2016 Oscars: Red Carpet

Tämä yö vierähtää Oscar-gaalan parissa. Mä en ole niin elokuvasnobi, että osaisin arvioida, kuka tai mikä minkäkin palkinnon ansaitsee. En ole nähnyt kuin murto-osan ehdokaselokuvista, joten mun on parempi arvostella jotakin, josta ymmärrän enemmän. Eli mekkoja.

Ilta on kulunut erittäin pienimuotoisten juhlien parissa, täydessä tällingissä. Koska olen juttelutuulella, kirjoitan pari sanaa punaisen maton topeista ja flopeista tännekin.
Jennifer Garner on u-pe-a! Täydellinen leikkaus ja erilaiset materiaalit tekevät klassikkomustasta mielenkiintoisen. Varmasti ainoa Versacen luomus, johon tosissani haluaisin pukeutua, ihan riemusta kiljuen!

Toinen upea musta, Sarah Silverman ja Zac Posenin elegantti merenneitomekko. Tämä oli mun suosikkeja, kaverin inhokkeja. Mun mielestä yksinkertainen on kaunista, siisti kampaus ja kapeat roikkuvat korvakorut sliippaavat siluettia entisestään.

Tummansininen toimii! Sofia Vergerankin puvussa on todella kaunis leikkaus. Suuret, roikkuvat ja kimaltavat, puvun koristeluita toistavat korvakorut, sekä puolestaan puvun väriä toistava sormus ovat piste iin päälle. Mulle tuli vahvat vanhojentanssivibat tästä Marchesan mekosta, jos olisin itse tanssinut, olisin halunnut jotakin tämän tyylistä.



Priyanka Chopra paljastelee oikein! Nakumekot alkavat olla jo aika väsyneitä, mutta tämä toimii! Zuhair Muradin näyttävässä valkoisessa mekossa lehdet ja kukat on aseteltu tarkkaan, eikä lopputulos näytä halvalta. Vyö tekee asusta selkeästi gaalamekon eikä hääpuvun, joskin laukku oli mielestäni vähän huti.

Tykkään kukkamekoista. Tykkäsin myös Isla Fischerin Marchesan kukkamekosta. Printtiä näkee valitettavan harvoin Oscar-gaalassa, mutta tämä oli nappivalinta. Raikas ja kesäinen, mäkin haluan ensi kesäksi viileän vaalean neutraalin kukkamekon! Mun mielestä Marchesa oli ylivoimaisesti punaisen maton ykkönen tänä vuonna.

Brie Larsonin sähkönsinisessä Guccin mekossa oli jo melkein liian antava kaula-aukko mun makuuni, mutta läpikuultavat kerrokset pelastivat paljon. Aaltoileva helma on elegantti, ja olen satavarma, että statement-vyöt ovat tämän vuoden juttu.




Heidi Klumista ensimmäinen mielikuva oli Muumien mörkö kevään hempeissä trendiväreissä.

Jennifer Lawrencelta näkyy liikaa! Miksi läpinäkyvään yläosaan pitää yhdistää valtava kaula-aukko? Alaosa on epämääräinen röykkö, muistuttaa mun seiskaluokalla virkkaamaa ponchoa. Harvinainen floppi Diorilta. Suttuinen meikki ja tylsä kampaus eivät parantaneet vaikutelmaa tippaakaan.

Kerry Washingtonin Versacessa alaosa toimii, yläosa on kuin fetissikaupasta ostettu. Mustakärkiset kengät näyttivät hassulta pilkistäessä halkiosta, mutta korut ovat kauniit.

HAM

Mä en sitten koskaan ole vinkkieni kanssa kauhean ajoissa. Kävin tänään katsomassa paljon kehutun, viimeistä viikkoa esilläolevan Ai Weiwein näyttelyn Helsingin taidemuseo HAMissa. Ja joo, tykkäsin. Ostin samalla vihdoin ja viimein kauan havittelemani Museokortin - mikäs parempi tapa tappaa tylsyys kuin museoreissu? Ei enää ikinä tylsäpäiviä!

Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija. Ja taiteilija ja aktivisti. Ai Weiwei uskaltaa luoda kriittisiä teoksia, jotka eivät miellytä Kiinan valtiota. Hän on saanut sakkoja, maastapoistumiskieltoja ja vankeusrangaistuksia, eivätkä nämä ole hiljentäneet taiteilijan protestointia. ArtReview on taannoin valinnut Ai Weiwein 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi, joten näyttely kannattaa katsastaa ihan vain nimenkin vuoksi.



Helsingin näyttelyn teemaksi taiteilija valitsi puun. Veistokset olivat vaikuttavan kokoisia, näyttelytilojen seiniä hallitsi velkakirjatapetti. Ai Weiwei uudelleenkäyttää monissa teoksissaan antiikkipuuta, jota uudistuva nyky-Kiina ei oikein pidä arvossaan. Taiteilija tuhoaa esineen käyttötarkoituksen, mutta antaa sille uuden muodon ja takaa sen pysyvyyden.

Äkkiseltään kauniilla ja viattomalla puukaapilla saattaa olla ruma tarina kerrottavana: se onkin roskakaappi, jonne kadulle jääneet lapset olivat kiivenneet kylmältä suojaan, sytyttäneet tulen ja kuolleen häkämyrkytykseen. Tragedia, jonka kiinalaishallinto yritti haudata maton alle, jonka taiteilija toi tietoisuuteen. Ai Weiwei näyttää keskisormea ruotsinlaivalle ja tanssii Gangnam Stylea. Esineet ovat ajatuksia herättäviä, merkityksellisiä, jopa hämmentäviä.



HAMin tiloissa on nyt näkyvillä myös nuoren Karoliina Hellbergin VILLE-näyttely, joka päättyy sunnuntaina Ai Weiwein tavoin. Värikäs näyttely kertoo kuvitteellisesta paikasta, ehkä Ranskassa, joka ainakin selittäisi näyttelyn nimen. Karoliina Hellbergiä pääsee katsomaan ihan ilmaiseksi HAM-galleriassa, joka on omistettu suomalaiselle nykytaiteelle ja jossa näyttely vaihtuu aina seitsemän viikon välein.

Tänään oli päivä, jolloin harppasin mukavuusalueitteni ulkopuolelle. Mä en esimerkiksi tykkää käydä yksin missään. Musta on kiusallista olla julkisilla paikoilla yksin, siellähän voi tulla vastaan vaikka joku paha ihminen, joka haluaa ilkeillä mulle... Tänään suljin silmäni kanssaihmisiltä ja poistuin yksin kotoa. Keskityin taiteeseen, en pelkäämiseen.

Ryhdyin myös toteuttamaan taidetta HAMin taidepajalla, kouluaikojen kuvistunnit kun aiheuttivat lievät traumat opettivat itseäni hyväksymään symmetriatajuttomuuteni ja taiteelliset lahjattomuuteni. Palaute ruotsinvärisestä teealusesta oli taidepajalla vain hyvää ja kannustavaa. Vaikka se oli yksinkertainen ja alakoulutasoinen... Poistuin HAMista ihmeellinen, kevyt hyvän olon tunne niskassani. Jälleen omia pelkoja haavoitettu itseään satuttamatta.

Alkuviikon kysymykset

Miksi sää on kuin morsian aina silloin, kun velvollisuudet vaativat pysymään sisätiloissa?

Milloin Suomessa alkaa saada kissanpentuterapiaa?

Miksi Kanye West on suosittu?

Minkä värisen Kastehelmi-kynttiläkipon ostaisin makuuhuoneen yöpöydälle?

Miksi ruotsinkielisten Muumien Mörkö ynisee heleästi?

Miksen enää ymmärrä venäjää?

Mitä vikaa on vaaleanpunaisissa pörröisissä collegehousuissa? Kuulin sivukorvalla kun joku sanoi
koulussa että näytän porsaalta. Toivottavasti sama henkilö huomasi kun olin tänään pukeutunut pinkkiin neuleeseen, kenkiin ja vaaleanpunaisiin collegehousuihin.

Miksi Dubaita pidetään edelleen chic-paikkana, vaikka jokainen on varmasti tietoinen alueen epäeettisyydestä?

Miten nelivuotiaan Kertun äiti voi suuttua niin verisesti mun instagramkuvasta, että kommentoi siihen tapa ittes huora?

Miksi tämän illan Jokerit - Ska-pelistä puhutaan derbynä?

Miksi Areenalla soi Skan maalilaulu, kun Ska tekee maalin?

Siinäpä sitä pohdittavaa. Ei mulla muuta.

Random facts

Suosikkini ruisleivän päällä on aito voi, limepippuri ja vihreät purkkijalopenot. Tätä ei vielä kukaan muu ole ymmärtänyt!



En ole ikinä tankannut autoa itse. Vaikka todennäköisesti osaisinkin.



Yksi suloisimmista asioista koskaan on mielestäni poniravit. Pikkiriikkiset ponit kipittävät mielestään hirveää vauhtia, pikkujalat menevät ihan töpstöps töpstöps. Ja kilometrin kiertämisessä kestää kamalan kauan. Kerran minua yritettiin koijata, että poniravureista kasvaa sitten aikanaan isoja nopeita ravihevosia. En uskonut.



Alle kouluikäisenä kutsuin kananmunia kamuiksi. Tänä päivänä vastaava lyhenne saisi minut näkemään punaista. Aika kaksinaamaista, kun olen lapsuudessani keksinyt typerimmän lyhenteen koskaan. Miksei vain muna riittäisi?



Usein suihkussakäymisen yhteydessä pesen myös hampaat, koska teen sisäisen kapinalliseni tyytyväiseksi sylkemällä lattialle.



Silloin, kun mulla on todella tylsää ja haluan huutonauraa, alan lukemaan Facebookin kääntäjällä tekstejä. Mun suosikkeja on erityisesti runolliset korealaiset tekstit:
야 이거봤냐 ㅋㅋㅋ 드미트리 너무추워할때 개빵터져서 소리질름 ㅋㅋㅋㅋㅋㅋ missä tämä on lol dmitri liian kylmä, kun koira leipää räjäyttää äänenlaadun kesän lolol
 웨어르이즈마이바드까  missä minun merimies?
최홍석 오 마이 갓~voi luoja.
류채은 tämä on hei lol.



Irtokarkkeja ostaessa minun on valittava samanvärisiä karkkeja vähintään kaksi kappaletta. Muuten yksinäinen ja erinäköinen karkkiparka voisi tuntea olonsa syrjityksi suuressa pussissa!



Mulla soi todella usein päässä Teräsbetonin Orjattaren kertosäe. Vaan Orjatar on minun päänsisäisessä versiossani Jormatar. Siinä on nimi jota en ikinä antaisi yhdellekään lapselle. Anteeksi kaikki jonkun Jormattaren omaiset!

Super Bowl Party

On taas tämä päivä vuodesta. Super Bowl-päivä, se päivä jolloin on yksinkertaisesti pakko kulkea mustat palkit silmien alla. Päivän aikana on sukellettu perinpohjaisesti jenkkifutiksen maailmaan, kerrattu kummankin finalistin kauden keskeisimmät onnistumiset ja epäonnistumiset. Yritetty ymmärtää sitä amerikkalaisten jalkapalloa. Mutta urheilua on aina yhtä hauskaa katsoa puolueettomana.

Pikkupöytä on pistetty sieväksi. Tarjoilu on toki pieni, mutta sitä maistuvampi. Nyt on viideskymmenes Super Bowl-vuosi, joten nakkipiilojakin tuli väkerrettyä viisikymmentä. Pieni moka kävi, kun päätin kokeilla, toimisiko alkoholiton Piña Colada boolina. Ei toiminut. Isompi moka sitten oli värjätä koko roska siniseksi. Lopputulos on vähintäänkin epäilyttävän näköinen.

Nyt, vieraita odotellessa. Ja Lady Gagaa. Kivan vihreäsävyisiä kuvia tässä postauksessa. By the Way.

Crochet bag

Taidan olla saanut pienen tällin päähäni. Ainakin sitä mieltä ovat kaikki kaverini, joilta olen kysynyt mielipidettä tästä laukusta. Koska kyseessä on Dolce&Gabbanan Miss Sicily vuodelta 2012, en tiedä saako sitä enää mistään. Tai raaskinko heittää kahta tonnia laukkuun, josta en tiedä tykkäänkö tarpeeksi.

Sen sijaan ajattelin inspiroitua laukusta, ja virkata itse samankaltaisen. Värikkäitä langanjämiä mulla on enemmän kuin tarpeeksi, eikä tuon virkkaaminen vaikuta mitenkään haasteelliselta. Vain tiivistettyä ja laajennettua isoäidinneliötä ja simpukkanauhaa. Tai jotain. Kyllä mä vielä keksin. Ainoa kysymys on se, millä saan laukusta tarpeeksi jämäkän? En soisi lopputuloksen näyttävän alakoululaisen jumppapussilta. Tässäpä projektia keväälle.

Arvonnan voittaja


Victoria's Secret-tuotearvontaan tuli kaikenkaikkiaan 71 osallistumista. Random.orgin arvontakone arpoi voittajaksi Jennan! Paljon onnea voittajalle, lähetin sinulle tänään sähköpostia asiasta!



Vielä olisi muutama päivä aikaa kysyä lähestulkoon kaikkea mitä mieleen juolahtaa, vastauksen saavia kysymyksiä ei toistaiseksi ole kuin muutama hassu. Saataisiin ihan kunnon kysymyspostaussarja taas aikaan :) Kysyä voi tässä postauksessa!

February, sweet and short

Helmikuun hyvän alun kruunasi ihana aurinko! Huoleton päivä hapsunutturalle, täydellinen päivä ulkoiluun. Ja ulkoilmakahvitteluun, suunnaksi siis Regatta, arkikahviloiden ehdoton suosikkini täällä Helsingissä!

Merikannontien rantaosuudella oli pääkallokeli. Tänä talvena mulla on ollut onnea, en ole pannuttanut kertaakaan ihmisten ilmoilla. Pari kertaa on liusuttu kolmannesspagaatiin tai leikkinyt Bambia jäällä. Äiti yritti kerran maanitella mua ostamaan nastat, mutta mä en vielä suostu keski-ikäistymään. Saatoin pikkaisen yliarvioida lämpötilan, kun lähdin takki auki, ohuissa sukkahousuissa. Luut ja ytimet eivät sentään paleltuneet, ei lähellekään!

Ulkonakahvittelusta ei tullut mitään kun ei ollut sitä pipoa tai pantaa päässä eikä hiuksetkaan suojanneet korvia rantaviimalta. Oli siis mentävä ekaa kertaa koskaan sisälle. Onneksi Regatan sisätiloissa on lämmin, ja katon ja seinien viritelmiä ihastellessa kuluu tovi jos toinenkin. Ei haittaa vaikkei juttu luistaisi seuralaisen kanssa. Mun mielestä hauskin oli eräs meriaiheinen kulmataulu. Suosittelen täydestä sydämestä helsinkiläisiä tekemään jonakin päivänä pienen Regattaretken (ja käymään vaikka itse kurkkaamassa mun suosikkitaulu!) Muistakaa ottaa käteistä mukaan!