Vielä mennään!

Olkoonkin, että toi I am the Jokeri-slogan on mun mielestä naurettava. Eikä joukkue nappaa. Ja tunne on tällä hetkellä todella vähissä. Olkoonkin, että mun kenties pahin jääkiekkoon liittyvä painajaiseni toteutui juuri tämän kauden rosterissa. Vieraat koirat puree, ja kipeästi. Silti jotkut muut asiat painavat näitä enemmän vaakakupissa.

Mä seison syyskuun neljännestä päivästä alkaen jälleen omieni riveissä, tutussa päädyssä. Kausikortti tuli tänään, totuttuun tapaan muutama päivä myöhemmin kuin kaikille muille. Silti se tuli. Eikä tätä kautta voisi jättää näkemättä. Tällä kaudella kirjoitetaan historiaa.

The Social Breakfast Club

Oltiin sovittu Leenan kanssa aamupalatreffit, mutta koska kummankin aamu venyi yli puolen päivän, päädyttiin Boulevard Socialiin lounaalle. Mun mielestä päivän ekaa ateriaa voi kuitenkin ihan hyvin kutsua aamiaiseksi. Tapahtui se sitten kahdeksalta tai kahdelta.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun testasin lempiravintolani lounaan. Kolme maistuvaa ruokalajia (mulla mereneläviä, yllätys!) kahdellakymmenelläyhdeksällä eurolla oli erittäin kohtuullinen. Jälkiruoka oli valittavina kahdesta vaihtoehdosta, mutta saatiin Leenan kanssa yhdistettyä ne kahden pienen fenkolipehmiksen, tuoreiden marjojen, appelsiininkukkajäätelön ja tiramisun jaettavaksi kokonaisuudeksi. Loistavaa asiakaspalvelua meille maistamishaluisille ruokailijoille!

Kuten aina ennenkin, Boulevard Socialista poistui tyytyväisenä ja sopivan kylläisenä, hymy korvissa. Erittäin maukkaalla ja runsaalla aamiaisella oli hyvä jatkaa päivää.

In every dream home...

Multa toivottiin sisustusinspiraatiopostausta, joten askartelin Pinterestin avulla muutaman sisustuskuvakollaasin. Mä olen varmasti maailman huonoin sisustaja, koska mulla ei ole pienintäkään trenditajua, saati symmetria- tai värisilmää. Olen myös todella laiska tekemään minkäänkokoisia hankintoja kotiin. Koti ei todellakaan ole mistään Casa Voguesta poimittu, mutta entä jos?

Makuuhuonetta en ole koskaan edes yrittänyt sisustaa. Se on väritykseltään tumma, ja kalustettu ylijäämähuonekaluilla. Aika kaamea kammari. Tahtoisin valkovoittoisen makkarin matalalla pehmeällä sängyllä varustettuna. Mattamustaa ja harmaasävyjä. Kartellin käsinojaton Victoria Ghost-tuoli on ollut pitkäaikainen haave pukeutumistuoliksi, mutta sellaisen hankin vasta arvolleen sopivaan makuuhuoneeseen.

Haluaisin kylpyhuoneeseen vaaleanharmaat, isot laatat ja väriä tekstiileillä. Tällä hetkellä olen reippaasti kallellaan hiekkaisiin ja sinisiin sävyihin, erityisesti turkoosiin. Maalattu kattokin kattokruunuineen näyttäisi upealta, multa vaan puuttuu tollaiset sievät sirot kattolistat, ja mun kylpyhuone on 60-lukulaisen matala. Pyyhkeet roikkumassa mustissa takorautakoukuissa tai rullattuna korissa.

Mulla on tälläkin hetkellä sininen kylpyhuone, ja vessanpönttö ja lavuaari ja kaikki. Sellainen hailakansininen, joka on ollut kuuminta muotia joskus 80-luvulla, ja sille tielle kylppäri onkin jäänyt. Allaskaapin tarpeellisuuteen olen vasta viime aikoina havahtunut, ja se taitaa olla seuraava hankinta. Kylpyamme, tollanen mahtava tassuamme olisi mun suurin unelma, mutta lisäneliöitä kylppäriin on vähän mahdoton nipistää.

Itämainen käsinsidottu matto on ollut mun unelmissa varmaan lapsesta alkaen, tyytyisin myös taljaan. Toinen haave on kalanruotoparketti. Sekä takorautajalkainen marmorisivupöytä ja iso, kultareunuksinen peili. Mä olen ehdottomasti korkeiden huoneiden ihminen. Mulla on ruokailutila ja olohuone samassa tilassa keittiön epäkäytännöllisyyden vuoksi. Tuollaisia lyijykristallia muistuttavia laseja kaipailin jo täällä, vinkkejä ostopaikoista otetaan vastaan!

Kissanpäivä

Mymmelistä on toivottu paljon omaa postausta, joten kotisunnuntain kunniaksi päätin seurata Mymmelin tapahtumarikkaita tekemisiä yhden päivän ajan.

Mymmeli on laiska, herkkänahkainen ja tuntee oman arvonsa. Kaveri kerran kommentoi Mymmelin lihoneen, ja Mymmeli kohteli kyseistä kaveria pitkän aikaa kuin ruttoista rottaa. Toinen kaveri yritti yhtenä päivänä leikittää Mymmeliä, mutta tähän yritykseen vastattiin jäätävällä tuijotuksella, saaden kaverin tuntemaan itsensä todella tyhmäksi. Mymmeli vaikuttaa sangen ylimieliseltä olennolta.

Koska viikonloppuisin saa nukkua pitkään, mä heräsin jo joskus kahdeksan jälkeen. Mymmeli on viime aikoina nukkunut harvemmin vieressä, mutta tänään heräsin kissa jalkojen päällä. Silittelin kissaa hetken, jonka jälkeen aloitin päivän askareet. Mymmeli jäi vielä pariksi tunniksi sänkyyn.

Aamupäivä meni vaatteiden silittämisessä, ja Mymmeli auttoi parhaansa mukaan olemalla tiellä ja leikkimällä johdon kanssa. Annoin kissalle kauan sitten ostetun pallon ja hiiren, mutta ne eivät olleet kiinnostavia. Mymmeli kökötti vain tuolilla ja tarkkaili maailman menoa.

Kun mä aloin syömään, Mymmeli kävi samaan aikaan rouskuttamassa raksuja. Mymmeli ei suostu syömään kuin kuivaruokaa, joten raksuja on koko ajan saatavilla. Tapana Mymmelillä on useimmiten syödä samaan aikaan kuin muutkin, yksin syöpöttely on kutjaa. Oman ruokailuhetkensä jälkeen Mymmeli palasi pitämään mulle seuraa, ja peseytyi.

Mymmelistä lähtee ihan kamalasti karvaa, ja harjaaminen on jokapäiväistä hommaa. Mymmeli ei ole oikein sinut harjaamisen kanssa, joten usein harjaaminen menee leikiksi ja pureskeluksi. Harjaushetki päättyi silittelytuokioon, jonka jälkeen Mymmeli meni lattialle nukkumaan omalle, mustalle ja karvaiselle Kampelamymmeli-tyynylleen.

Auringon laskiessa ja hämärän koittaessa Mymmeli innostui leikkimään ja juoksentelemaan. Mä en kauaa jaksanut kissan pelleilyjä katsoa, vaan aloin valmistautua yöunille ja makkarin valtaukseen. Toinen nukkuu kun toinen valvoo.

Käykää kaikki kanssakissaihmiset hankkimassa päivän söpöysannos täältä! The Kitten Roundup on kanadalaisen, orpojen kissaemojen ja kissanpentujen pelastamiseen keskittyvän TinyKittens-sijaiskodin livewebkameraprojekti.

Mä olen koko viikonlopun seurannut sivusilmällä noita kissanpentujen temmellyksiä, ja sorruin lahjoittamaankin. Noin 30 eurolla tarjosi pikkukisulle eläinlääkärikäynnin, 35 eurolla poikakissalle ja 50 eurolla tyttökissalle sterilisaation. Oon aika heikko rahahanojeni kanssa, jos eteen tulee jotakin pientä ja sievää.

Sadepäivien ilot

On surullista kun sataa, eikä oikein voi mennä ulos leikkimään. Huolimatta siitä, että sade on tärkeä asia, vetää toi jatkuva vesikeli mielen melko mustaksi. Sadepäiville on ollut hivenen hankalaa keksiä tekemistä. Mutta parhaani olen yrittänyt.

Olen yrittänyt opetella syömään aamupalaa. Mä viitsin ehkä kerran viikossa syödä aamupalaa, ja useimmiten aamupalahetki rajoittuu viikonlopulle. Tällä viikolla on ollut helppoa jo kolmena aamuna istua valmiiseen aamupalapöytään.

Ruotsin kieli on päässyt pahasti lörpsähtämään vähäisen käytön johdosta. Lempitaiteilijan tuotanto on ollut ihan hyvä keino itsensä kehittämiseen, olen lukenut kahdessa viikossa kymmenen Tove Janssonin teosta!

Mulla on pysynyt koti käytännössä muuttumattomana sen kolme vuotta, mitä olen kotonani asunut. Välillä on tullut huonekalu tai taulu lisää, mutta kaikki kalusteet ovat löytäneet oman paikkansa, ja pysyneet siellä. Eräänä elokuisena kahvitteluhetkenä Johannan kanssa keksittiin sitten suorittaa radikaali uudelleenjärjestely. Mymmeli on jo tottunut asioiden uusiin paikkoihin.

Sain sukulaiselta taannoin tuliaisia pantteriteemalla. Likööripullon kanssa samassa syssyssä sain aivan järkyttävän hirveän Swarovskin pantterisormuksen. En ymmärrä, miten kristalleista saadaankin väsättyä jotakin niin kammottavaa. Sormus on nyt syvällä jemma-nimisessä piilossa.

Es ist Herbst

Nykyään syksy on mun suosikkivuodenaika pukeutumisen suhteen. Vaatekaappi niinsanotusti murtuu ja tummuu, kun kirkkaat värit siirretään talviunille, ja kaappi täytetään murretummilla väreillä. Rakastan neuleita ja kerrospukeutumista, tummenevia värejä, nahkaa, huiveja ja mustaa, valtavasti mustaa.

Viime yönä Mymmeli ryömi pitkästä aikaa peiton alle nukkumaan, ihan kylkeen kiinni. Varma merkki siitä, että kesä on ohi. Ulkona tuoksuukin jo ihan syksylle. Vaikka merkkejä on ollut jo pidempään ilmassa, lopullinen syksyttyminen pääsi yllättämään. Vaikka koulut ovat alkaneet, on satanut melkein viikon putkeen, vaikka ilma on ollut kolea, kaikki vaikutti vain viileältä loppukesältä. Minä itse tunnen, että syksy tuli kuin Muumilaakson viidakko - yhdessä yössä.

Markkinapäivä

Ehdin viime tingassa Lahden kansainvälisille suurmarkkinoille, jotka päättyvät tänään, sunnuntaina. Mulla oli tarkoituksena käydä jo aikaisemmin kiertelemässä paikan päällä ja vinkata tapahtumasta teille lukijoillekin, mutta suunnitelmat elävät, enkä ehtinyt visiitille aikaisemmin. Toivottavasti moni löysi tuonne ihan omine nokkineen. Kiertue suuntaa vielä ensi viikolla Kuopioon, sen jälkeen Turkuun.

Teatteriaukio pullollaan kansainvälisiä kojuja. Lähinnä ruokaa - mä olin idiootti kun söin ennen markkinoille lähtöä. Enemmän ja vähemmän eksoottista maistettavaa olisi ollut vaikka kuinka. Lisäksi myynnissä oli sitä normaalia torikamaa, kiinarättejä, käsitöitä ja koriste-esineitä. Niin koto-Suomesta kuin muilta mailta vierahiltakin. Kotiuduin markkinoilta ison herkkukassin kanssa - hyvästi terveellinen syöminen! Ainakin joksikin aikaa.

Koruteline

Mua on jo pidemmän aikaa tökkinyt omat sekaiset koruröykkiöni, jotka lojuvat siellä sun täällä, useimmiten jemma-nimisessä piilossa. Shoppailuinnon sijaan olen taantunut minä ite-vaiheeseen. Päätin hakea inspiraatiota Pinterestistä, ja askarrella itse jonkinlaisen säilytyshökötyksen koruilleni. Koska mun taiteellinen toteutuskyky on erittäin rajallinen, valitsin helpoimmalta näyttävän, mutta silti silmääni miellyttävän inspiraation.

Äidin luota löytyy monta tuhatta kiloa vanhaa ja tarpeetonta tavaraa, niinpä sosialisoin vanhan lautasen, kynttilänjalan ja lasinalustan, jotka näyttivät kokonsa puolesta mun visioihin sopivalta. Spraymaalejakin löytyi kymmeniä väriä. Valitsin hopeiset.

Ensin mä harjoittelin sitä spreijausta jollekin aikansa eläneelle lautaselle, ja testailin myös sävyeroja, mulla oli kolme eri hopeista spraymaalia. Kun tuntumaan oppi (mä en ole orientoitunut graffititaiteilija!), aloin maalaamaan ite telineen osia. Spreijasin noin 20 sentin päästä jatkuvalla ranneliikkeellä. Annoin muutaman minuutin kuivumisaikaa, ja spreijasin uuden kerroksen. Kynttilänjalan spreijasin kertaalleen kolmelta puolelta, jolloin kerrokset menivät vähän päällekkäin, ja lasinalusen kahdesti kummaltakin puolelta.

Annoin osien kuivua reilun vartin, ja aloin liimaamaan hökötystä kasaan. Tähän olisi ehkä vaadittu jotain kunnon liimaa, mutta mä en löytänyt kuin Erikeeperiä. Hyvin on pysynyt kasassa. Liimasin osat yhteen huonolla symmetriatajullani vähän sinnepäin.

Tolta se sitten näyttää - hyvin kotikutoiselta. Samassa syssyssä spreijasin myös vanhan kahvikupin ja liimasin sen testilautaseen - korutilaa ei koskaan voi olla liikaa! Seuraava ratkaistava asia on nimeltään järjestelykysymys.

Olen miesapina

Apulanta - Ihmemaa

Kuvat eivät liity höpöttelyyni oikeastaan mitenkään, mutta ne on räpsitty vastatuulessa hetki ennen ukkosmyrskyä. Tarkoituksena esitellä paitsi mun ylisähköistä hatsapäätäni, myös päivän asua ballerinoissa jonkun anonyymin toiveesta.

Jostain syystä kuulen kutakuinkin jokaisen Apulannan biisin sanat väärin. Olkoonkin, etten ole kuunnellut yhtään vuoden 2008 jälkeistä tuotantoa, diskografia on niin laaja, että joka kerralla kuulee jotain uutta. Ainakin väärin.

Mun henkilökohtainen suosikki on jumala, en kuule koskaan viineistä mitään. Kun makemariinin antaa..., kertokaa mulle pliis mikä on makemariini? Kuulostaa joltakin sitrushedelmältä. Ja vaikka biisin nimi on Liikaa, lekasta siinä kuitenkin lauletaan.

Kaikkein nolointa on, kun tiedän miten sanat ihan oikeasti menevät, mutta mieleen tulee ekana se väärinkuultu versio. Kuten viikonloppuna, kun fiilistelin Vasten mun kasvojani-biisin tahtiin, ja tiedotin koko baarille olevani miesapina odottamisen ja pelastamisen ohella. Valehtelin.

Hetkiä

Kisapuistossa heittelemässä koripalloa. Vasemmanpuoleisen taideteoksen nimi on kuulemma Iida ja Joutsenlampi. Kaikkien suureksi yllätykseksi mä sain jopa heitettyä pallon muutaman kerran koriin. Ajatella, mikä koripallolupaus mussa on menetetty. Ja kuinka huikean hyvä mä saattaisin olla, jos olisin puoli metriä pidempi.

Auringonlaskukaverikuvia viime perjantailta. Näissä korostuu, kuinka epäonnistuneen näköisiä kuvia musta useimmiten saa.

Riistaruokaillassa pelkäsin koko ajan, että toi taika-antilooppi (tarkempi lajimääritelmä jäi mysteeriksi) tipahtaa mun päähän tai lautaselle.

Käytiin äitin kanssa kahvilla satamassa. Kahvila Kariranta oli tällä kertaa pettymys, toivottavasti taso ei ole pysyvästi laskenut. Juustosarvien tilalla myytiin eioota, ja mun aurajuusto-pinaattipiirakka maistui pakastimesta nousseelle kiinteähkölle pinaattikeitolle. Ikävöin suuresti paikan herkullista feta-parsakaalipiirakkaa, miljööltään tuo on varmasti Lahden viihtyisin kahvila.

Johanna on kuullut ja sisäistänyt mun säälittävät voivottelut siitä, kuinka en ikinä saa spontaanisti kukkia, joten hän osti mulle Dublinissa ruusun. Aloin melkein itkemään. Teerenpelistä pyytämällä jotain mansikkaista ja alkoholitonta sai parhaimman drinkin aikoihin.

Revittiin Johannan kanssa eilen paljon huumoria sosiaalisessa mediassa vyöryneestä tovejanssonseksivau-kohusta, ja sen kunniaksi aloitin aamuni juomalla kahvia Jallumamma-mukista.

Koska mulla olisi sadoittain tärkeitä asioita tehtävänä, teen kaikkea epäoleellista. Kuten uudelleenjärjestän jääkaapin postikorttikokoelmaa. Korttien kääntöpuolilta löytyi todellisia verbaliikan helmiä.