Haukoin henkeäni puhtaasta ihastuksesta, kun jokin aika sitten löysin tämän nettisarjan. Idea on yksinkertainen, mutta niin toimiva! Noin minuutin pituisilla videoilla pikakelataan eri maiden yleisen kauneusihanteen muutos vuosikymmenittäin, sadan vuoden takaa tähän päivään. Esimerkiksi Iranin muutos on hätkähdyttävä länsimaalaisemmilta Pahlavien vallan vuosikymmeniltä 80-luvulle tultaessa.
Mun mielestä videot ovat ihan älyttömän mielenkiintoista seurattavaa. Kuinka poliittiset aatteet heijastuvat kauneusihanteisiin, ja kuinka esimerkiksi molempiin Saksoihin kehittyi täysin erilaiset ihanteet. Kuinka 2000-lukua lähestyttäessä globalisaatio on purrut, Intian ja Yhdysvaltain ihanteet ovat loppupelissä hyvinkin samankaltaisia tänä päivänä.
100 Years of Beauty-projektista on ilmestynyt tähän mennessä 28 jaksoa, kattavasti eri mantereilta. Linkittämältäni Youtube-listalta löytyy myös behind the scenes- ja research-materiaalia, miesihanteita Yhdysvalloista, sekä tatuointihistoriaa. Odotan mielenkiinnolla prokkiksen jatkoa.
Loppuvuosi/alkuvuosi
perjantai 6. tammikuuta 2017
Äitinsä oikkuja on välillä vaikea ennustaa. Mulla oli suunnitelmissa viettää perinteinen joulu mamman hellässä huomassa kaikkine laatikoineen, kuusineen ja samusirkkoineen, siemaillen glögiä biedermeier-sohvan nurkassa. Vaan äiti päätti toisin, nyt vietettiinkin allekirjoittaneen syntymäpäiväjuhlia. Jouluruokien sijaan pöytään katettiin rapuja, täytekakkua sun muuta sellaista, mistä äiti tiesi minun pitävän. Joulukuusikin oli ulkoistettu pihamaalle, sen sijaan meillä kävi kyllä joulupukki. Vaikka nuorin joulunviettäjä oli 10-vuotias Mymmeli-kissa. Sentään se biedermeier-sohva oli varattu pelkästään mun käyttöön.
Vuodenvaihtajaisia puolestaan vietettiin kaikista maailman paikoista Korsossa. Mä olen kyseisessä valtakunnassa vieraillut ehkä kolme kertaa, ja vannonut joka kerran olevan viimeinen. Mutta olen aina valmiina lähtemään sinne, missä on ystäviä. Oli kyseessä sitten pahamaineinen vantaalaislähiö, mummonmökki keskellä ei-mitään tai vaikka kapakka. Uutta vuotta yksinkertaisesti pitää juhlia ystävien seurassa. Ja kapakoista puheenollen, aiemmin aattoiltana käväisin Tavastialla, koska siellä ei esiintynyt HIM vaan Gasellit.
Viime vuosi oli henkilökohtaisesti ehkä hirvein näistä kahdestakymmenestäneljästä eletystä vuodesta. Niin paljon menetyksiä, epäonnistumisia, pettymyksiä ja pahaa oloa. Onneksi tuosta ei voi kuin parantaa. Ainakin aion elää vuoden 2017 enemmän omalla tyylilläni. Spontaanisti ja suunnittelematta. Haluan löytää sisäisen zenin, joka on ollut liian pitkään kadoksissa. Haluan jotain uutta ja jotain vanhaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
