotuksia. Moni on kehunut, vielä useampi haukkunut lyttyyn. Mä tykkäsin todella paljon tuosta elämänmakuisesta ja kaunistelemattomasta esityksestä, joskin ystäväni sanoja lainaten, joku muinainen suomirock, on lähellä sydäntä. Baddingin muusikkouran läpikokenut äitini kyynelehti avoimesti esityksen loppupuolella keuhkoputkentulehduksien ja juoppohulluuksien vallatessa roolihahmon, mä tyydyin nieleskelemään ja katsomaan koivujen huojuntaa. Lahdessa liikkuvat, käykää ihmeessä katsomassa, jos ette ole vielä ehtineet! Esityksiä on vielä elokuun ensimmäiseen viikonloppuun.

Kesäteatteriin kuuluu pukeutua mekkoon tai vähintään hameeseen. Mulla oli päällä turkoosinpetrooli high-low-hame, korkkareita unohtamatta. En ehtinyt ottaa uusia asukuvia ennen meikkaamista, ja räpsäisin ne vielä päivän pimeimmällä hetkellä. Sori!