Minulla oli hyvä keskustelu Instagramissa asian tiimoilla erään lomautetun lentoemännän kanssa. Valitettavasti keskustelun osapuoli ei antanut lupaa viestien julkaisuun, mutta salli viestien referoinnin. Hän kritisoi minua erityisesti negatiivisesta suhtautumisestani matkailuun, erityisesti lentomatkailuun. Minulla suurin syy lentoboikottiin on se, etteivät lentoyhtiöt ja lentokoneita valmistavat yhtiöt ole juuri halunneet panostaa ympäristöystävälliseen lentämiseen. Jos nyt unohdetaan taloudellisestikin negatiivisesti vaikuttava koronan aikakausi, luulisi ilmastoasioiden olevan varsin korkealla prioriteettilistalla. Ala elää kuitenkin fossiilisista polttoaineista. Jonkinlaista ympäristövastuullista valveutumista on jo syntynyt viime vuosina. Tuskinpa yksikään suomalainen on autuaan tietämätön ilmailualan ympäristövaikutuksista.
Voiko vastuullinen elämäntapa ikinä sitten nousta valtavirtaan? Epäilen, sillä kaupallisuus liittyy niin voimakkaasti kaikkeen, ja markkinoiden pitäisi olla vastuulliset. Tarvittaisiin trendikäs vastuullinen vaikuttaja, joka mainostaisi vastuullisia tuotteita. Vaan kun tavoitteena olisi, että tuotteet lainattaisiin tai hankitaan käytettynä. Koska elämme markkinataloudessa, myös rahan pitää liikkua. Yritykset eivät saa rahaa, jos uuden roinan tuottaminen maailmaan lopetettaisiin. Vaikuttaja ei saa tuloja, jos hänellä ei ole mitään mitä mainostaa. Eikä kukaan halua tehdä ilmaista työtä. Vaikuttaapa paradoksaaliselta.
Onko mulla lupaa edes sanoa asiaan mitään, kun en ole mikään pyhimys itsekään? En ole vegaani, vaikka syönkin kasvis- ja ennen kaikkea lähiruokapainotteisesti. Onko isompi paha hakea kananmunansa pienpihatosta kuin lennättää avokadonsa konfliktialueilta? Ja se ikuinen pikamuoti... Uskoakseni olen onnistuneesti katkaissut entisen pikamuotiaddiktioni, mutta se ei silti estä mieltäni keksimästä tarpeita. Lokakuussa on ainejärjestön vuosijuhlat, ja mun on teetettävä sinne täyspitkä juhlapuku, koska ongelmavartaloisille vuokraamot ei tarjoa valikoimaa ja sitten käytän sitä samaa mekkoa aina kaikissa akateemisissa juhlissa kun siihen tulee ainejärjestön väritkin... Minulla on luotto-ompelija, joten tässä tapauksessa työntekijä tulee saamaan asianmukaisen korvauksen työstään. Mutta mistä löytäisi tietoja itse kankaiden eettisyydestä? Voisin kuvitella, että kangaskauppojen laarit pursuavat tuontitavaraa kaukomailta. Onko potentiaalisesti epäeettisen kankaan käyttäminen jälleen kerran silmien sulkemista?
Voiko itseään kutsua vastuulliseksi vain oman brändin takia? Uskotaan sokeasti tai jätetään lukematta rivien välistä vastuullinen valmiiksi kirjoitettu mainospuhe, jonka voi vain liittää instastooriin eteerisen tuotevideon yhteyteen. Koska tämä on kuitenkin vain tietynlaista työtä josta saadaan palkka. Ja se palkka mahdollistaa vastuulliset valinnat.
