Vuoden viimeinen

Paljetteihin verhoutuminen on aina ollut mulla vähän sellainen uuden vuoden perinne, ja tutut olisi pettyneet, jos mitään kimaltavaa ei ois löytynyt mun päältä. Toinen perinne on sulkakorvikset, mä taidan olla aina pukeutumisieni kanssa maailman ennalta-arvattavin.

Mä aloitan vuoden 2014 Johannalta. Mä tein yhden säälittävän perunasalaatin, mutta onneksi Johanna on tehnyt valtavan määrän kaikkea hyvää ruokaa. Korkattiin joululahjana saatu Jokeriviini, myöhemmin luvassa on tinan valua ja ennustamista, sekä samppanjapullon aukaisu. Älykäs ihminen olisi ostanut kertakäyttösamppanjalasit ulkona rakettien paukkeessa skoolailua varten. Minä en ole älykäs.

Etwas

Eilen suuria vaikeuksia tuotti valinta ifk-Jokerit-derby, ja nuorten Ruotsi-Suomi-derbyn väliltä. Ratkaisu oli helppo, pistettiin koneelta pyörimään se maaottelu ja telkkarista liigaa. Keskittyminen oli välillä vähän hankalaa, pääasiallisesti seurasin Jokereiden peliä, mutta kun niitä jänniä tilanteita tuli ihan peräjälkeen... Korkkasin Lennun tuliaispunkun, ja reilunkokoinen lasillinen kruunasi tuon hurjan lauantain.

Käytiin äidin kanssa Picnicissä sunnuntaikahvilla kahvitta. Ollaan molemmat kaikkea muuta kuin loistavia aikataulujen kanssa, ja kumpikin joutui juoksemaan tapaamispaikalle tuulispäänä, joten kuuma juoma ei napannut. Mä halusin maistaa talvipatonkia, ja se oli varmaan paras patonki mitä olen koskaan syönyt. En olisi itse osannut ajatella, että briejuusto ja kuivatut karpalot toimisivat yhdessä. Pitää kokeilla yhdistelmää joskus kotonakin.

Mä päätin antaa alennusmyynneille vielä yhden mahdollisuuden. Ja tämä oli viimeinen. Mä olen kehittänyt jonkinasteisen fiksaation neuleisiin, erityisesti ylisuuriin, joten kiva että muutama sellainen löytyi alennuksesta. Saatoin ostaa myös uuden takin, taas. Vielä ennen joulua olin epätoivoinen takkipulani kanssa, mutta onneksi apu on ostettavissa. Eipä tarvitse tänä vuonna hankkia enää yhtään takkia. Tuskin ensi vuonnakaan.

Kreikkalainen juttu

Porukat tarjosivat mulle tänään synttärilounaan. Mun teki mieli kreikkalaista ruokaa, lähinnä tzatzikia, joten päätettiin mennä siihen krekuun, jossa olen käynyt vain kerran ja joka on kauimpana kotoa. Mun pettymyksekseni tzatziki kuului vaan yhteen annokseen, joten mun oli niin sanotusti pakko ottaa gyroslautanen, vaikken juuri tykkää lihasuikaleista ja lohkoperunoista. Jälkeenpäin tajusin, että tzatzikin olisi saanut lisukkeena ihan mihin tahansa ruokaan. Ei se mitään, hyvää oli silti ja olen taas yhtä ruokaennakkoluuloa köyhempi. Jälkiruuaksi halvaa, sitä en ollut koskaan aiemmin tietoisesti maistanut, eikä ollut makeuden vuoksi ihan mun juttu. Onneksi äidille maistui.

Inhoan suuresti fyysisiä alennusmyyntejä, en haluaisi jonottaa sovituskoppeihin, kassalle, hyllylle. Väistellä miljoonia ihmisiä ja saada osakseni halveksuvaa kohtelua myyjältä. Onneksi on nettikaupat ja nettialet. Tänään puolitoista tuntia kaupungilla riitti mulle joulunjälkeisalennusmyynneiksi. Löydän noin kerran vuodessa jotain kivaa Seppälästä ja tämän vuoden saldo oli naurettavan halpa harmaa takki. Jotain piristystä sen ainaisen mustan kaveriksi. Huomatkaa asialliset pörrösukat!

Katsoin juuri Suomen avausottelun jääkiekon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoista, ja päivän karrelle polttava kysymys kuuluu, miksi Herra Kapteeni ei pelaa puoliksikaan noin jäätävästi Jokeripaita päällä...? Huomista derbyä odotellessa.

Gifted

Mua pyydettiin esittelemään joulu- ja synttärilahjoja, joten tässä niistä muutamia. Mun ehdoton lemppari on toi Chicago Blackhawks-karvalakki. Sen sain isältäni, ja oon äärimmäisen ylpeä, että se valitsi oikean joukkueen. Lisäksi olin vähän närkästynyt, kun isän ensimmäinen lahja mulle oli iso laatikollinen mun vanhoja cd-levyjä, jotka olivat (SYYSTÄ!) unohtuneet vintille ja kaapinperukoille lapsuudenkotiin, esimerkiksi huikeat NRJ Hits 2&3, Smurffit Rap Rock-hitit ja Teletapit-cd, mutta maailman hienoin hattu käänsi mun ajatukset isästä lopulta hyvin positiiviseksi. Korsin Hamilton on onneksi musta ja ajaton, mä en pystyisi kantamaan mitään logoja kilometrin päähän huutavia monogrammihirvityksiä, vaan suosin enemmän pelkistettyjä ja neutraalinvärisiä laukkuja.

Mulla on ollut jo pari vuotta käytännössä joka paikassa mukana sellainen lievään kulttimaineeseen noussut vaaleanpunainen Kirja, johon sitten erinäiset ihmiset ovat kirjoittaneet mulle terveisiä, on kirjoitettu ylös hauskoja mutta huonoja ajatuksia, oon kerännyt nimmarit siihen ja kaiken maailman muistoja maan ja taivaan välillä. Nyt se alkaa ikävästi olla viittä vaille täynnä, onneksi Johanna pelasti tilanteen antamalla mulle lahjaksi Kirja II:n, eli huonot jutut saavat edelleen jatkua. Karkkiosasto jäi noihin epäkorrektin nimen omaaviin vaahtotäytteisiin suklaisiin, piparminttukepit on paketoinnista ylijääneitä koristeita.

Lisäksi mä sain mm. veden/teenkeittimen, pari kirjaa, samppanjapullon, suomirokkitrivian, naamarasvan ja yllättäviä Tapaninpäivävieraita, oli lievästi sanottuna noloa, kun mulla ei ollut juurikaan mitään tarjottavaa. Onneksi äiti tuli pelastamaan pakastekakun kanssa, ja toi myös mulle herkkuja, kuten buffalomozzarellaa, vuonankaalia ja suihkutettavaa balsamicoa. Mä tein niistä päivän ruuakseni salaatin. Nyt aion keskittyä katsomaan alle 20-vuotiaiden MM-kisoja, keitän varmaankin sitä teetä ja luen. Projektina edelleen muinaisskandinaavinen mytologia.

Farsgrisar

Aatto alkoi aamukolmelta. Mä olen vihdoinkin saanut koneen takaisin (se oli ollut korjattuna jo iät kaiket, mutta liike oli unohtanut ilmoittaa mulle, ja mä puolestani olen liian kiltti hoputtaakseni ketään) ja oli ihanin tunne pitkään aikaan käpertyä omaan sänkyyn katsomaan harvinaisen koskettavaa ja lämminhenkistä NHL-ottelua. Välillä vilkuilin puhelimella the Erik Karlsson Showta ja Meripoijumäättää, mutta kyllä Patrick Sharpin kaksi maalia lämmittivät sydäntä paljon enemmän. Kertoo ilmeisesti jonkunasteisesta riippuvuudesta, kun katsoo kahta NHL-peliä samaan aikaan. Tai omistautumisesta. 5-2 ja Chicago antoi mulle loistavan avauksen elämäni ensimmäiseen aamuun Amerikan täysi-ikäisenä.

Mä en mitenkään himoitse jouluruokia - syön kyllä mielelläni, mutta en ala ehdoin tahdoin näkemään vaivaa pelkästään itseni takia. Paljon kivempaa on mennä valmiiseen pöytään - tänä vuonna isälle. Sielläkin oli tosin tarjolla kummallisuuksia, kuten karjalanpaistia, eikä lainkaan kinkkua. Isä ei koskaan halua lahjoja, joten puoli kuudelta tänä aamuna mä leivoin (ja koristelin) possupipareita suuren boksillisen.

Suunnitelmissa oli järjestää mulle kunnon ysäriusateemalla sweet 21-partyt tiarojen ja missinauhojen kera, mutta mun hivenen hankala syntymäpäivä rajoitti, ja lopulta torppasi koko idean. Onneksi Johanna tuli juhlimaan, ja lisää tyttöjä loppuillasta. Mun tarjoilut on juhlaruuaksi vähän nihkeät - juustolautanen, mätiä, sienisalaattia, katkarapucocktail ja peuranpaistia - joskin juuri sellaiset oheisnaposteltavat, kaveriseurailtaan sopivat.

Nyt aion mennä nukkumaan, ja nukkua äärettömän pitkään. Mulla on ollut uskomattoman paljon niin tiedostettua kuin tiedostamatontakin stressiä, flunssaa ja yleistä epäonnea, joten joulunaluspäivien unet ovat jääneet niukkaakin niukemmiksi. Ylitsepääsemättömästä väsymyksestä kertoo sekin, että mulla soi tauotta päässä joululaulujen sijaan Kummelista tuttu Apinaa koijataan. Onneksi enää ei ole kiire mihinkään.

Kuninkaan Frappuccino

Noilla hakusanoilla olen viimeeksi tunkeutunut googleen joskus aamupäivästä. Uskoakseni kiireessä ja vahingossa olen sotkenut vanhan haun päälle osittain uuden, en kuollaksenikaan muista mitä olin googlettamassa. En ainakaan tietoja monarkkisista starbucks-juomista, on vain yksi kuningas, ja se on Erik Karlsson.

Mä suhtaudun aina vähän nihkeästi, kun Suomen katukuvaan ilmestyy näitä monikansallisia starbuckseja, jotka jyräävät sympaattiset suomalaiset pikkukahvilat alleen. Aika tekopyhää multa, Wienissä kavereiden kanssa tapaamiset sovittiin alkavaksi lähes aina Oopperan viereisestä Starbucksista ja Barcelonassa asuin Starbucksin yläpuolella. Globaalit ketjut on musta kivoja niin kauan, kun ne eivät rantaudu Suomeen. Ne ovat olennainen osa sitä lomailua (lentokenttästarbucks laskettaneen lomailuksi), suomijuntti on ihan kikseissä kun pääsee ulkomailla jopa Burger Kingiin! Kuvia pitää ottaa ja lällätellä kavereille kuinka mä söin lounaaksi Whopperia ja iltapäivän shoppailukierroksen lomassa Tally Weijlillä siemailin takeaway-Hazelnut-latteani. Kun BikBok ja Cubus tulivat Suomeen, multa meni alta paras tekosyy matkustaa Norjaan. Ei ole kivaa, kun muut voivat pukeutua samoihin halpoihin ketjuvaatteisiin kuin minä. Osaan kyllä halutessani olla oikea tekopyhyyden kuningatar.

Kuningatar kävi perjantaina Starbucksissa. Helsinki tekee musta hektisen, mun piti ottaa kuva niin Stockmannin jouluikkunasta kuin asukuvatkin Keskuskadun tuikkivien kuusien välissä. Turistiviboja välttääkseni (ja koska Starbucksin jono kiersi satakolmekymmentäviisi kertaa korttelin ympäri) räpsäisin pari kuvaa the Helsingistä silmät kiinni sinnepäin. Ei olisi kannattanut, hämärässä noista ei ota mitään selvää, tarkennus osunut Jupiteriin ja valot ovat piirtäneet kauniin abstraktisgraafiset jäljet kuviin. Vähemmän hektinen ihminen olisi esimerkiksi voinut pysähtyä kuvan ottamisen ajaksi, edes sekunniksi.

Suuresti jonoja vihaavana kysyin kahviseurakaverilta, eikö Helsingissä ole mitään muuta kahvilaa kuin Starbucks. Kuulemma juuri tuona perjantaina ei ollut, ja mä olin luvannut lähteä nimenomaan Starbucksiin joten sieltä oli pakko se kahvi hakea. Koska jonottaminen kesti ikuisuuden ja kaverinkin aika oli hyvin kortilla, take away oli ainoa vaihtoehto. Saatoin kaverin kotiinsa ja käytiin kuulumisten vaihto loppuun metrossa. Mä juoksin Stockmannille hakemaan viime hetken lahjat, jonka jälkeen kävin niin Espoossa kuin Vantaallakin jakamassa sukulaisille ja ystäville heidän lahjansa. 70 kilometriä HSL:n kyydissä, seitsemän kilometriä kävelyä. Saatoin olla hieman väsynyt päivän jälkeen.

Lauantaina sain kokea niin jouluruokaonnellisuutta, kuin paketointiraivareitakin. Koska oma koti ei vielä tunnu tarpeeksi jouluiselta, lähdin Tiialle yöksi Riihimäelle. Ehkä välillä tekee hyvää ajatella jotain muutakin kuin joulua.

Pikkumustavalkoinen

Mä heräsin tiistaina varhain aamuyöstä johonkin hyvin pelottavaan kelmeänväriseen valoisaan pilveen. Se himmeni ja syttyi aina välillä, ja mua pelotti se hyvin paljon vaikken uskokaan ufoihin tai muihin. Mä käänsin selän ikkunalle ja puristin silmät kiinni, mutta silti se valo karmi mua enkä meinannut saada enää unta koko yönä.

Tiistaina mä sain kokea maailman isoimman lahjapaperiturhautumisen joululahjojen metsästyksen lomassa. Mä olisin halunnut jotain kivaa mustavalkovoittoista lahjapaperia, vaikka sellaista norjalaisvillapaitakoristeista. Tiedättehän, lumitähtiornamentteja, pistejonoja, siksak-kuvioita sun muuta. Eihän sellaista kukaan ole keksinyt painaa, ja mulla oli lähes mahdoton tehtävä löytää kaikkien disneyoksennus-miljoonaväripapereiden joukosta joku siedettävä mikä ei täysin tärvää mun kaunispaketti-ideaa. Sitten vielä ne jonot. Jonotin itselleni myös junalipun Turkuun, maailman viimeistä Stogereissua kun ei voi jättää kokematta. Onneksi ymmärsin ostaa ennakkoon, koko juna on jo kuulemma loppuunmyyty. Mä ajattelin, että selviän ihan kolmessa minuutissa, ja voin ihan hyvin lähteä kotihousuissa ja uggeissa käväisemään tossa lähisokkarilla. No se käväisy venyi kilometrijonojen vuoksi, ja kanssashoppailijat saivat paheksua "jonkun maalaisjuntin" pukeutumista. Anteeksi kaikki.

Illasta mulla oli Teerenpelin kanta-asiakaspikkujoulut. Johanna yritti väkertää mun hiuksiin kampausta, ja huolehti myös mun ruokkimisesta. Mua hämmästytti lähinnä miksei kievinkana ole suomeksi kiovankanaa, ja miten kerrostettuihin hiuksiin voi olla niin mahdoton saada nuttura aikaan. Olen maailman huonoin kampaamoasiakas, mullahan oli maailman helpoin työ vain istua siinä kun toinen luovutti hermojaan kiukutteleville pinneille. Mun suuresta juhlamotivaatiosta kertoi myös se, että annoin Johannan päättää mitä laitan päälle, meikkiä myöten. Oma osuus oli saada tukan jälkeen kaikki muu valmiiksi noin kymmenessä minuutissa, siitä kertovat myös mulle tavanomaista huonoa laatua laaduttomammat kuvat Teerenpelin vessasta.

Kun kuningasidea on pitää pikkujoulut arkipäivänä, juoman sijaan on parempi nauttia ruuasta. Mä en ole koskaan aiemmin suostunut ymmärtämään, kuinka hyviä latva-artisokat ovat. Itse juhlallisuudet olivat mukavat, pöytäseurue oli suurilta osin ennestään tuttua, silmänruokaa oli ja meidän pöydästähän se juhlavuoden kanta-asiakaskin valittiin. Eikä kyseessä ollut allekirjoittanut.

Bonne Étoile

Lukijan toivomuksesta meikkipostaus ja jonkun valtakunnan tutoriaali Diorin Bonne Étoile-paletilla. Tein ensiksi toiseen silmään meikin, jollainen on mulle ominta arkeen juuri tuon paletin väreillä, ja toiseen meikin paletin kaikilla väreillä. Mä en ole ammattimeikkaaja, ja mun tekniikat saattaa poiketa niistä juuri sinun omaksumistasi, mutta jokainen tyylillään.
Silmänaluset on tummemmat kuin seinät Muumien Mörön makuuhuoneessa, koska aamun pikkutunneilla pelattiin Chicagossa Flyersia vastaan (Emeryn vajaa paluu...) Kulmakarvaihokin kärsi eilisillan nyppimisestä, mun tweezermanit eivät enää ole mitenkään terävät. Meikkipohjanhan olisin voinut tehdä, mun iho on hirveässä kunnossa tällä hetkellä, mutta enpäs osannut taaskaan ajatella loppuun asti.
Pahoittelen myös postauksen toteutusta, mä en ole vieläkään saanut tietokonettani huollosta, joten kuvien muokkaus muulla kuin Flickrin focus-reunasumentimella on mahdotonta. Sävyerot, tärinä, sumeus ja kaikki muukin jännittävä kuvissa johtuu puhtaasti siitä, että luonnonvalo vaihteli suuresti auringonlaskun ollessa meikkaushetkellä käynnissä. Ja kun laatuluokkakin on puhelin...

Pöydällä kaikki, mitä käytin meikeissä:
- Dior 5 Couleurs 384 Bonne Étoile-luomiväripaletti
- Dior 5 Couleurs 004 Mystic Smokys-minipaletti
- Dior Crayon Khôl 090 Noir-rajauskynä
- Diorshow Iconic Waterproof-ripsiväri
- Kynäsivellin, kulmasivellin, litteä sivellin ja isompi häivytyssivellin

Swatchasin käteen Bonne Étoilen sävyt: vasemman yläkulman lämmin ruskeanvihreä, oikean yläkulman hopeankimalteleva samppanjansävy, oikean alakulman himmeän satiininen vaaleanvihreä, vasemman alakulman metallinen petrooli, ja keskustan lämmin ruskea.

Levitin vaaleanvihreää koko liikkuvalle luomelle, ja samppanjasävyä silmän sisänurkkaan. Kynäsiveltimellä ja keskustan ruskealla hahmottelin kaatuneen V:n eli niinsanotun V-varjostuksen silmän ulkonurkkaan ja levitin samaa väriä kulmasiveltimellä rajaukseksi alaluomen ulkonurkkaan.

Häivytin V-varjostuksen pyörivillä siveltimenliikkeillä. Lisäsin valkoista kulmaluulle sekä häivyttämään luomivärien rajaa. Mä tykkään käyttää enemmän mattaisia sävyjä korostusväreinä, jonka takia tuo syrjähyppy toiseen palettiin. Laitoin kerroksen ripsiväriä ja valmis.

Toiseen meikkiin käytin Bonne Étoilen jokaista sävyä. Levitin sisänurkkaan vaaleanvihreätä, keskelle samppanjaa ja ulkonurkkaan petroolinsinistä. Luomivakoon kapea varjostus kulmasiveltimellä ja ruskeanvihreällä, jonka yläpuolelle ja alaluomelle hieman lämmintä ruskeaa.

Häivytin sävyt toisiinsa, ensin liikkuvan luomen, sitten varjostukset. Lisäsin jälleen valkoista korostamaan kulmaluuta, ja rajasin yläluomen ohuelti aivan ripsien tyvestä. Taivutin ripset ja lisäsin pari kerrosta ripsiväriä. Hajamielisyyksissäni lähdin käymään ruokakaupassa eriparisilmineni, ihme kyllä kukaan ei tuntunut katsovan kummallisesti. Ehkä ne hämmästelivät hiljaa mielessään.