On inhottavaa havahtua omien hiustensa kauheuteen. Mulla herääminen tapahtui instagram-kuvaa katsellessa. En tiedä kärsinkö jonkun viiden sekunnin mental breakdownin, tajusinko hiusten olevan uusiutuvaa luonnonvaraa vai mikä päähänpisto, joku kuitenkin sai mut tarttumaan saksiin.
Jostakin tuntemattomasta syystä mun hiukset muuttuvat tietyssä mitassa ihan hirveän näköiseksi. Mä haluaisin olla pitkähiuksinen luonnonlapsi, kukkia hiuksissa ikuista kesää viettäen. Vaan kun latvat muistuttavat chinchillan häntää tai Saharan tuivertamaa vinkuheinää... Mä en tiedä missä menee pieleen, en ikinä lämpökäsittele hiuksia, en edes käytä muotoilutuotteita. Biotiinilisäkään ei juuri paranna hiusten kuntoa, ellei kärsi biotiinin puutoksesta. En tiedä kärsinkö mä, mutten muistaisi sitä kuitenkaan syödä.
Empiirisen tutkimuksen perusteella keittiösaksillakin pääsee liioista karvoista eroon. Yritin aluksi tehdä tän hienosti ja ammattimaisesti, kuten katsoa erinäisiä opetusvideoita hiusten leikkuuseen, mutta ne alkoivat lähinnä ahdistaa. Saisin suoraa jälkeä korkeintaan giljotiinillä. Ei muuta kuin pää alaspäin, hiukset ponnarille ja saksilla poikki.
Neljä kuukautta kestänyt hiusten vihertävyys on alkanut ärsyttää suoraan verrannollisesti ulkona lisääntyvän vihreyden myötä. Vihreää ei taittanut hopeashampoo eikä anti green-shampoo. Värjätä en halunnut, en tummaan enkä vaaleaan suuntaan. Haluaisin pystyä pitämään hiusten sävyn mahdollisimman lähellä luonnollista. Siispä leikataan vihreät pois.
Vaikka hiusten pituudesta lähtikin yli puolet, jotain vihreää jäi edelleen kukkimaan sinne tänne. Lähtisikö se sillä millä on tullutkin? Kuin ihmeen kaupalla mun muuttolaatikoista, niistä missä pitäisi olla vain välttämättömiä tavaroita, löytyy vaaleanpunainen pigmenttihoitoaine. Ajatella, mulla ei ole edes kampaa, mutta joku värjäävä hoitoaine löytyy kyllä. Viimeinen käyttöpäivä on mennyt yli vuosi sitten, mutta koska mun hiustenlaitto on muutenkin riskialtista, ei siinä enää paljoa olisi menettänyt. Punainenhan on vihreän vastaväri.
Viimeisen käyttöpäivän ylittyminen näkynee pigmenttihoitoaineissa tarttuvuuden menettämisenä. Tai sitten syaanipigmentit pureutuvat mun hiuksiin magentapigmenttejä tehokkaammin. Eipä nämä enää vihreät ole, joskaan eivät vaaleanpunaisetkaan. Suorassa auringonvalossa näyttäisi olevan pieni ruusukultainen vivahde. Niin tai näin, lopputulos ei ollut niin katastrofaalinen mitä voisi olla.
Jodelin mukaan se, että kysyin Instagramissa hiustenvärjäyksen suhteen mielipidettä, tekee musta epätasapainoisen, sairaalloisen huomionkipeän ja lampaan. Mielenkiintoista. Musta on huvittavaa että samalla kanavalla muita bloggaajia kehutaan helposti lähestyttäviksi ja aidoiksi, jos he kysyvät mielipidettä johonkin. Mun tapauksessa kyse on kuitenkin jostain negatiivisesta. Tuntuu että mun kaikki Instagramjulkaisut ovat jodelkansan mielestä säälittäviä. Sen lisäksi vielä tullaan direct-viestein syyttelemään mua siitä että musta keskustellaan Jodelissa. Voinko mä ikinä voittaa tässä pelissä?
