Olen geenilottohäviäjä. Äitini oli nuorena kuin Elsa Hosk, isäni taas kuin Robert Plant, mitä nyt vähän vähemmän kiharilla hiuksilla. Lyhyitä toki molemmat. En tiedä mistä olen perinyt esimerkiksi perunanenäni ja leuattomuuteni.
Vaikka ulkonäköpiirteistä minua on kiusattu aina, nenä on päätynyt uhriksi vasta aikuisiällä. En aluksi ajatellut siinä olevan mitään ihmeellistä, vähän pyöreäkärkinen ja hyppyrimäinen, mutta nenä mikä nenä. Ihonvärin ja nenän yhdistelmä lienee luonut koodinimen Sikaiida. Tai nerokkaasti instanimestä mukaellun sikaprinsessan.
Toinen, nykyisin usein pilkattu piirteeni on nimittäin ihonvärini. Muistutan kuulemma kinkkuleikkelettä, Pipsa Possua, Miss Piggyä... En pysty kuvittelemaankaan miltä rasistisen kiusaamisen uhreista tuntuu, sillä tämä tuntuu itsestäni varmaan kamalammalta kuin yksikään toinen aikaisempi piirteistä pilkkaaminen. Tätä on saanut kuulla varmaankin tahattomasti myös livenä kampaajan suusta "no oikeastaan varmaan mikään hiusväri ei sopis sun ihon väriisi", kuin meikkikaupan myyjänkin "aika paha... kannattaa ottaa mahdollisimman peittävä meikkivoide".
Ennen luin itsestäni paljonkin läskittelyä anonyymikansan toimesta. Silloin, kun olin vielä täysin normaalipainoinen sain kuulla useinkin olevani hirveä sotanorsu, Iso-Iita, persjalkainen kanuuna ja siiderivalas. Joko anonyymitkään eivät halua kaikessa lyödä lyötyä, tai sitten eräänlaiset moderaattorit ovat aktivoituneet bodyshamen tiimoilta, ja en enää törmää painoni suhteen muuhun kuin kauhisteluun.
Eikä tähän syyllisty pelkästään suomalaiset, vaikkakin muiden haukut ovat harvinaisempia. Viime kesällä koin Instagramissa älyttömän hyökkäyksen italialaisen nuoren arkeologin toimesta, joka oli aiemmin seurannut ja tykkäillyt kuvista, mutta tajunnut stoorin uimavideosta kuinka iso olenkaan. Hän ihmetteli varsin törkeäsanaisesti miten voisin tehdä arkeologin työtä tässä kokoluokassa. Jouduin perustelemaan, kuinka painoni ei tarkoita työkyvyttömyyttä, ja sain lukea vastaukseksi olevani arrogantti ja jos olisin älykäs, laihduttaisin. Raukkaparka ilmoitti joutuvansa myös poistamaan kaikki tykkäyksensä kuvistani ja lopettamaan seuraamisen. Onneksi asiaan löytyi noinkin helppo ratkaisu.
Vaan kun pelkkä meikkaaminenkaan ei riitä. Pitäisi aktiivisesti parantaa itseään kaikin mahdollisin keinoin ollakseen paras versio itsestään. Kasvohoidossa tulisi käydä useamminkin kuin kerran kuussa, samoin kampaajalla. Eikä nämä riitä, itseään tulisi ajatella ikään kuin projektina. Aina löytyisi jotakin joka on parannettavissa botuliinilla tai mesolangoilla. Ihminen suorastaan tarvitsee botoxia! Painovoima on tehty uhmattavaksi! Ja sama filttereissä, niillä ei haetakaan enää kuviin tiettyä värisävyä tai hauskoja efektejä, vaan kasvonpiirteiden radikaalia muokkaamista.
Suhtaudun skeptisesti siihen, mitä tulevaisuus näyttää kauneusihanteiden suhteen. Pelkään, että kun täyteaineista ja pistoshoidoista tehdään normaalia ja valtavirtaa, kontrasti tavallisiin maan matosiin tulee olemaan jyrkkä. Jos ryppyjäkin tulisi pistellä ennaltaehkäisevästi, unohdetaan miltä luonnollinen ikääntyminen näyttää. Tai luonnolliset ilmeet, jos ilmejuonteetkin on tarkoitus häivyttää. Mun mielestäni kasvojuonteet ovat mielenkiintoisia ja ihastuttavia, ne kertovat eletystä elämästä ja ilosta. Mulle tulee vaakasuora viiva silmäkulmiin kun hymyilen, ja isompi ja pienempi hymykuoppa molempiin poskiin. Ne on mun mielestä kivat, mutta ajattelevatko muut ihmiset, että niiden näkymisessä on jotakin pahaa?
Ala-asteella mua haukuttiin Pikku-Hugoksi, voi luoja kuinka mä vihasin sitä nimeä. Keksin vastaavia ja vielä pahempia haukkumanimiä kostoksi, kunnes päätin vain omaksua sen osaksi itseäni. Aloin vastaamaan "no mitä" jos mua huugoteltiin. Kun en enää suhtautunut nimittelyyn kuin raivo härkä, se hiipui pois. Valitettavasti anonyymeihin netissä ei voi toteuttaa samaa psykologiaa kuin alakouluikäisiin lapsiin.
