Missä vaiheessa huulitäytteistä tuli asia, jota suositellaan varauksetta ystäville ja puolitutuille? Jos olisin viisitoista vuotta nuorempi, olisin varmasti jo säästämässä rahaa täyteaineita varten. Ellen sitten käynyt niitä hakemassa täysi-ikäisen lainahenkkareilla. Näin lähes kolmikymppisenä joudun perustelemaan impulsiiviselle sivupersoonalleni niiden tarpeettomuutta, samalla kun kaveri ehdottaa kimppatarjousta: melkein kaksi yhden hinnalla, tee jo palvelus itsellesi! Sattuu enemmän kuin anonyymikommentit, eikä kaverikaan päässyt helpolla. Monen mielestä loukkaannuin turhasta, botoxin ja täyteaineiden käyttö pitäisi normalisoida. Miksi niin?
Varsinkin tänä vuonna esteettisten hoitojen määrä vaikuttaa kasvaneen. Harva se päivä huomaa jonkun tuttavan kyynelurien täyttyneen ja huulten kasvaneen. Tai sitten tekijöitä on niin paljon, että joukkoon mahtuu huonojakin. Tai sitten muutokset ovat näkyvämpiä, ihanteena on selkeä ero vanhaan. Ja mielestäni surullista kyllä, saman muotin käyttö.
Etelä-Koreasta tuttu ruokatunnilla botox-piikille alkaa rantautua jo meille Suomeenkin. En tiedä kumpi on pahempaa, salailla operaatioitaan vai levittää kuvaa huolettomasta itsensäparanteluilmiöstä, joka on yhtä rutiininomaista kuin kahvin haku. Kuinka normalisoidummaksi tämä voi vielä tullakaan? Kun kuvailin postauksen alussa teini-ikäisen minäni mahdollista täyteaineiden tarpeen tuskaa, mietin kuinka moni muu pyöriikään noissa samoissa keloissa. Tuntee vieraantuvansa hyväksyttävästä ihmisnormista, kun ei näytä luontojaan samalta.
Ja kuinka moni itseään korjaileva on tehnyt operaationsa omien epävarmuuksien vuoksi? Välittäen näitä eteenpäin, luoden häpeää tietynlaisia piirteitä kohtaan. Jokainen saa tehdä vartalolleen mitä haluaa, mutta kuinka moni tarkastelee, mistä tuo tarve kumpuaa? Miksi alteroitu ulkonäkö koetaan parempana? Tavoitellaanko toimenpiteillä ikuista nuoruutta vai ihanne-ihmisen asemaa?
Täytän pian kolmekymmentä. Poskipääni ovat romahtaneet, otsassakin näkyy ryppyjä joko huolista tai muista. Nukkumattomat yöt näkyvät silmänalusissa. Ja ne ohuet huulet, kannattaako niitä enää edes mainita? Voisin olla helppo canvas taiteilijalle. Sinisten kumihanskojen suojaamalle piikkikädelle. Mutta voisin samalla olla kuin Dorian Gray muotokuvineen.
Korvanviereinen luomeni kasvaa silmissä, vaarallisesti röpelöillen. Se pitäisi poistaa. Sukupuoltaan korjaava tuttu haluaa enemmän sukupuolityypillisiä piirteitä. En sano, että kaikki esteettiset toimenpiteet ovat turhia ja tarpeettomia. Mutta jaksan pahoittaa kyllä mieleni kommenteista, joiden mukaan huulitäytteet ovat mitä parhain palvelus, paitsi itselle, myös ympäröiville ihmisillekin.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.