Saanko myöntää rakastavani tätä makuuhuoneen väriä? Ei tullut haalennettua Nocturnea, vaan Riikinkukko! Olen asunut yksin vain valkoisten seinien ympäröimänä, ja huomasin varsin myöhään kaipaavani väriä ympärilleni. Töölöön muuttaessani aloin hyväksyä huonekaluihin muita värejä kuin valkoista. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä ajatus siitä, että kotona on kaikki sateenkaaren värit. Olohuoneessa spektrin lämpimät, makuuhuoneessa sen kylmät - ainakin toistaiseksi. Olen antanut itselleni luvan ostaa ruosteenpunaiset pellavalakanat. Makuuhuoneen huonekalut ovat lähinnä valkoisia, mutta huomasin tuon Svanten taustalla pilkistävän maalijakkaran lämpimien puunsävyjenkin käyvän tänne hyvin.
Viime päivät ovat vierähtäneet värimaailmoissa. Makuuhuoneen seinälle ripustetaan jossakin välissä mun metrinen kultareunainen peili, ja kolme Arabian Sydänystävä -lautasta. Yksi jokaiselta kummiltani. Suunnittelemme myös tilaavamme Ananimalabilta muutaman elementin Svantelle kiipeiltäväksi. Mutta muuten seinille ei olekaan mitään, vielä. Olen pitänyt silmiä auki, harkinnut tilaustöitä ja tehnyt itse tuhoontuomittuja yrityksiä. Sunnuntai vierähti Kaapelitehtaalla, jossa katsastimme sekä Suomen Taidemaalariliiton teosvälityksen, että Vapaan taidekoulun myyntinäyttelyn. Harmi, etten voi postauksellani toimia nyt vinkkaavana esimerkkinä, molemmat tapahtumat kun päättyivät eilen.
Me lähdettiin niin sanotusti ostohousut jalassa taidetta katselemaan. Tätä hidasti ehkä se, että ne olivat mun tapauksessa huonot sukkahousut. Mulla kuluu sukkahousuja useampi pari vuodessa, ja reidet kuluttaa ne puhki. En ole huomannut sen suurempaa eroa Woldorfien kuin Rainbowienkaan kestävyydessä, mun vartalolle sukkahousut on tuomittu kulutustavaraksi. Nykyinen parini on silkki-villasekoitetta, mukavat jalassa mutta vyötärölinja romahtaa säännöllisin väliajoin. Mulla on tähän niksi-Pirkka -henkinen ratkaisu, kiskaisen bokserimalliset alushousut koko komeuden päälle niin ei tarvitse nykiä sukkahousuja ylös vaivihkaa. Onneksi tuuli ja metrotunnelit ovat olleet armollisia, enkä ole tehnyt vielä kesäleskimäistä vilautusta. Tässäpä teille mielikuva kauhisteltavaksi.
Mutta palataan sukkahousuista ostohousuihin. Periaatteessa vastustan taiteen ostamista sisustussilmä edellä, mutta makuuhuoneen värien ollessa varsin voimakkaita, on teoksen värimaailmaankin kiinnitettävä nyt tässä elämäntilanteessa huomiota. Haluan taiteeni esille ja kehystettynä. Lähdettiin siis katsastamaan tarjontaa vähän sillä silmällä, josko se oikea teos tulisi vastaan. Fiilis taiteen katselemiseen on erilainen, kun on asennoitunut ostamaan. Löytyykö jotakin kiinnostavaa, koskettavaa, jännittävää ja sellaista, joka saa aikaan sen tunteen, että juuri tämä kuuluu meidän kotiimme? Ehkäpä vaatimuslista oli liian tiukka, sillä tällä kertaa eniten omannäköiset teokset olivat liian isoja. Tämä tukee mun teoriaani, että henkinen kotini avarammissa tiloissa kuin vajaa kahden ja puolen metrin huonekorkeudessa.
Olen ollut tositarkoituksella teosvälityksessä kerran aiemminkin, mutta tuo on kiva paikka käydä katselemassa myös vähemmän tosissaan. Mikä mahdollisuus nähdä satojen, ajankohtaisten taiteilijoiden tuotantoa yhdessä paikassa! Olen itse bongannut mielenkiintoisten nimien tuotantoa seurattavaksi, tänäkin vuonna löytyi pari tuoretta tuttavuutta! Olisin halunnut vinkata tapahtumasta aikaisemminkin, mutta ehdin paikalle vasta viimeisillä tunneilla. Ehkä ensi vuonna ajoissa. Teosvälitys jatkuu vielä verkossa 18.4. asti: https://teosvalitys.painters.fi/
Ja ennen kuin kukaan ehtii onnitella onnistuneesta remontista, paljastetaan totuus vastapäiseltä seinältä. Kyllä tämä tästä. Jonain päivänä.
