Juhannuksen kaava

Virossa juhannusta juhlitaan viikko. Siksi munkaan ei ole väärin myöntää, että täällä vajaat 90 kilometriä pohjoisemmassa juhannuksen vietto jatkuu edelleen. Tai ainakin jotain leppoisaa lomaa tässä vietetään. Juhannuksen jatkoja. Rauhallisesti, saunan ja savulohen parissa. Ja jalkapallon, tietenkin. Go Väinö! Go England!

Mun juhannus meni jälleen kerran siellä sun täällä pitkin kaupunkia, sekalaisessa seurakunnassa. Mukaan oli mahdutettava myös pikavisiitti landelle. Ehkä ensi vuonna jo uskaltaisi olla koko juhannuksen keskellä korpea koivua halailemassa. Ja näkisi juhannuskokon, mä olen kohdannut sellaisen viimeksi ehkä 10 vuotta sitten.

Yksi mun omista juhannusperinteistä on dräftibileet. Ne on järjestettävä, aina jollakin kokoonpanolla. Ei paikallakaan niin väliä. Ja tarjottavat pitää tehdä itse, tänä vuonna tarjolla oli rumia bageleita sekä mojito-juustokakkua! Sekin oli oikeastaan aika ruma.

Draft-tapahtumasta saa jääkiekosta vähemmän kiinnostuneillekin sopivan asiaankuuluvalla juomapelillä, jonka yksi osio meinasi tänä vuonna käydä kohtalokkaaksi. Aina kun Jarmo Kekäläinen käväisee ruudussa, otetaan kekkuli-shotti, joka oli tällä kertaa sininen, minttuisa hyytelöshotti. Koska kuvaaja oli vekkulituulella, niitä joutui vetämään kolmetoista putkeen. Sellaiset kekkulit että.

Mä olin henkeen ja vereen team Matthews, mutta olihan se hienoa nähdä neljän suomalaisen varaaminen ekalla kierroksella! Erityisesti sydäntä lämmitti Olli Juolevin viides sija, on aina kiva nähdä kun oma kasvatti ylittää odotukset. Muutenkin mielenkiintoisempi ykköskierros kuin odotin! Paljon änärivalmiita pelaajia, mutta vielä enemmän niitä, joiden kehittymistä janoaa päästä näkemään. Tiedän, mitä liigoja seuraan ensi kaudella.

Pietarinkirja

Alan reissu reissulta saada varmistusta siitä, että Pietari on minulle se toinen kotikaupunki. Sinne on aina niin helppo lähteä, ja siellä on aina yhtä helppo kulkea. Tämä Pietarin reissu oli edellisistä poiketen sangen kliininen. Tallikadun hotelli, ydinkeskustan nähtävyydet ja kaksi jalkaa, jolla kuljettiin. Nyt ei seikkailtu saarilla tai metrotunnelissa.

Vaan ei sitä metroa kannata pelätä, sillä Pietari on pitkien etäisyyksien kaupunki. Korttelivälit ovat omaa luokkaansa, sillä sisäpihat ovat usein massiivisia. Sisäpihoilla voi kohota jopa salaisia taloja joilla on salainen oma sisäpihansa! Mua huvittaa aina jos joku Pietarissa vieraillut valittaa kuinka vaikeaa oli tulla juna-asemalta hotellille. Takseja ei ollut kuin pimeitä, ne ovat kalliita (pyytävät vähintään 1500 ruplaa, itse tinkaan hintakatoksi 500 mikä on aina riittänyt) ja joutui lopulta kävelemään kilometrikaupalla kun taksikuski ei saanut selvää turistin sanomasta osoitteesta. Ja sen majapaikan sijainti oli surkea, Talvipalatsille piti kävellä kolme kilometriä vaikka matka näyttikin ihan lyhyeltä kartalla...

Käyttäkää hyvät ihmiset metroa! Pietarin metrossa on helppo suunnistaa ja vaihtaa linjaa, vaikka ei tunnistaisikaan kyrillisiä kirjaimia. Linjat ovat sekä numeroitu että värikoodattu, ja kuten valtaosassa maailman metroja, tarvitsee vain katsoa linjan päätepysäkki jotta osaa valita oikean puolen. Asemalta pääsee Nevskille yhdellä vaihdolla vartissa. Metroasemat bongaa hyvin katukuvasta, ja metroon ostetaan erikseen poletit, zetonit. Niitäkin on naurettavan helppo ostaa - sen kun menee luukulle, iskee rahat kouruun ja sanoo lukumäärän. Adin, dva, tri... Jos Venäjä ei luonnistu, sormillakin voi näyttää. Yhdellä zetonilla saa yhden matkan (mahdollisine vaihtoineen), ja hinta on 35 ruplaa eli vähän alle 50 senttiä. Huh, tulipahan saarnattua!







Pietari on elävä kaupunki. Joka kerralla löytää uuden paikan, jota ei edeltävällä reissulla vielä ollut, ja seuraavan kerran se saattaakin olla ihan uudessa paikassa. Paikallisten innovatiivisuus on ihailtavaa. Kuka perustaa antikahvilan, kuka vintage-naamiaisasuliikkeen, ketkä kommuunin valokuvanäyttelyineen ja design-myymälöineen. Mitä ikinä keksiikin haluta tai kokea, se onnistuu Pietarissa.

Pietari on kattojen kaupunki. Aikoinaan Pietari Suuri ei halunnut yhdenkään keskustan rakennuksen olevan Talvipalatsia suurempia, joten yhdenmuotoiset katot jatkuvat korttelikaupalla. Maisemat ovat mielettömät, oltiin sitten sliipatussa ydinkeskustassa tai rosoisemmalla laitakaupungilla. Olen aikaisemmilla reissuilla vain nopeasti piipahtanut yläilmoissa eri kattoterasseilla. Tämäkin reissu oli valitettavan sateinen, sillä mun toiveena oli lähteä opastetulle kattokävelylle. Vielä jonakin päivänä. Onpahan tekosyy hakea taas uusi viisumi.








Pietari on käytännöllinen kaupunki. Ympäri vuorokauden aukiolevia Produkti-pikkukauppoja on joka kulmalla. Julkinen liikenne on toimiva, erityisesti metro on pomminvarma (onko tuo epäkorrekti, piruja seinälle maalaava ilmaus?) joten omaa autoa ei tarvitse. Suojatien liikennevaloissa on sekuntikellot, jolloin osaa suhteuttaa tien ylittämisen kannattavuuden. Pääkatu Nevskillä on poikkeuksellisen hyvin toimiva wifi. Alkoholia voi juoda kadulla, kunhan pullo on piilotettu paperipussiin. Eihän sitä tiedä mitä pussissa on!

Pietari on kissojen kaupunki. Eremitaasin kellarissa asuu kymmeniä vahtikissoja. Perinteisesti kissat käyskentelivät museossa suojellen sen taideaarteita rotilta. Perinnettä kunnioittaen kissat ovat saaneet valtakunnakseen Talvipalatsin kellarin, jossa niitä hoidetaan, ruokitaan ja lääkitään. Samoilla kulmilla on myös Kissatasavalta, omalla kissaviisumillaan. Tie kissojen luo muistuttaa reittiä Narniaan: mennään yhteen tiettyyn kaappiin ja sanotaan kolmesti miau.

Pietari on ihana kaupunki. Käykää, jos ette ole vielä käyneet. Jos olette, käykää uudestaan!

The Spirit of the Hawk

Kesäkuun 15. oli päivä, jolloin elämältä murtui pohja. Ainakin hetkellisesti. Puhelin hälytti noin vartti ennen uutisen virallistamista sisäpiiritiedoituksesta, jonka mukaan lempipelaajani Teuvo Teräväinen oli treidattu lempijoukkueesta toisaalle. Tarvittiin litra kyyneliä ja pullo punaviiniä ennen kuin aurinko alkoi jälleen paistaa, ja synkälle pilvelle ilmestyi kultainen reuna.

Tiedän, että olen avoimesti tehnyt itsestäni pellen. Olen tyytynyt narrin rooliin. Jokerifani, henkeen ja vereen. Jokereista Teuvo Teräväinen, Teuvo Teräväisestä Blackhawks. Eri keskustelupalstoilla on kiertänyt legendaa mun NHL-fanituksesta, kuinka hyppään suoraan Stanley Cupin voittaneen joukkueen bandwagoniin. 2014 se olisi ollut L.A.Kings, tänä vuonna Pittsburgh Penguins. Hauskaa ja naisfania stereotypisoivaa, jokseenkin perätöntä läpändeerusta. Totuus on, että mulla on tasan yksi lempijoukkue koko liigasta. Se on, ja tulee aina olemaan Chicagon intiaanit, Chicago Blackhawks.

Onko lempipelaaja lempijoukkuetta suurempi? Ei mun mielestä. Kun Chicago ja Carolina kohtaavat ensi kaudella, toivon että Teuvo pelaa mielettömän hyvin. Oman lempparin onnistumisia ja vahvaa suorittamista on ilo katsoa. Mutta toivon vilpittömästi Chicagon voittoa kaikissa keskinäisissä kamppailuissa.

Olen nähnyt Teuvon debyytin Jokereissa. Teuvon avausmaalin liigassa. Olen nähnyt, kuinka Teuvo varattiin Chicago Blackhawksiin, NHL:n suosikkijoukkueeseeni. Näin, kuinka Teuvo kapteenina johdatti joukkueensa nuorten maailmanmestaruuteen. Seurasin debyyttiottelua NHL:ssä, ja odotin kuin kuuta nousevaa sitä NHL:n avausmaalia. Tunsin ylpeyttä, kun Teuvo oli paras pistemies vuoden 2015 finaaleissa, ja seurasin tippa linssissä kuinka hän nosti kauden kruununa erään tietyn maljan kohti United Centerin kattoa. Olen vastaanottanut sen tietyn maljan lempipelaajaltani omille käsivarsilleni. Siinä on paljon enemmän, kuin mitä moni tulee koskaan kokemaan lempipelaajansa kanssa. Mä koin kaiken tämän alle neljässä vuodessa.


Voi mitä muistoja! Mä en ole koskaan ollut mikään pelaajien kanssa poseeraaja, oon lähinnä kokenut sen kiusalliseksi. Pelaaja ajattelee lähinnä "ei hitsi, en jaksa, haluisin nopeesti himaan, eikö toi sama ämmä halunnut viime viikollakin yhteiskuvan...?" En tiedä, onko musta ja Teuvosta olemassakaan enempää kuin noi kaksi kuvaa. Toinen on Lahdesta ihan ekoista liigapeleistä, toinen on Kauppatorilta viime kesältä. Molempien laatu kertoo, että ne on otettu yöllä ja mä jäädän ja säädän niissä ihan kamalasti.

Mä olen ollut todella onnekas viime vuodet. Mun lempipelaaja päätyi lempijoukkueeseen. Harvalla on vastaava tilanne, moni muuttaa lempijoukkueensa lempipelaajan myötä. Toiset etsivät taas lempijoukkueestaan uuden lempparipelaajansa. Jälkimmäinen on todennäköisesti se tie, jonka reunaa itsekin tulen kulkemaan. Ensi kauden Chicagon joukkueen jostakusta pelaajasta tullee muodostumaan se joukkueensisäinen suosikki, jonka tekemisiä seuraa suuremmalla mielenkiinnolla kuin muiden. Mutta uusi ultimaattinen ykköspelaaja? Ei. Näin pienestä ei horju lempipelaajan koroke. Amerikan kiekkomaailma on kapitalistinen, ja pelaajat sen pelinappuloita. Jokaisella on hintansa. Kuka tahansa voidaan siirtää minne tahansa, jos joku pystyy lätkimään tarpeeksi dollareita tiskiin.

Saan olla onnekas, että Teuvon uusi osoite näyttää juuri Carolinaa, eikä esimerkiksi Pittsburghia, Edmontonia, Torontoa tai Minnesotaa. Niissä sitä vasta olisikin ollut sulattelemista. Vaan mä en Carolinan paitaa päälleni pue. Mulla on yksi lempijoukkue, Chicago Blackhawks. Ja yksi lempipelaaja, Teuvo Teräväinen, joka sattumalta pelaakin Carolina Hurricanesissa. Tämä tilanne ei ole mulle jääkiekon ystävänä se mieluisin. Mutta sen kanssa voi elää.

Q&A: ANSWERS PART II

Mitkä on sun top 3 matkakohteet, joissa oot käyny? Vaikea valita vain kolme. Wien, Key West ja Rooma.

Onko sinua koulukiusattu? Mikä on ollut pahin tapaus? Jossain määrin koko koulu-uran ajan. Pahin tapaus johti lukion keskeyttämiseen.

Millainen olit teininä? Varmaan aika nolo. Vanhemmille todella kiltti, kavereiden keskuudessa sitten en enää niinkään.

Mikä on noloin teinivillitys johon lähdit mukaan? Kamala kun mulla oli mielessä joku kun tämän kysymyksen sain, muttei sitten enää. (Onneksi nyt jo kadonnut) arpitatuointi varmaankin. Mä en ollut massateini eli mun villitykset on olleet aika ug.

Kaipaatko jotain kavereita mitä sulla oli teininä mutta et enää nää? Kaipaan.

Missä kohteessa olet käynyt jonne et halua enää koskaan uudestaan? On paljon kivoja paikkoja missä oli vain tyhmä hotelli, johon en palaisi. Bulgarian Sunny Beachilla hotelli oli kyllä huippuluokkaa, mutta muuten kohteessa ei ollut mitään mielenkiintoista. Rannat oli loppupelissä aika kuppaisia, ainoa mikä on jäänyt nähtävyytenä reissusta mieleen on Nessebarin antiikkikaupunki.

Oletko kauan seurustellut? Ehdin seurustella reilu puolitoista vuotta.

Onko sinulla ollut muita lemmikkejä kun Mymmeli? Mulla oli kaloja joskus alakouluikäisenä.




Missä päin Helsinkiä asut? Asun Etelä-Helsingissä. En halua kertoa missä kaupunginosassa asun, mutta tykkään Kaartinkaupungista, Ullanlinnasta, Puu-Vallilasta, Kruununhaasta, Töölöstä, Arabianrannasta ja Eirasta, myös jossain määrin Punavuoresta ja Kaivopuistosta.

Missä kaupunginosassa et haluaisi koskaan asua? Kallio/Kurvi ja itä. En haluaisi asua oikeastaan missään yli neljän kilometrin etäisyydellä keskustasta, en halua olla riippuvainen julkisista, saati omasta autosta.

Kolme parasta asiaa elämässäsi tällä hetkellä? Apua. Tässä huomaa taas miten epäkiitollinen osaa olla kun joudun miettimään tätä kysymystä kauan. Mymmeli, äiti ja rakkaimmat ystävät, jotka tietävät olevansa rakkaita.

Onko sun sukunimi oikea vai "taiteilijanimi"? Ihan oikea on sukuni ja sukunimeni :D

Helsingin top 5 lempipaikkasi? Lapinlahden kalliot, Regatta, Ateneum, Kruunuvuori, Susisaari.

Miksi juuri Teuvo Teräväinen on suosikkipelaajasi? Mä olen seurannut Teuvon kehittymistä huipulle A-junnuvuosista. Diggasin vuosia Pavol Demitrasta, ja Lokomotiv Jaroslavlin tragedian myötä suosikkipelaajan paikka aukesi liian aikaisin.

Millä alalla olet? Sanotaan että olen asiakaspalvelija. Mulla on suojatyöpaikka.

Tunnistetaanko sua kaduilla? Tullaanko pyytämään yhteiskuvia? En tiedä kuinka usein mut todellisuudessa tunnistetaan, ne jotka tunnistavat näkyvästi eivät ole mielissään mun kohtaamisesta. Ja ei tosissaan pyydetä mihinkään yhteiskuviin :D

Asutko Helsingissä vanhempiesi asunnossa? Ihan omassani asun.




Mikä on top 3 paikoista, joihin haluaisit ehdottomasti matkustaa? Yhtä vaikea valinta tämäkin kuin jo käydyt kohteet. Ehkä Tansania, Ecuador ja Sri Lanka. Mulla on tästä olemassa (ehkä jälleen pian päivittyvä) postaussarjan tynkäkin nimeltään Haavematkakohteet.

Haluaisitko muuttaa Lahteen takasin? En usko että tulen asumaan Lahdessa enää ikinä.


Mikä on unelma-ammattisi? Epärealistinen sellainen on hävittäjälentäjä, haaveen esteenä on vain alle viisi puuttuvaa senttiä. Realistista unelma-ammattia en tiedä.

Haluatko lapsia? Kyllä haluan.

Millaiset häät sinulla olisi? Kirkkohäät, Helsingissä ja merenläheiset. Suuri sukujuhla loppukesästä, kun jo illasta alkaa hämärtää.

Millainen hääpuku sinulla olisi? A-linjainen, olkaimellinen ja jos ei ihan valkoinen niin vähintään norsunluunvärinen.

Onko sulla kummilapsia? Entä omia? Ei ole valitettavasti kumpiakaan :C Toivottavasti vielä jonain päivänä.

Kuinka vanhaksi haluaisit elää? Kuinka vanhaksi luulet että todennäköisesti elät? En usko että elän vanhaksi, enkä oikeastaan haluaisikaan. Mitään tarkkaa ikää en osaa sanoa, niin kauan kun maailmantilanne ei ole loppua enteilevä ja mulla ei ole kipuja ja järkikin leikkaa.

Mitä töitä kuvittelet tekeväsi viiden vuoden päästä? Olen todennäköisesti opiskelemassa tuolloin. Jos käy niin huono tuuri etten pääse sisään sinne minne haluan, mulla on varmaan edelleen tämä sama suojatyöpaikka missä olen nykyisinkin. Jos ei, teen varmaankin vapaaehtoistöitä. Jotakin tekemistä mulla on joka tapauksessa oltava päivisin, muuten menee elämä risaiseksi.

Kuvat: Weheartit

Kesälista

Mä olen lähinnä musiikin yksinkuuntelija. Saa kuunnella mitä haluaa, eikä tarvitse vetää pakastevihanneksia nenään kun joku kommentoi juuri sen hetken lempibiisin kohdalla jotain eriävää mielipidettä, kuten neeeeeext!

Sitten on erikseen asia, nimeltä kesäbiisit. Ne elokuussa puhkipopitetut rantakallio- ja roadtrippailubiisit, jotka jäävät yhden kesän ihmeiksi. Tai joihin palataan nostalgiafiiliksissä vuosien tauon jälkeen. Kuka muistaa vielä Examplen?

Nyt, kun lämpömittari alkaa jälleen vastata kuluvaa kalenterikuukautta, on ihan asiallista nostaa esille ne omat henkilökohtaiset kesähitit, joita olen viime aikoina kuunnellut paljon. Näiden tahdissa on kuljettu viime päivät, ja varmasti vielä monta päivää on edestä. Näitä kuuntelen juuri nyt.

Red Hot Chili Peppers - Dark Necessities

Kygo ft. Kodaline - Raging

Parisian - Strangers in Love

Prince Damien - Glücksmoment

Cobi - Don't you cry for me

The Avalanches - Frankie Sinatra

Bird Passengers - Wanderer

Bon Iver & Daughter - Perth Love (Isosine Mashup)

Ziggy Alberts - Gone

HVOB - Always Like This

The Chainsmokers - Don't let me down

Alma - Karma

Mike Perry & Shy Martin - Ocean

Maailman kaunein museo

Eremitaasi on kuulunut Pietarinsuunnitelmiini jo vuosia. Mä olen haaveillut päivästä Eremitaasissa, vaeltaen salista toiseen, museon avaamisesta sen sulkemiseen. Aina on joko aika tai seura pistänyt vastaan. Tällä reissulla pääsin jo itse museoon asti, mutta kiersin lopulta vain noin kymmenesosan valtavasta kompleksista.




En tiedä teistä muista, mutta mun mielestä museoista otettujen kuvien massajulkaiseminen on ehkä pikkaisen epäkorrektia. Siksi pyrinkin keskittymään yksityiskohtiin ja Talvipalatsin rakenteisiin. Puitteet ovat upeat, ollaanhan Rastrellin barokkipalatsissa. Kaikki on koristeellista ja mahtipontista, oven kahvatkin. Eremitaasissa valokuvaaminen oli sallittua kaikissa pysyvissä näyttelytiloissa. Väliaikaisnäyttelyissä vihaiset vahtimummot kävivät jopa poistelemassa kuvia kielletyistä kohteista museonkävijöiden kameroista.

Eremitaasin vessat ansaitsevat erityismaininnan! Kävin kahdesti eri vessoissa, niitä siivottiin usein ja lattiaa myöten. Paperia oli. Koukkuja takeille ja laukuille oli. Ei mikään itsestäänselvyys Venäjällä.

14-vuotiaan Viktorian taulu, jonka joku valitettavasti ehti ostamaan nenäni edestä.

Sana 'Eremitaasi' on johdettu suoraan ranskan sanasta 'ermitage', erakkomaja. Erakkomaja, ei ainakaan yhtään yliampuva nimi tuolle taidekompleksille. Alunperin Eremitaasilla tarkoitettiin Talvipalatsin hovimuseota, nykyään Eremitaasi koostuu kuudesta rakennuksesta ja lähes 3,2 miljoonasta taide-esineestä. Nähdäkseen jokaisen pinta-alaa tampattavaksi riittää 230000 neliömetriä. Vastikään on päivitetty vanha laskelma, että jos jokaista Eremitaasin teosta katsoisi minuutin, saisi viettää museossa 17 vuotta.

Minä vietin museossa yli neljä tuntia, enkä turtunut taiteen määrästä. Sen sijaan opastettujen kiertolaisten määrä kello kolmen aikaan oli niin massiivinen, että piti lähteä seilaamaan väljemmille vesille Pietarin kaduille. Meidän kierroksemme kohtasivat juuri suosituimmissa saleissa.

YO2016

Täten tulen kaapista ulos ja lopetan turhat spekulaatiot. Jep, minä olen tämän kevään ylioppilas. Ja jep, vaatimattomat viisi vuotta ikäluokkani normaaliaikataulua jäljessä. Syitä, miksi jätin päivälukion kesken vuonna 2012 (jolloin olin vaihtovuoden takia jo vuoden ikäluokkaani jäljessä) oli useita, niistä päällimmäisenä haluni kirjoittaa useampia pitkiä kieliä. Päivälukiossa opintotahti ei olisi tuota sallinut, joten vietin pari vuotta käytännössä tekemättä mitään. Sitten kun olin kerännyt pari vuotta järkeä päähän, päätin syksyllä 2014 aloittaa aikuislukiossa lukiourakkani alusta.




Nyt jo historiaa olevan vaikean elämäntilanteen vuoksi en edes uskonut pääseväni tämän kevään kirjoituksista läpi, sillä en lukenut niihin tipan tippaa. Ajattelin, että sitten joskus vaan uudestaan. Turhaan ei aikuislukiota irvitä ikuisuuslukioksi. Vaan lopussa kiitos seisoo. Moni tuttu oli kuulemma jo luopunut toivosta, ei siitä tytönhupakosta tule ikinä ylioppilasta, pelkkä vapaaherratar.




Itse juhlat järjestettiin ei-liian vilakkana, vaan varsin kesäisenä kesäkuun ensimmäisenä lauantaina Lahdessa. Lahdessa siksi, että tilanvuokraaminen olisi helpompaa (Klippan olisi pitänyt varata jo neljä vuotta sitten...), ja koska mummon ja vaarin on päästävä juhlapaikalle mahdollisimman vähäisellä vaivalla. Olen niin otettu kuinka moni vieras vaivautui tulemaan kauempaakin. Ystävät Helsingin päästä, Tampereelta, Länsirannikolta... Satoja kilometrejä ajoa vain mun juhlien takia.



Halusin juhlista omannäköiset. Niinpä kukkia oli joka paljon ja joka puolella, ja tarjoilutkin jotain muuta kuin perinteinen kermakakku ja karjalanpaisti. Oli juustoja, vesimelonia ja marenkeja, vain koska mä tykkään niistä. Enkä ollut ainoa, jonka kyynelkanavat murtuivat kun Finlandia-hymni soi. Tai kun äiti yritti pitää puhetta. Tai kun lapset vertasivat mua prinsessaan. En vieläkään, yli viikko juhlien jälkeen osaa kuvailla omaa kiitollisuutta vierailleni. Moni oli nähnyt niin paljon vaivaa, ihan vain mun vuokseni.

Kuvat ovat Jonnan ja Johannan käsialaa, tunnelmapaloja juhlista ja niiden jatkoista. Kiitos teille ihanat naiset! Rakastan teitä!