Mun silmissä Instagram on menettänyt viehätyksensä. Jotkut ammattisomettajat saattavat tuhlata yhtä instagramkuvaansa varten suuria määriä aikaa ja rahaa. Kuvat muokataan viimeisen päälle täydelliseksi, niihin lisätään lintuparvia, tähtitaivasta tai jopa somettaja itse tarrana valmiiseen taustaan.
Instagram-kulmakarvat, -kahvilat, ruoka-annokset ja hotellit. Näitä esittelee "klassiset" instagramtytöt, joita tulee pilvin pimein vastaan explore-feedissä. Kun katselee näiden julkaisuja yksityisiltä luksusparatiisisaarilta ja täydellisen ruskettuneesta bikinivartalosta, alkaa pakostakin miettiä onko omassa elämässä jotain vikaa - mulle sviitit kuuden tähden hotelleissa tai solariumissa tiriseminen ole tosiaankaan arkipäivää, toisin kuin kaikkien muiden arki Instagramissa.
Viime viikolla mun Instagram-tilini kuoli. Joku arvasi salasanani, poisti kaikki julkaisut ja muutti nimimerkinkin kaupan päälle. Okei, melkein voisi sanoa että ihan oma syy, salasanan olisi kannattanut olla jotakin vähän monimutkaisempaa kuin Mymmeli, yksi kirjain numerolla korvattuna. Sain sähköpostin kautta nollattua tilin, mutta julkaisuja en ole saanut palautettua, enkä edes vanhaa nimimerkkiäni. Itkettää, tilillä kun on niin paljon hyviä muistoja seitsemän vuoden ajalta. Kuten noi Floridan kuvat jotka näkyvät tämän postauksen kuvituksena. Olen ottanut yhteyttä Instagramin tukeen ja vaatinut tilin kuvien palauttamista, mutten ole vielä saanut minkäännäköistä vastausta.
Itselläni ei ollut aikoihin juuri minkäänlaista vuorovaikutusta Instagramissa. Olen huomannut seuraajieni katoavan aina kun postaan selfien. Kommentteja tulee ainoastaan venäläisiltä bottitileiltä. Nykyään Instagramissa menestyäkseen pitäisi olla millimetrin tarkkuudella sommitellut epäaidot kuvat, siloitellussa ja värimaailmaltaan ehkä jopa epärealistisessa, silti yhtenäisessä minuuttiaikataulutetussa feedissä. Haluanko mä todellakin takaisin tuohon maailmaan?
En ole ikinä suostunut sopeutumaan muotteihin, enkä mä pystyisi julkaisemaan hailakkafiltteröityä kiiltokuvatodellisuutta. Mun blogiin, kuten muihinkaan somekanaviin ei kaupallisuus kuulu. En raahaisi vedenkeitintä sänkyyni luodakseni täydellisen kuvan. Jos mä ikinä saan Instagram-tilini takaisin, mä haluan pitää meiningin yhtä autenttisena, kuin mitä se on ollutkin. Mä en jaksa miettiä lukuja. En julkaista niitä kuvia minkä uskoisin miellyttävän seuraajia, vaan postaan sitä mitä haluan, silloin kuin haluan. Tykkäys- ja seuraajamääristä välittämättä.
