Puun takaa

Puun takaa

The Tallest Man on Earth - I won't be found
Tiistai ei ole mikään tyypillinen pitsapäivä. Eipä pitsakaan ole mulle mitään tyypillistä ruokaa, joten jos ei tänään, niin koska sitten?


Mä teen aina elämänmakuista pitsaa. Just nyt mun elämä on värikästä ja mehevää, mutta pohjimmiltaan karvasta ja katkeraa. Kokonaisuus on kuitenkin täyteläinen. Kaikki on vähän vinksin vonksin, pitsaa ei ainakaan ole kasattu niin kuin pitäisi.


Tiistaipitsan pohjalla on rucola-rypäleensiemenöljy-sitruunankuori-valkosipulisilppuseos, joka on kuullotettu ja keitetty nopeasti kasaan eräänlaiseksi kastikkeeksi. Portsalutjuustoa paloina, halkaistuja miniluumutomaatteja, hieman emmentalraastetta ja taideteos on valmis. Maistuu muuten Etelä-Italialle. Pari sardellia päälle, niin voisi melkein kutsua Tranin makuiseksi pitsaksi. Minähän tiedän tasan tarkkaan miltä Tranissa ruuat maistuvat.


Pitsan aveccina kirsikkakolaa puun takaa. Ihan vain siksi, koska en enää muistanut, miltä se maistuu.

dobré ráno


Periaatteessa mä saisin nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Arkisin urheat raksamiehet aloittavat takapihan räjäyttelyn ja vielä äänekkäämmän räksytyksen jo seitsemältä - kesällä! Jotenkin siihen metelinpuutteeseen säikähtää näin viikonloppuna, eikä yksinkertaisesti osaa pysyä peiton alla. Ihan kuin kesälomalla ei voisi tehdä muuta kuin nukkua.

Viikonloppuisin mulla on aikaa tehdä ja syödä aamupalaa. Jos sää sallisi, nauttisin sen parvekkeella. Nyt tuuli on niin navakka, että salaatit ja katkaravut lentäisivät tiehensä. Onneksi lähes yhtä hyvä aamupalaseuralainen kuin aurinko ja raitis ilma, on Avara luonto. Se on melkeinpä ainoa ohjelma, jota muistan katsoa televisiosta.

Mikä riemu huomata Iltasaatanan palanneen. Hyvä keino kiertää mun huonosti sujuvaa iltapäivälehtien klikkihuorausotsikkoboikottia. Kaikki muuthan tiesivät tästä comebackista varmaan jo viikko sitten.

I'm just looking for my stallion


Alexa Wilding - Stallion


Hihkuin onnesta päästyäni lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen ratsaille. Mä olin tosi innokas heppatyttö ala- ja yläasteen, mutta vakiotallin lopettaminen tappoi mun motivaation. Uutta tallia ja uusia kivoja hevosia kun ei raaskinut etsiä. Viiteen vuoteen en ollut edes rapsuttanut hevosta, ennen lauantaipäivää.

Jotain traagista oli tapahtunut mun hevosvapaiden vuosien aikana. Ratsastushousut olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, ja saappaat kutistuneet pohkeista niin, että eivät solahtaneet jalkaan. Syytän tästä neljän vuoden korkokenkätreeniä. Erittäin huono saapaskorvaaja löytyi valkoisista converseista. Voin kertoa, että nilkat ovat mustelmilla, seuraavalle kerralle pitänee soveltaa toisenlaiset kengät.



Tänään oli ravintolapäivä. Mä olen vaikka kuinka monta kertaa aikaisemmin aikonut mennä, mutten ole muistanut ehtinyt ajallaan. Nyt tuli oikein kutsu, joten käytiin tutustumassa Kahvila Huishaisin valikoimaan. Käytiin kääntymässä omalaatuisissa kyläjuhlissa, jonka jälkeen Kehräämön Tehtaaseen brunssille. Bloggari unohti toimenkuvansa ja oli ahne, eikä jaksanut asetella ruokaa kuvauskelpoiseksi. Siksi kuvassa on epämääräinen kasa kaikkea.




Ratsastusmuistot verestin itseäni peräti vanhemmalla vetreällä ruunalla, mutta se etsimäni orikin löytyi tallista. Tosin se oli shetlanninponi ja vain vuoden ikäinen.

Sehän on hidas ja pitkä protesti

Koska olen aivan liian laiska, jotta Dubliniin kakkosen hanoille tieni veisi, päädyimme Jonnan kanssa viettämään tyttöiltaa meillä. Mä olen aina ollut hyvä majoittamaan kaukomailta, kuten Tampereelta tulevia matkailijoita, joten pyjamabileet passasivat paremmin kuin hyvin. Itse edustin oman joukkueen paidassa, tarkemmin sanottuna Ruud van Nistelrooyn kymppipaidassa vuodelta 2004, josta ovat Vodafonet kuluneet aikapäiviä sitten pois.


Lämpöähän oli kunnioitettavat 9 astetta, joten me päätettiin julistaa syyskausi avatuksi kynttilöiden ja rommitotin voimalla. Vähän ennen yhtätoista kipitin shortseissa kauppaan ostamaan oleellisuuksia, kuten pakastepizzaa, sipsejä ja limpparia, toivottavasti ei pöpöt ehtineet iskeä! Pitänee kaivaa pidempiä vaatteita jo kehiin.


Jonnan kanssa sitten paitsi syötiin ja juotiin lisäaineita ja muita epäterveellisyyksiä, myös ihailtiin auringonlaskuja ja ideoitiin. Mä olen suorastaan loistava kehittelemään erilaisia juomapelejä, mutta en koskaan pääse testaamaan niitä käytännössä. Nyt kirjoitettiin 90-luvun legendaarisinta kotimaista sarjaa kunnioittaen Kyllä isä osaa-juomapeli. Päätettiin ottaa se mun jokaisen Nekalavisiitin kohokohdaksi. VR:n tarjouksia odotellessa!

Pakko vielä jakaa tähän loppuun suru-uutiset. Ben Eaves, lasiluilla varustettu huippuluokan yksilötaidon omaava sentteri ja täysi Jokerisydän lopettaa uransa pitkän loukkaantumiskierteen vuoksi. Aika julistaa sentterinmetsästys virallisesti alkaneeksi.
Thank you for everything, Ben! Take care, you'll never be forgotten.

Out of many, one people


Bob Marley - One love

Paikallinen sadekausi jatkuu vielä, ja vetinen harmaus sekä yleinen tekemisenpuute herättävät mielettömän kaukokaipuun. Jos en pääse Jamaikalle, tuon Jamaikan luokseni. Maailma on taide, se selvästi ilmaisee itseään sateen muodossa, maalaamalla taivaankannen likaisen siniharmailla vesiväreillä. Mä en osaa maalata, joten itseilmaisu hoituu ruuan avulla. Tämähän ei vieläkään ole ruokablogi.

Banaanit ovat aina olleet mulle vähän epämieluisia ystäviä, enkä ole syönyt niitä käsittelemättömänä kuin pakon edessä. Jamaikalainen banaanikeitto oli joskus ensimmäinen lääke mun banskuasennevammaan. Keitettynä banaani ei maistu enää imelälle ja rakenne on muuttunut sametinpehmeäksi, kerma pehmentää chilin alkumakua, mutta yllättää kyllä ajan kanssa. Chiliä saa laittaa reilusti, mikä antaa keitolle sen ainoan pirteyden - värinsä puolestahan se muistuttaa pitkälti ulkona vallitsevan sään sävyjä.

Tiistain inspiraatiopommi ja kuulumisia





Nämä ihanat inspiraatiokuvat jotka jäävät luultavasti hyvin pitkäksi aikaa odottelemaan toteutustaan on poimittu aivan ihanasta


blogista, jota kannattaa käydä edes vilkaisemassa ;)

***

Jaaha, mulla on tää bloggaus vähän jäänyt. Ei oo ollu vaan oikeesti mitään kirjotettavaa kun on ollut töitä töitä töitä töitä. En muista oonko maininnut siitä että mulla viimeinkin alkaa viiden vuoden tauon jälkeen koulu 12.08. Tai siis PITI alkaa, mutta mä en ole käynyt siellä vielä kertaakaan koska oon kauheen laiska, saamaton lintsari. Ei vaan, tuli vaan semmosia mutkia matkaan etten ole yksinkertaisesti millään mahdollisuudella voinut mennä kouluun, mutta huomenna sitten viimein pääsen sinne palloilemaan ja ihmettelemään. Odotan innolla hämppäläisten katseita kun minä riksujuntti meen sinne koulun pihalle silmät ja huuli pyöreenä miettimään että "mitä vittua".

Tänään tuli uusia koulukirjojakin, hipelöin ne kannesta kanteen ja haistelin niitä. Vielä kun saa aikaseksi mentyä ostamaan parit vihkot ja kumit ja kynät niin meitsin koulureppu ois valmis.

***




Loppukevennykseksi kuva viime maanantailta. Et voi ikinä tietää mikä yhtäkkiä odottaa parvekkeella kun oot ollu koko päivän poissa kotoa. Ihanaa, mahtavaa. Helvetin kauhukakarat.

- Tiia -



Hyvä aamu


Paolo Nutini - Jenny don't be hasty

Etten sanoisi, erittäin hyvä aamu.

Ensinnäkin, mä menin aamulla kuuden aikaan lenkille. On hyvin harvinaista, että herään noin aikaisin, ja vielä harvinaisempaa on, että mä harrastan urheilua. Mä meen juoksemaan vain silloin, kun satun vihaamaan suuresti itseäni, kuten tänä aamuna herätessäni. Eräänlaista itsetuhoisuutta siis tuo kipittelykin. Selvisin hengissä, ja mieli tuntui paljon kirkkaammalta.

Ennen mä en koskaan syönyt aamupalaa. Tuurilla nappasin jonkun omenan näkkärin tomaatin matkalla hotkittavaksi, usein ei senkäänlaista aamupalaa. Ei, ellei joku ollut sitä valmiiksi varannut vartavasten minua varten. Nykyään tuntuu, etten muuta syö kuin aamiaista.

Tänään tein lettuja, pannukakkuja, mitä noi nyt onkaan. Ensimmäistä kertaa itse! Mä en lähtenyt koskaan mukaan joka puolella tuuban täydeltä soineeseen banaaniletutfitnessjeejee-villitykseen, en ole ikinä maistanut ja tuskin tulen maistamaankaan, sillä mulle riittää ihan tavalliset letut. Mä sentään käytin niissä ruokosokeria ja paistoin kookosrasvassa! Sydämenmuotoisella pannulla!

Aamupalaksi siis pannukakkupinon koristeeksi aprikoosia, vadelmahilloa ja mustikoita. Mulla on pelkkiä pakastemustikoita, enkä edes pidä niistä. Tuoreet mustikat vaan näyttävät kadonneen jonnekin metsistä. Erittäin hyvä tee korvaa sentään tämänkin puutteen.

Mä oisin tahtonut jatkaa hyvin alkanutta aamua ulkona nauttien viimeisistä kesäpäivistä, mutta saankin leikkiä hetken lapsenvahtia ja syventyä suhteellisen tasokkaaseen novellikokoelmaan. Muuhun ei olisi enää aikaa.

Viikkokatsaus

Mä olen ensimmäistä kertaa tässä kuussa koko päivän kotona. Jotenkin tuntuu etten ole tehnyt mitään, oon vaan odottanut ja matkustanut. Maanantaina kävin katsomassa serkun pesäpallopeliä Hämeenlinnassa, oleellinen läskeily tietenkin paluumatkaan kuuluen! Seuraavana aamuna pitkästä aikaa Helsinkiin. Tuntuu, etten ole koskaan missään muualla kuin Helsingissä tai Hämeenlinnassa.



Tiistaina meillä oli sovittu hiustenleikkuu- ja grillaamisilta Lotan, Sannin ja Annikan kanssa, mutta saksien näyttäminen unohtui, ja grillattiinkin vasta Tikkurilan jäähallin takapihalla. Onneksi ehdittiin sitä ennen syödä pitsaa ja mansikoita, harvinaisen toimiva kombinaatio. Ohessa sain juhlia sopimusta sekä juoda suruun sopimuksen johdosta - arvaatte varmaan keitä kahta herraa tarkoitan.



Keskiviikkona kärsin paitsi krapulasta, myös nälästä, joten Johanna päätti viedä mut syömään. Olen käynyt ulkona syömässä heinä-elokuun aikana jonkun kymmenen kertaa, ja lähes jokaisella kerralla mun annokseen on kuulunut guacamolea. Taidan siis pitää siitä. Tai sitten guacamolen nauttimiseen liittyy jotain vanhoja kaunoja, jotka saa hyvin purettua puremalla.



Eilen äiti lähti mun henkiseksi tueksi tikinpoistoon, ja mä pääsin viimeinkin tänään leipomaan. Rakastan suuresti leipomista, nimenomaan leivän, ja tässä viikon aikana mulle on tullut pahoja vieroitusoireita. Tein juusto-rosmariinifocacciaa, joka täydentää hyvin tuoretomaattikeittoa. Voisin varmaan elää keitoilla, ja hyvä sellainen kirkastaa sadepäivänkin. Kuten tänään.



Tilasin Victoria's Secretiltä topin, joka saapui tänään. Jenkkien koot on mulle hepreaa, päätin ottaa S-kokoisen normaalin M-kokoni sijaan. Olisi melkein voinut mennä vaikka sillä Amerikan XS:llä, toihan on topin sijasta mekko. Ja mä kun en ole kohta neljään vuoteen käyttänyt S-kokoisia yläosia. No, tällä on vedettävä. Aion vetää sillä koko viikonlopun.