Viime viikolta

Markus Krunegård - Du stör dig hårt på mig

Mun pitäis pikkuhiljaa alkaa asettamaan aivoja Venäjä-moodille. Päänsisäiset itä ja länsi ovat kuitenkin tainneet vaihtaa keskenään paikkaa. Enää kuusi päivää lähtöön ja kotona kuuluu ruotsia kellon ympäri. Katson illat Solsidania ja Spotifyssa pauhaa aina joku ruotsiradio, ajattelukin hoituu pitkälti toisella kotimaisella. Venäjästä ei vielä jälkeäkään, joku ryhtiliike pitäisi tehdä... Mutta kun toi biisi on yksi parhaimmista pitkään aikaan!

Tiistain leffaillan asukuvat. Noi korkokengät on mulle valitettavasti liian isot, ja pahoin pelkään, että ne jäivät kertakäyttökengiksi. Miksei mitään ihanaa valmisteta koossa 35 ja puoli? Tykkään mielettömästi etnisistä kuoseista, ja jos vain kokojen kanssa natsaisi, käyttäisin noita huomattavasti enemmän.


Olen itkenyt ilosta kuullessani pitkästä aikaa kuulumisia Itävallan perheeltäni ja rakkaalta ecuadorilaiselta ystävältäni. Kuinka 20-asteinen talvi on kylmä ja kuinka opiskelijalta tulevat banaanit korvista ulos. Kuinka kotona kaivataan, kuinka koirat haukkuvat. Mä olen uskomattoman ja säälittävän laiska kertomaan omista kuulumisistani, mutta onneksi jotkut ystävät pysyvät, vaikka yhteydenpito katkeilee aina välillä. Ulkomaanmatkoja suunnitteilla! Kun vain ensin näistä jo loppuun asti suunnitelluista selviäisi.

Meillä oli viime vuonna Leenan kanssa maailman huikeimmat Draft-bileet (kun Jarmo Kekäläinen tulee näkyville, juodaan Kekkuli-shotti!), mutta tänä vuonna sain jännätä yksin läpi yön. Kahvin voimalla.


Viikonloppuna ehdin paitsi syömään, myös Prideilemään. Multa on aina aiemmin mennyt kulkuepäivä ohi, joten tänä vuonna oli pakko mennä. Kävin samalla Helsinki-reissulla katsomassa Ateneumissa Tove Janssonista kertovan näyttelyn.  Enää Korkeasaari ja Linnanmäki uupuvat mun Kesähelsinkilistalta. Vielä ehtii!

Boulevard Social

Mä saatan haluta just tollaset vesilasit.

Boulevard Socialin testaaminen on ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa, ja mahdollisuus avautui viimeinkin nyt lauantaina. Boulevard Socialia ei ole hypetetty ihan samaan malliin mitä Farangia ja Gaijinia, kritiikkiä olen kuullut senkin edestä. Muhun kyseinen paikka kolahti täysin, uusi lemppariravintola löydetty! Paitsi ruokansa, myös Tomi Björckin rouheankauniin sisustuksensa, sijainnin ja rennon tunnelmansa takia.

Tollasissa paikoissa on suuri houkutus haluta vähän kaikkea. Ja niin me syötiinkin. Arvottiin pitkään kahden maistelumenun väliltä, mutta päädyttiin a la carte-listaan. Mä en välttämättä olisi selvinnyt seitsemän ruokalajin illallisesta. Kuusikin riitti.

Turhan usein jälkiruoka osoittautuu jonkinasteiseksi pettymykseksi. Vaikkei se välttämättä olisi pahaa, se on vain jollakin tapaa pliisua, eikä mikään huikea happy ending aterialle. Nyt kirjaimellisesti rakastuin mun veriappelsiinipiirakkaan ja erityisesti sen päällä olevaan pehmeään marenkiin!

Tunnun varmaan takinkääntäjältä sanoessani näin melkein jokaisen ravintolapostauksen jälkeen, mutta tämä elämäni paras ravintolakokemus! Seuraavana suunnitelmissa Boulevard Socialin lounaan testaaminen, piakkoin.

Väsymys

Mä en ole osannut nukkua viime aikoina. Syynä ei ole valoisat kesäyöt, nukun kotonaoloöistäni valtaosan koristevalosarjan valossa. Eikä liika kofeiini, kahvia on juotu tällä viikolla vasta kaksi kuppia. Uni vaan ei suostu pysymään mun päässäni. Herään keskellä yötä lenkille, katsomaan jakson tai vajaan Gossip Girliä, tahi lukemaan. Sitten se uni yllättää uudestaan - hetkeksi. Mä en edes muista, milloin olisin viimeksi nukkunut yli kolmea tuntia kerralla.

Väsymyshän kulminoituu sitten yleiseen urpoiluun. Mä aloitin aamuni kaatamalla lasini täyteen laimentamatonta Fun Lightia, ja join siitä puolet, ennen kuin aloin kummastella makua. Olen vahvojen juomien ystävä. Maanantaina tyhjensin tiskikaapista astioita jääkaappiin. Eilen mummolassakin vein jäätelötikun jääkaappiin, ja muistin sen vasta äsken. Eipä tää vahvasti mene.

Käytiin tiistaina Johannan kanssa katsomassa Maleficent. Elokuvatuokion luulisi olevan hyvää ja rentouttavaa lääkettä väsymykseen, mutta ei mun kohdallani. Oli taas niin huonon huumorin iltapäivä. Hupi alkoi hissimatkalla kun jouduin pyytämään tuntematonta painamaan nappia puolestani. Johanna lisäsi viiteen litraan popcornmaustetta jonkin verran popcorneja, ja jo alkumainokset lupasivat erittäin pahaa. Kuten Reetun tähdittämä Piimä-mainos.

Mä olin ihan liian väsynyt katsomaan sinänsä viattoman yksinkertaista lastenelokuvaa, ja bongasin joka välistä no shit sherlock-huumoria. Kuten että vauvan syntymän jälkeen tulee ristiäiset. Ja tarinan opetus oli siinä, että jos mies tarjoaa juomaa, hänellä saattaa olla taka-ajatuksia. Kannattaa jättää juomatta. Mun, Johannan ja jokaisen kanssakatselijan onni oli siinä, että skarppaamalla osaan nauraa ääneti ja muita häiritsemättä.

Tänään yritin tehdä ulkomuistista kanakeittoa. Mikä voisi mennä pieleen, olen tehnyt sitä kymmenen kertaa aikaisemminkin... Katastrofi alkoi jo kun käytin mausteiden mittaamiseen ruokalusikkaa teelusikan sijaan. Ja yksi mausteista oli kahvi. Koska viime yön unet jäivät ajanjaksoille 22:30-0:15, 1:00-2:25 ja 3:45-6:00, ajattelin voivani nukkua vartin päikkärit sillä aikaa kun soppa kiehuu.

Alitajuisesti herätyskello oli poistunut päältä, ja keitto kiehui puolitoista tuntia liikaa. Syntyi niin hirveä soppa, että ilman maistamisia postitin sen viemärille. Itkuhan siinä pääsi, koska väsytti ja myös nälätti. Aika lohduttautua sohvannurkassa jätskipurkin ja Saksan pelin parissa. Kuolema kuittaa univelat.

Just do it

Mä en juokse, koska mulla kipeytyy silmänräpäyksessä niin polvet, selkä kuin nilkatkin. Enkä ymmärrä päämäärättömänä kipittelyä. Kävellenkin pääsisi perille, jos jonnekin on pakko mennä. Eikä lenkkarit sovi mulle jalkaan, mähän olen korkokenkätyttö! Vielä vähemmän ymmärrän jonkun pururatapöpelikön ympäri juoksemista, joten olen antanut itselleni luvan juosta vain urbaanissa asfalttimaastossa. Ja tästähän ne sekundapolvet kipeytyvät entisestään.

Piti siis ostaa kengät ja lopettaa tekosyiden keksiminen. Piti alkaa juoksemaan. Tukholmassa kaikkien jalassa oli Air Maxit, joten sieltä minäkin ostin sellaiset. Nyt mäkin kuulun "kaikkiin." Noi ei massojen mielestä edes ole juoksukengät... Ei se mitään, noilla mä nyt juoksen. Sääntöjä voi rikkoa, jos uskaltaa.

Monen mielestä noi on todella ihanan näköiset kengät, mutta musta ne on vain lähinnä järkyttävät mötköt. Siksi noita ei tulla näkemään mun jalassa turuilla ja toreilla, vaan ainoastaan silloin, kun mä yritän harrastaa liikuntaa. Yrittämisestä ei lasketa.

Summer plans

Kuvat: We♥it

Tänään tippui uunituoreella viisumilla varustettu passi postiluukusta, ja samalla varmistui, että tänä kesänä opiskellaan Venäjää! Lähden heinäkuussa pariksi viikoksi Pietariin, ja tarkoituksena olisi palata ainakin paremmalla aksentilla ja spontaanimmalla kielenkäytöllä varustettuna, monia kokemuksia ja ystäviä rikkaampana.

Mä en ole käynyt Venäjällä viiteen vuoteen, ja tämä on ensimmäinen kertani yksin. Saa nähdä, kuinka nopeasti opin muistamaan ulkoa metrokartan, ruokakauppakäyttäytymisen, kahvilaetiketin ja katukuvaan sulautuvan pukeutumisen. Keksinkö tarpeeksi kivaa tekemistä. Helppoa tuskin tulee olemaan, mutta ei tarvitsekaan. Mä olen selviytyjäluonne.

Moussaka

Moussaka on yksi mun lempiruuista niin helppotekoisuutensa kuin suutuntumansakin vuoksi. Mulla on ollut suunnitelmissa jo viikkotolkulla tehdä moussakaa, mutta äidin kasvihuoneesta löytynyt nätti kesäkurpitsa antoi sen lopullisen sysäyksen.

Moussaka

1 munakoiso 

1 kesäkurpitsa

2 tomaattia

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

200 g (lampaan)jauhelihaa

200 g tomaattimurskaa

suolaa

cayennepippuria

mustapippuria

valkopippuria

kanelia

öljyä

Juustokastike

0,5 l maitoa

2 kukkurallista lusikallista vehnäjauhoja

0,5 dl öljyä

1 kananmuna

1 dl juustoraastetta

kanelia

suolaa

mustapippuria 

Viipaloi munakoiso ja itketä viipaleet ripottelemalla ylä- ja alapinnalle ohut kerros karkeaa merisuolaa. Anna munakoisoviipaleiden itkeä vähintään puoli tuntia. Mä hoidan itketyksen useimmiten ihan ensimmäisenä, enkä ole huomannut mitään vikaa yli tunninkaan itkeneessä munakoisossa.

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä pannulla. Mä käytin aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä, tässä toimii varmasti melkein mikä ruokaöljy tahansa. Ruskista ja mausta jauheliha. Kanelia laitoin vain pienen ripauksen, muita mausteita ronskimmalla kädellä. Sekaan vielä puoli purkkia tomaattimurskaa, ja annetaan hautua kolmisen varttia kannen alla miedolla lämmöllä.

Kuumenna öljy kattilassa, ja ripottele jauhot joukkoon. Lisää maito vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen, sitten mausteet. Edelleen sekoittaen, riko joukkoon kananmuna, ja lisää juustoraaste. Mä lisäsin kastikkeeseen myös briejuuston jämät, juustokastike on helppo keino päästä eroon lähes unohtuneista juustopaloista.

Kuumenna uuni vajaa kahteensataan asteeseen. Pyyhi munakoisoista talouspaperilla suola ja pintaantihkunut neste pois. Lorauta uunivuoan pohjalle öljyä (mulla käytössä edelleen se aurinkokuivattujen tomaattien öljy) ja lado kerros munakoisoviipaleita. Sitten puolet jauhelihakastikkeesta.

Viipaloi kesäkurpitsa ja tomaatit, ja asettele jauhelihan päälle. Mä en ymmärrä miksi en osaa viipaloida tomaatteja, mun viipaleet näyttävät aina ihan teurasjätteeltä. Sitten päälle vielä loput munakoisot ja jauhelihat.

Lopulta juustokastike kaadetaan päällimmäiseksi. Juuri nyt seos näyttää siltä monia traumatisoineelta koulumoskaltamoussakalta, mutta lopputulos tulee olemaan herkullisempi. Koska mä tykkään juustosta, ripottelin vielä juustoraastetta pinnalle. Paistetaan n. 40 minuuttia vajaassa 200 asteessa.

Koska moussaka on kreikkalainen perinneruoka, fetasalaatti sopii täydellisesti sen oheen. Parempaa lisuketta en ole vielä keksinyt!

Summer of '14

Omppu on toivonut multa soittolistaa kesäbiiseistä. Mä en kuuntele radiota kuin autoillessa, ja olen armottoman kujalla siitä, mitkä biisit ovat nyt pinnalla. Mä teen musiikkilöytöni useimmiten tv-sarjoista, tai (useimmiten ulkomaalaisten) kavereiden suosituksesta, niin nämäkin kaikki biisit. Osa niistä tuoreempia, osa vuosien takaisia, näitä kaikkia on tullut kuunneltua tänä kesänä paljon. Ei vaan vielä kyllästymiseen asti.

Zella Day - Sweet Ophelia

The Neighbourhood - Float

Håkan Hellström - 2 Steg från Paradise

Mumford & Sons - Little Lion Man

MØ - Freedom (#1)

5 Seconds of Summer - Good Girls

The Mojos - Your Anchor

De första kalla regnen

Äiti oli tuonut joskus aamuyöllä töihin mennessään väsyneen Mymmelin takaisin kotiin. Ja samalla jättänyt mulle kukka- ja yrttitervehdyksen pöydälle, sekä turkkilaista jogurttia, marjoja ja appelsiinimehua jääkaappiin. Yleensä mä inhoan, jos joku hiippailee mun kotona ilman lupaa mun tietämättä, mutta tollainen yllätys sai suupielet leveään hymyyn heti aamusta.

Nähtiin Johannan kanssa ekaa kertaa kunnolla tässä kuussa, ja voi kamala kun mulla oli paljon kerrottavaa! Yleensä meidän tapaamiset aloittaa parin minuutin kuulumisten vaihdot, jonka jälkeen jauhetaan tattarijauhoja ja puuta heinää seuraavan tunnin ajan. Tänään mä sitten annoin tulla omia kuulumisiani konekivääritahtiin puolituntisen verran. Ei lainkaan mun tapaista, mutta joskus on oltava minäminäpäivä. Pienet asukuvat räpsäistiin jääkylmässä tihkusateessa. Näillä säillä ei parempaan pysty.

Mulla on ihan liikaa kenkiä! Metsästin asuun sopivia, joskus maaliskuussa ostettuja nudenvärisiä peep toe-avokkaita kotoa puoli tuntia. Tuloksetta. Jouduin nöyrtymään ja laittamaan noi vähän liian korkeat nudet korkkarit. Ei niissä ole mitään liikaa, jos voisi vain istua sivistyneesti ja rauhassa. Mutta kun tänään joutui shoppailemaan...

Ostin nimittäin uudet kengät! Kesäkuun ekat korkkarit, ensimmäiset valkoiset ikinä. Ihan perusteltavissa oleva hankinta. Tein vihdoin ja viimein täsmäiskun Spiritin loppuunmyynteihin. Kenkien kaveriksi lähti pari pikkulaukkua (joita en osaa varmaan käyttää ikinä missään), ja puhelimen kuoret (jotka unohdin kuvata.)

Kicksissä oli Dior-alet, joten ostin naurettavan halvalla huulikiillon ja luomiväriviisikon. Mulla on ollut toi sama viisikko aiemminkin, mutta eräs vuosien takainen baari-ilta koitui sen kohtaloksi. Toi pääsee ehdottomasti käytetään-meikkeihin, mulla on surullisen monta viisikkoa, joita ei ole käytetty kuin kerran tai kaksi. Ja joitakin ei kertaakaan.