Regatta

Sana sunnuntaikävely alkaa olla menettänyt täysin merkityksensä mun sanavarastossa. Harvoin sitä sunnuntaisin kerkeää pidemmälle kävelylle, ajanpuute vapaapäivänä, se on traagista se. Sen sijaan ennen sunnuntaille niin tyypilliset kävelyretket - anteeksi, power walk-nimellähän ne taidetaan nykyisin tuntea - sijoittuvat nykyisin nätteihin arki-iltoihin. Kuten juuri tälle illalle.

Sympaattinen Regatta on yksi lempikahviloistani Helsingissä. Kahvinkeitin on jäänyt tarkoituksella Lahden kotiin, kahvia tulee lipiteltyä lähinnä vain kylässä tai töissä. Tänään kahvihammasta alkoi kolottaa, joten päätettiin reippailla Regattaan. Reippailla ja hypellä, aikuinen ihminen saa osakseen yllättävän paljon paheksuvia katseita ja tukahduksia kävellessään katukiveyksellä, pompatessaan tasajalkaa halkeamien yli ja hypellessään vain valkoisilla suojatien viivoilla.

Regatassa käy vain käteinen, tämä saatiin aiemmin tänä vuonna Väinön kanssa kokea lähes karvaasti kun taskussa oli vain pankkikortti. Henkilökunta kuitenkin vippasi kahvit ja pyysi maksamaan seuraavalla kerralla, jonka iloisesti yllättyneenä teimmekin.

Kahvisiepoille paikka on paratiisi. Santsikuppi ei irtoa puoleen hintaan tai ilmaiseksi, vaan santsaamisesta maksetaan! Koska sää oli mainio, pihalla keinutuolissa raski kiikkua tuntikaupalla. Ja sitä kahvia kului niin, että yöunille saa sanoa näkemiin.

Mulla on koko päivän soinut päässä Unbreak my heart - M.A. Nummisen äänellä. Armon paikka saisi mun puolestani koittaa hiljalleen.

Fat cat

Kun venäläinen taiteilija Svetlana Petrova peri äitinsä läskin hyvinsyöneen ja hemmotellun Zarathustra-kissan, hän aloitti taideprojektin photoshoppaamalla kissaherransa klassikkoteoksiin. Zarathustra on kaikkialla: antiikin seinämaalauksissa, renessanssiklassikoissa, hollantilaisessa barokkitaiteessa, symbolistisissa teoksissa, tietenkin myös venäläisklassikoissa. Zarathustra tekee jo valmiiksi surrealisista maalauksista astetta surrealistisimpia.

Taidehistoriaa ja kissoja ehkä vähän liikaakin palvovana tykästyin nähdessäni oranssin kissalisän niin monessa suosikkiteoksessani. Monet'n lumpeet, Vapaus johtaa kansaa, Snijdersin linnut ja Raffaellon enkelit ovat päivittyneet kymmenkiloisella Zarathustralla. Kokosin postaukseen kaikki omat suosikkini Petrovan luomuksista.



Jatkuvasti kasvava galleria Zarathustrasta kuuluisissa tauluissa nähtävissä projektin kotisivulla, http://fatcatart.com/?lang=en

"Portrait of an Unknown Woman in Russian Costume and a Well Known Cat in a Vet Collar"

Kuvat: Fat Cat Art

Barcelonan viimeiset kuvat

Kotiinpaluusta on nyt kuukausi. Ja olisin jo valmis palaamaan takaisin.

Sopa Azteca

Keittoteemalla jatketaan vielä. Sopa Azteca eli meksikolainen kanakeitto on kaihertanut mun mieltäni siitä lähtien, kun sen bongasin Barcelonan suosikkiravintolani listoilta. Ceviche vei sillä kerralla voiton eikä ravintolaan enää palattu. Sopa Azteca vain jatkoi olemassaolollaan vainoamista koko kuun, kunnes päätin pistää tortillat uuniin ja tehdä tätä ylivoimaista lempikeittoani. Lempikeittoa, joka on käännyttänyt nirsojakin ihmisiä puolelleen. Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka käytänkin vain tiettyä salsaa. Aina, en ole edes halunnut kokeilla mitään muuta.

Koska mä olen hifistelijä, tein tortillat ihan itse. Tällä ohjeella tulee kaksi pientä tortillaa jotka riittävät hyvin keiton koristeeksi. Olen tehnyt keittoa myös kaupan valmistortilloilla, ihan hyvää niinkin tulee.

Tortillat

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl oliiviöljyä

0,5 dl kuumaa vettä

ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Jaa taikina kahtia, ja pyörittele osat palloiksi. Anna taikinapallojen levätä puolisen tuntia. Kaulitse pallot ohuiksi ja pyöreiksi tortillapohjiksi. Paista pohjia kuumalla, mieluiten valurautaisella pannulla ilman rasvaa, noin minuutti per puoli.

Sopa Azteca

1,5 litraa vettä

2 rkl kanafondia

1 rkl tomaattipyrettä

n. 6-8 rkl salsaa

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl timjamia

suolaa

pippuria

1 salottisipuli

1 punainen chili

200 g broileria

2 avokadoa

4-6 kirsikkatomaattia

2-4 retiisiä

1-2 limeä

100 g queso frescoa tai Monterey Jack-juustoa (hätätapauksessa pehmeä fetakin käy)

2 tortillaa

tuoretta korianteria

(ranskankermaa)

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuullota valkosipuliviipaleita ja tomaattipyrettä öljyssä kattilassa. Lisää vesi ja kanafondi, kiehauta. Lisää maun mukaan salsaa, mun vakio on seitsemän reippaampaa lusikallista, mikäli tulinen ruoka ei ole ihan niin mieleen, alle kuusikin varmasti riittää. Mä käytän aina tollaista chipotlesalsaa missä on inkkarin kuva, (mikäli joku muu uskaltaa kokeilla muunlaisella salsalla, mulle saa ilmoittaa lopputuotoksen mausta) se on parhaimman makuista ja inkkarit on cooleja! Tykkään myös chipotlen savuuntaittavasta mausta. Lisää mausteet, sekoita, ja anna liemen kiehua miedolla lämmöllä ainakin puoli tuntia. Mikäli aiot käyttää fetaa, jätä liemestä suola pois (ellet sitten tykkää megasuolaisesta ruuasta.)

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa tortilloista ohuita siivuja, ja paista leivinpaperin päällä pari minuuttia. Suikaleet palavat tosi herkästi, eli niitä joutuu kyttäämään koko paiston ajan. Paloittele kanat suupaloiksi, mikäli ne eivät ole valmiita suikaleita (mä ostin valmiita suikaleita, koska tollanen kettukana on ehkä maailman söpöin juttu! Hymyilin paketille ihan jatkuvasti!) Paista kanat pannulla, viipaloi chili ja kuutioi sipuli pieneksi. Kuullota sipulia ja chiliviipaleita nopeasti ja kevyesti pannulla.

Kuutioi avokado ristikkoviilloin kuoressaan, ja koverra hedelmäliha lusikalla. Viipaloi retiisit ja kirsikkatomaatit. Jaa ja asettele avokadokuutiot, retiisit, kirsikkatomaatit, sipulit, chilit ja kananpalat keittolautasille. silppua korianteria ja murenna juusto. Lisää tortillasuikaleet, mulla on tapana rakentaa suikaleista aina eräänlainen romahtanut atsteekkitemppeli. Kaada lautaselle kuumaa lientä, purista limemehua sekaan, ja ripottele päälle korianterisilppua, juustomuruja sekä halutessasi ranskankermaa, mikäli tulisuus lipsahti liiallisuuksiin.

Soppa vie heti ensimmäisellä lusikalla meksikolaisiin tunnelmiin, ei tarvitse edes sombreroa päähän. Saati tequilaa.

Mistä on viikonloppu tehty?

Perjantaista, lauantaista, täysin vapaasta sunnuntaista. Elokuvahetkistä mustavalkoisista. Aurinkokuivattu tomaatti-dipistä, viinietikkasipseistä. Klassikkoteoksista ja venäläisestä teestä. Äänestämisestä, merestä, kävelyretkistä. Sushista ja mustekalasta, auringosta, rakkaudesta. Niistä on tämä viikonloppu tehty.

When in doubt, just add glitter

Kuka sanoi, että paljettien paikka on vain juhlissa? Mekoista nyt puhumattakaan... Mun pukeutumistyyliä kuvaillaan usein mauttomaksi, jopa yliampuvaksi. Mä tykkään ylipukeutua, enkä halua jaotella vaatteitani arkeen tai juhlaan.

Paljettibleiseri on ollut hankintalistalla öö kaksi vuotta? ja voitte uskoa, että itkin ilosta kun tuo yksilö käveli mua kirpputorilla vastaan ja sanoi päivää. Käyttämätön, markka-ajan hintalappu vielä itsessään kiinni. Ja mikä tuuri mulla kävi markan kurssin kanssa! Muistelin, että yksi euro oli vajaa kuusi markkaa, mutta tuolla kirpputorilla euro vastasi sataa markkaa. Ei siinä raskinut enää kokolappuja katsella.

Ainoastaan sen allekirjoitan, että tuulisena päivänä hiukset olisi pidettävä kiinni. Ja ehkä aurinkolasitkin olisivat tarpeen näin auringon paistaessa.