Tätä kirjoittaessani en ole ehkä täysin järjissäni. Mutta mulla on ikävä tämän tapaista kirjoittamista. Tätä päämäärätöntä jaarittelua, mitä blogini on aina ollut. Miksen siis kirjottaisi? En jaksa ymmärtää miksi minun kirjoittamiseni harmittaakaan niin monia. Vaan eipä sitä olla ennenkään jaksettu muiden mielipiteistä välittää.
Olen kyllästynyt somepersoonani ympärillä pyörivässä keskustelussa väitteeseen "se on yksityishenkilö." En ole, mä kutsuisin itseäni ainakin jossakin määrin julkiseksi henkilöksi, sillä mulla on julkisena niin Instagram-profiili kuin nyt myös blogikin. Mikä edes on yksityishenkilön määritelmä?
Kielitoimiston sanakirjan mukaan yksityishenkilö on vastakohta virkatoiminnassa olevalle henkilölle. Enkö mä bloggaajana ole eräänlaisessa virassa? Mä tosin kirjoitan pelkällä etunimeni osalla, periaatteessa nimimerkillä. Se sisältö, mitä julkaisen on kaunistelematonta, outoakin mutta ei koko totuus päivän kulusta. Nimimerkillinen sisältö ei ole mitään 24/7 livelähetystä elämästäni Big Brother-tyyliin. Jos mulla on instastoorissa kuva valtavasta pasta-annoksesta, se ei tarkoita, että kyseessä on yksi päivän viidestä vastaavasta ateriasta. Jos olen neljältä päivällä sängyssä, se ei tarkoita, että olisin vain maannut koko päivän.
Tähän mua nyppivään yksityishenkilökysymykseen liittyy myös jatkuvat vaatimukset itseni yksityistämisestä tyyliin "laita se instaprofiili yksityiseksi, sulla on 165 seuraajaa eikä siten sisältösi kiinnosta ketään", "todistat kaikille olevasi säälittävä ja sairaalloisen huomionkipeä kun et laita profiilia yksityiseksi" - jopa uhkailua. Mä olen kokeillut yksityistä ig-profiilia, se ei ollut mun juttu. Jossakin surullisella foorumilla aletaan levittelemään valheita mitä sairasta sisältöä tuolla tsikaakoiitan tilillä onkaan. Kun mulla on julkinen profiili, jokaisella on mahdollisuus käydä ihan itse katsomassa, pitääkö se nettikirjoittelu tälläkään kertaa paikkansa.
Juuri näistä syistä mä suorastaan toivoisin itselleni näkyvyyttä. Oikaistakseni oletukset. Tiedän itsekin, että musta on luotu sangen erikoinen mielikuva, olen huomannut sen monien ihmisten ennakkoasenteissa, ennen kuin ovat tutustuneet tarkemmin. Kun vain valheet jäävät elämään enkä edes yritä korjata niitä, maine huononee. Multa on jäänyt esimerkiksi työpaikka saamatta nettijuorujen takia. En halua enää ikinä kokea samaa, se tunne on nöyryyttävä.
Onko mulla tavoitteita blogin suhteen? Ei, kuten ei ole ollut tähänkään asti. Mä kirjoitan kirjoittamisen ilosta, haluamistani asioista, ehdottoman epäkaupallisesti ja niin säännöllisen epäsäännöllisesti kuin haluan. Mä tuskin enää tulen kirjoittamaan yksityiskohtaisia analyyseja Jokereiden otteluista tai glorifioimaan lentämistä. Ehkä se enin vastarannan kiiskeily ja pahan vastustaminen pahalla on taittunut. Mene ja tiedä, tulevat kuukaudet tulevat sen näyttämään.
