Sushintai

Sunnuntai, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään. Tai ainakin tekosyy unohtaa velvollisuudet. Mä olen viettänyt tänään vapaapäivää kirjaimellisesti vapaana naisena. Kävin hierojalla ja katsoin viikon Salkkarit. Salkkarit on kyllä tapa, huume ja rutiini, josta en pääse eroon ohjelman elinaikana. Vaikken suunnittelekaan päiviäni ohjelma-aikataulujen mukaan tai kulje Helsingin katuja KIITOS 19:30-20:00-paidassa, moni ennakkoluuloinen on sanonut että olisit muuten ihan kivamutkusalkkarit... Onko yksi tv-sarja oikeasti nyt niin paha?

Lempiruoka kruunaa lempipäivän. Vaan sunnuntai sumensi ajattelun, tai sitten en vain tajunnut, että Sushibar+wine ei ole sunnuntaisin auki. Piti keksiä korvaava idea, koska sushia oli saatava! Päädyin tilaamaan Konnichiwasta, sieltä saisi mustekalasushia ja mä rakastan mustekalaa! Vaikka sushi ylsi vain ihan ok-arvosanaan, oli kiva kokemus tilata välillä muualtakin kuin kantaravintolasta.

Sain kummitädiltä joululahjaksi noita kuvassakin näkyviä viinilaseja, mitkä on kuvitettu Rosina Wachtmeisterin ihanilla kissoilla! Rosina Wachtmeister on yksi suurimmista nykytaiteilijasuosikeistani, rakastan selkeästi tunnistettavaa tyyliä, elämäniloista jälkeä ja noita värejä. Vielä jonakin päivänä mä ostan itselleni originellin kissataulun.

Seuraavaksi vuorossa hemmotteluilta kotispassa ja änärin tähdistöottelu. Nukahdin viime yönä kesken pelaajaesittelyn, ehdin kuulla kyllä suuret buuaukset Kanelle. Harmittaa vähän, että Larkinin nopeusennätys jäi näkemättä. Suunnittelin vähän askartelevani nachopellin sirkuseväiksi, makumatka Japanista Meksikoon yhdessä päivässä! Valkkariakin vielä on.

Interior crush

Mä haluan, mä tarvitsen...

Olen tyylitön sisustaja. Ehkä tylsäkin. Sen voi allekirjoittaa jokainen joka on käynyt meillä. Kotona on uutta ja vanhaa, enimmäkseen vanhaa. Tykkään esineistä, joilla on tarina kerrottavana. Rakastan kaappia, joka toimi 50-luvulla mummon tv-tasona, ja 1800-luvun venäläistä puurasiaa. Teen mielelläni myös paljon itse. Koti ei noudata mitään tiettyä tyyliä, eikä mikään ole tiptop. Eikä varsinkaan yhtenäistä, antiikkia siellä, vintagea täällä, ikeaa siellä täällä. Mulle enemmän on enemmän. Vaan eihän sekametelisoppa ole sisustustyyli.

Nyt sitten joku kolahti, kovaa ja kalisten. Folklore. Rakastan värejä kodissa, sopimattomiakin sellaisia. Miksen voisi yhdistää punaista ja keltaista? Miksen voisi viettää kaikkia päiviäni virkaten? Torkkupeittoja, tyynyjä ja raheja... Siinä ei ole mitään väärää, jos parikymppisen ihmisen kodista huokuu mummolafiilis.

Vaan raaskisinko uhrata sinisen vintagepinnatuolini ja maalata sen täyteen kukkia? Siinäpä kysymys.


Arvontaan ehtii osallistua vielä tämän päivän loppuun asti.
Kuvat: Pinterest 

Elämäni farkut

Koin juuri vastustamattoman halun juosta Zaraan ja ostaa tuon kuvissa näkyvän asukokonaisuuden. Kokonaan. Harvoinpa näin käy, vaan tuossa on kaikki kohdallaan! Rakastan kuinka farkkujen väri toistuu parissa graafisen paidan raidassa, ja keltainen on väri joka lupaa kevättä. Pystyraita ei ainakaan levennä! Olen myös ikionnellinen, jos nuo kapeat vyöt palaavat! Kunhan päivät tästä lämpenee, voisi asuun yhdistää kevätkaduille vyönvärisen mokkableiserin... Ja ennen kaikkea noi farkut, täydelliset farkut!

Farkut on mulle vähän meh. Sellainen housuvalinta, johon päätyy kiireessä, tai jos ei ole mitään ideaa mitä laittaisi ylle. Siniset farkut ja valkoinen t-paita, mikään ei mene pieleen. Vaan kun joka toinen ihminen tulee kadulla vastaan farkut jalassa, haluan taistella massaa vastaan ja hiihdellä hameessa ja kukkasukkahousuissa.

Joskus olin farkkutyttö. Kaapit pursusivat Acnea, Dieseliä ja Tiger of Swedeniä, jopa sitä kammoksuttua Miss Sixtyä. Vaatebudjetti supistui, ja jalkaan jäi Leet, Cheap Mondayt ja Dr. Denimit. Aina liian pitkillä lahkeilla. Sitten ne pakattiin vintin unholaan, farkut vaihtuivat hameisiin, mekkoihin ja muihin housuihin.

Vaan jospa sitä tänä keväänä yrittäisi jälleen rakastua farkkuihin. Ja rohkaistua leikkaamaan ne liian pitkät lahkeet, jos en ole niitä viiteen-kymmeneen vuoteen myynyt, en tule myymään koskaan. Voin vain nipsaista vanhat farkut tylysti katki, sen kummemmin kääntelemättä ja siistimättä. Revityt ja viillellyt farkut ovat jo totaalisen out, mutta lahkeet saavat vielä hapsottaa.

Q&A

Eiköhän se olisi kysymyspostauksen aika! Viime kerrasta on vierähtänyt yli puolitoista vuotta, ja paljon on myös tapahtunut. Uusia lukijoita on tullut melkoisesti, ja uskonkin, että moni haluaa kysyä suunsa puhtaaksi.

Sovitaan deadlineksi 5.2.

Vastailen kaikkiin hyvän maun mukaisiin kysymyksiin. Otan vapauden jättää vastaamatta liian henkilökohtaisiin kysymyksiin. Kannattaa toki kokeilla, mutta en ota vastaan pettyneitä kommentteja tyyliin yhyy mitä pahaa mun kysymyksessä oli, kasvata paksumpi nahka jos pidät julkista blogia. Alla listattuna jo valmiiksi muutama esimerkkikysymys, jonka tapaisiin en tule vastaamaan:

Kuppikokosi?
Mitä kaverisi Hermanni/Gunilla/Oiva-Mansikki tekee työkseen?
Vuositulosi?
Rasvaprosenttisi?


Kysyä voi siis melkein mitä tahansa, aina helmikuun viidenteen päivään asti!

Mä olin julkaisevinani tämän postauksen jo lähemmäs kaksi viikkoa sitten, ja tänään piti olla alustavasti viimeinen päivä kysyä. Olin todella suruissani kun en saanut yhtään kysymystä. Suruissani ja harmistunut, luulisi että joku haluaa kysyä edes että mitä kuuluu? Kävin katsomassa oliko postaus jotenkin poikkeuksellisen vähän luettu verrattuna muihin postauksiin, onko tämä yksinkertaisesti sellainen asia, joka ei lukijoita kiinnosta. Sain huomata, että tämä postaus olikin palautunut takaisin luonnokseksi. Mielenkiintoinen tuo luonnosten hautausmaa.

Näitä kuuntelen nyt

Mulla on juuri nyt kunnon musiikinkuuntelukausi menossa. Voi sitä harmia, jos kuulokkeet jäävät aamulla kotiin! Yleensä kotona soi vain harmoninen klassinen radiosta, nyt aamu saattaa alkaa albumilla. Mun mielestä on kiva kuunnella musiikkia albumeittain, kokonaisuudeksi kun ne on tarkoitettukin. Näin kuulee niitä muitakin biisejä, kuin sen yhden sinkkujulkaisun johon useimmat kyllästyvät viikossa pakkosoiton vuoksi.

Huomasin suureksi harmikseni, että valkoinen Youtube-palkki ei enää toimi bloggerissa. Kuinka monta kivaa ja aiheeseen sopivaa biisiä olenkin linkannut postauksiin kautta vuosien, eikä kukaan ole kuunnellut niitä. Saati sanonut toimimattomuudesta. Kannattaisi varmaan itsekin joskus testailla, esikatsella ja oikolukea. Jonakin päivänä minä vielä ne korjaan.

Kahdeksan biisiä, joista pidän erityisen paljon juuri nyt:



Susanne Sundfør - White Foxes




Rudimental ft. Ed Sheeran - Lay It All on Me




Kasper Bjørke - Young Again




Ismo Alanko - Mikrokosmos




Ellie Gouldling - On My Mind




The Chainsmokers - Roses




Amy Winehouse - Amy, Amy, Amy




Adele - When We Were Young


Blogiystäväkirja

Multa toivottiin taannoin blogiystäväkirjapostausta. Koska on kulunut noin puoli vuotta siitä kun tämä "haaste" kiersi muissa blogeissa, voin tehdä sen hyvällä omatunnolla. Mä olen tunnetusti aina myöhässä kaikista blogivillityksistä. Muutenkin tykkään todella paljon tehdä tämänkaltaisia postauksia, joissa on kysymykset valmiina, niihin on nopea vastailla. Täytyy alkaa bongailemaan näitä muista blogeista ja postata, vaikkei kukaan pyytäisikään.

SUOSIKKI...

...kaupunki?  Wien. Ikävä toiseen kotikaupunkiin kasvaa päivä päivältä.

...lomakohde?  Barcelona tai Rooma. Roomastakin saa pienellä matkustamisella yhdistetyn ranta- ja kaupunkiloman.

...biisi?  Tällä hetkellä päässä soi jatkuvasti vuosia vanha Kasper Bjørken Young Again. Pitäisi varmaan tehdä pitkästä aikaa biisipostaus, mä kun kuuntelen vain ja ainoastaan hyviä biisejä.

...ravintola ja annos?  Onko pakko valita vain yksi? Sushibar ja GRLLD Hotate Nigiri.

...juoma?  Vesi ja hyvä punaviini

...leffa?  Vaikea määritellä. Erityisesti monet -50-60-lukujen elokuvat.

...sarja?  Game of Thrones. Välttelin vuosia hypen vuoksi, kunnes annoin itseni koukuttua sarjaan viime kesänä. Nyt lasken päiviä kutoskauden alkuun.

...kirja? Just nyt David Lagercrantzin jatko-osa Stieg Larssonin Millenium-sarjalle! Paljon parempi mitä odotin, todella mukaansatempaava kirja. Olin ennakkoon todella skeptinen tuon kirjan suhteen, mutta lopputulos oli huikea!

...asu? ylipolvensaappaat, vekkihame, sukkahousut, nahkahanskat, parkatakki ja kissapipo, mustaa kaikki.

...meikkituote? Juuri nyt mulla puskee ihmeellisiä kiukkunäppylöitä nassuun, enkä selviäisi ilman Diorin peitepuikkoa.

...hiustuote? Balmainin suolasuihke. Sillä sentään saa seitinohuisiin hiuksiini edes hiukan ryhtiä.

...sovellus?  Neko Atsume!!! Mä pidin itseäni ihmisenä, jota ei saa koukuttumaan mihinkään kännykkäpeliin. Vaan niin mä löydän itseni monta kertaa päivästä tiirailemasta, josko uusia kissoja olisi tullut leikkimään pihalleni. Katsokaa nyt mun kissoja, eikö ole söpöpöpösiä?


...instagrammaajat?  Mä seuraan käytännössä vain kavereitani, mulla on vain kourallinen seurattavia, joita en tunne. @socalitybarbie on mahtava parodia hipsterihmisestä pienoislehtineen ja imagolaseineen. Chicago Blackhawksista tuttu @artemiypanarin päivittää ajoittain huikeaa settiä! Nauroin ja lujaa videolle, missä Patrick Kane opetteli toivottamaan hyvää uutta vuotta venäjäksi.

...aamurutiinisi? Varmaan hampaiden ja kasvojen pesu ja seerumi naamalle.



MUUTA

Mitä vaatekaapistasi löytyy? Juuri nyt kaapin perälle haudattu räikeän värisiä huonolaatuisia akryylineuleita, joista en osaa luopua. Liian paljon parittomia sukkia, liian vähän talveen sopivia alaosia.

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Aina liikaa! Nytkin Floridan reissulle pakkasin mukaan yhdeksät kengät, käytin neljiä...

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? En mitään ihmeellistä. Dataan sängyssä kone sylissä, samaa teen vaikka joku näkisikin.

Viimeisin sisustusostoksesi? Kolmen euron poistotabletit Pentikistä. Eikä nekään mitenkään sisustusmielessä, vaan lähinnä pöydän suojaksi.

Viimeisin WhatsApp-viesti? "Jaa" Väinöltä. Kertoo kaiken.

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille? Pahapaha, mitä shoppailulla tarkoitetaankaan. Sanoisin että Aleksanterinkatu, löytyy Stockaa, Marimekkoa ja mulle tärkeimmät vaatekaupat, eli Zara ja Andiata. Ruokapaikoista on vaikeaa valita Boulevard Socialin ja Korjaamon Sushibarin väliltä. Drinksuille suosikkipaikkani on Bronda.

Mitä ostoslistallasi on nyt? Ei varmaankaan mitään. Mun uggit alkaa olla kyllä lunastuskunnossa mutta mä en raaski luopua niistä. Rumat kengät kun ovat rumat rämänäkin.

Mitä laukustasi löytyy aina? Ei ole mitään mikä löytyisi varmasti aina. Useimmiten mukana kulkee iPod, avaimet, matkakortti ja pankkikortti.

Paras tapa tuhlata 50€? Ravintola.

Kulttuurieroja Yhdysvalloissa

Tämä postaus oli sitten hautautunut luonnoksiin otsikotta. Koska Floridan reissusta on vielä niin vähän aikaa, on suhteellisen ajankohtaista julkaista postaus havaitsemistani toisenlaisista toimintatavoista, kulttuurieroista. Musta on hauskaa aina lomalla tarkkailla paikallista elämänmenoa ja pohtia miten erilailla asiat tehdään Suomessa.


Prepaid-liittymän hankkiminen USAssa ei ole mikään itsestäänselvyys. Suunnittelin hommaavani jenkkisimkortin noiden parin viikon ajalle, jotta olisin voinut esimerkiksi navigoida puhelimella, mutta mitään paikallisen saunalahden aloituspakkauksia ei ollut tarjolla. Olisi pitänyt ostaa esimerkiksi AT-T:lta niinkutsuttu track phone, eli puhelin ja sim-kortti yhdessä. Eikä se kyseinen puhelin olisi toiminut USAn ulkopuolella.



Talojen jouluvalot ovat ihan toisesta maailmasta. On ammattimaisia jouluvaloarkkitehtejä, he tekevät koko vuoden tilin yhdessä kuussa. Oli pihoja jouluvalopalmuilla, välkkyvaloja, liikkuvia valokaapeleita, laulavia valoja. Talot hienoilla (=övereillä) valoilla listataan paikallislehdessä, niitä saa käydä pällistelemässä ja kuvaamassa. Mun ainoat kuvat valotaloista tärähtivät. Vielä uuden vuoden jälkeenkin asiakaspalvelijat sekä randomit turuilla ja toreilla toivottivat iloisesti happy holidays!



Yhdysvallat on drive through-kulttuurin luvattu maa. Meille on tuttua Mäkkärin autokaista, täällä se on normi kaikissa pikaruokaloissa. Nähtiin drive through Starbuckseja ja apteekkeja, jopa pankkeja on olemassa. Ylipäätään auto on elämisen edellytys. Bensa on halpaa (gallona n. 2,3 dollaria) ja autolla liikutaan ihan joka paikkaan. Jalankulkijoita ei juuri näe, eikä varsinkaan suojateitä. Myös katuvaloja on todella harvassa.


Varmaan kaikki autot ovat automaattivaihteisia, että 15-vuotiaatkin osaavat ajaa. Floridassa 15-vuotias saa harjoitteluajokortin, 16-vuotias varsinaisen. Mä en uskaltanut 15-vuotiaana liikenteen sekaan enkä halunnut edes suorittaa mopokorttia. Mulle ostettiin skootteri ihan turhaan.



Näkemäsi hinta esimerkiksi kaupoissa tai ravintoloissa ei ole se todellinen, lopullinen hinta. Kaikkeen lisätään verot kassalla. Vero on osavaltiokohtainen, Floridassa 6% tuotteen hinnasta. Suomalainen debit-kortti on USAssa credit, jos kassan kysyessä credit or debit vastaat debit, kortti ei toimi. Credit/debit-kortti toimii normaalisti, credit on credit, debit on debit.


Asiakaspalvelu varsinkin ravintoloissa on huippuluokkaa. Hyvällä palvelulla on hintansa, tippaaminen on Yhdysvalloissa ihan tosiasia. Tippi on pakollinen, se on palvelumaksu, jota ei ole (toisin kuin Suomessa) sisällytetty ruuan hintaan. Ravintolatyöntekijät työskentelevät minimipalkalla, joten tipeillä on todella iso merkitys toimeentulossa. Korrekti tippi on n. 20% loppusummasta, ja suositeltavaa maksaa käteisellä, vaikka korttimaksukin onnistuu. USAssa tipataan pääsääntöisesti aina, kun joku tekee jotakin puolestasi. Baaritiskillä tipataan, siivoojaa tipataan, takseja tipataan, kampaajaa tipataan, myös take away-paikoissa tipataan.


Heimitäkuuluu! Jokainen jenkeissä shoppailemassa käynyt on varmasti joutunut myyjän tervehtimäksi. Siihen ei käytännössä odoteta mitään vastausta, itse tervehdin takaisin ja hymyilen samalla. Amerikkalaiset myös rakastavat jaella kehuja ihan tuntemattomille. Olin ihan äimän käkenä kun milloin kehuttiin mekkoa, milloin kampausta.

Barbamama

Päivälleen tasan kuukausi sitten otettuja asukuvia (tai minäminäkuvia) Tähtitorninmäeltä. Joulu oli jo ovella, eikä lumesta tietoakaan. Käytiin tuolloin pitkällä kävelyllä uhmaamassa tuulta, mun ilmeet on kyllä ihan sen näköisiä. Lounaaksi käytiin syömässä Saslikin klassikkomenu. Kyllä, lounaaksi. Mä en ole edes Venäjällä syönyt yhtä mahtavia blinejä kuin Saslikissa, niiden koko ja kuohkeus on jotakin ylimaallista. Saslikissa on 27.2. asti bliniviikot, suosittelen lämpimästi jokaiselle! Lennart, olisitko kiinnostunut lähtemään kanssani joku päivä blineille?

Karvatakit tuntuvat pitävän edelleen pintansa, yllättävää kyllä. Ne kun tuovat jokaiselle vähintään kymmenen lisäkiloa... Mäkin näytän ihan Barbamamalta tuo takki päällä, tai oikeastaan vielä enemmän varmaan Barbapörröltä. Karvainen, epämääräinen pötkylä. Toisaalta, väliäkös sillä? Pahemmalta näin talviaikaan näyttää selvästi alipukeutunut ihminen, mulla ottaa ihan luista ja ytimistä nähdä jonkun vetelevän tuolla tennareissa paljaat nilkat vilkkuen. Yhtä järkyttävä näky olin kyllä itsekin tällä viikolla, jouduin töihin heti Suomeen paluuta seuraavana aamuna töihin, enkä ehtinyt hakea talvivaatteita vintiltä. Kyllä siinä mummot tuhahtelivat mun kahlatessa sporapysäkille lenkkarit jalassa collegehousuissa ja ohuessa takissa. Mutta sentään pipo päässä, hanskat kädessä ja viltiksi verrattava huivi ylävartalon ympärillä. Eivätkä nilkat vilkkuneet, käytän villasukkia!

Mun tietokone alkaa vedellä viimeisiä. Pohjassa on joku pullistuma, kone pitää ihmeellistä kimeää vaimeaa vinkunaa ja näyttö muuttuu sinertäväksi jos läppärin yläkannen reunoille koskee. Akun kestokin on korkeintaan tunti. Tämä päivä kuluu siis varmuuskopioiden, josko huomenna lähtisi sitten omppukaupoille.

Kunniamaininta sille, joka keksii tälle kuukaudelle vielä kolmannen B-mama-otsikkoehdotuksen!

Victoria's Secret-arvonta!

Sama pää kesät talvet. Mä sitten kämmäsin, ja ostin Victoria's Secretiltä just sellaiset tuotteet mitkä mä omistan jo. Koska mulla on noita yli puolet jäljellä enkä halua varastoida ylimääräisiä purkkeja, arvon nuo jollekin lukijalle. Haluan pikkaisen suosia pitkäaikaisia lukijoita, joten blogia Bloglovinin tai Bloggerin kautta lukevat ovat halutessaan mukana kahdella arvalla.

Pikkuarvonnan palkintoina on Sheer Love-vartalovoide sekä Aqua Kiss-vartalosuihke. Sheer Loven kuvataan tuoksuvan puuvillankukalta ja liljalta, Aqua Kissin puolestaan freesialta ja lumpeenkukalta. Verrattuna Suomessa tällä hetkellä myytäviin, Jenkeissä tuotteiden pakkausulkoasu on muuttunut ja koostumustakin on kuulemma paranneltu. Tuotteet ovat avaamattomia ja täysikokoisia.

Osallistua voi jättämällä kommentin (jossa ainakin sähköpostiosoite) tähän postaukseen. Mikäli luet blogia Bloglovinin tai Bloggerin kautta, mainitse myös tämä kommentissasi! Mikäli ei halua leimaantua mun blogin lukijaksi omalla nimellään tai pelkää roskapostia, kannattaa tehdä joku pilipalisähköpostiosoite. Osallistumisaikaa on kuun loppuun, 31.1.2016 asti. Helmikuun puolella tulevat ilmoittautumiset eivät siis enää osallistu.

MISC

Nyt on koettu lievä ilmastonmuutos ympäristön lämpötilan laskettua alle vuorokaudessa yli kolmellakymmenellä asteella. Suomeen on siis palattu! Tällä reissulla kamera pysyi visusti piilossa, kuvia tuli otettua vain 238. Vertailun vuoksi, kahden viikon Pietarinmatkan kuvasaldo oli 823 ja viime keväänä Barcelonassa tuli otettua viikossa 717 kuvaa. Toista se oli filmikamera-aikaan...

Tässä postauksessa esittelen sekalaista settiä, kuvia ja juttuja, jotka eivät oikein sovi mihinkään muuhun postaukseen, mutta haluan ne silti julkaista.



Rakas kissamekko on ollut mukana vaikka missä jo viimeiset viisi vuotta, niin tälläkin reissulla. Liian monena päivänä, ja nyt siinä on pieniä reikiä, ehkä rantahiekan hankaamana. Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota mekkoa, kauhistuttaa ajatuskin tuosta luopumisesta.




Sataman valot ja lähtevät laivat.




What is this I don't even... Mä en ymmärrä miten se voi olla noin vaikeaa. Ekan Starbucksfailin jälkeen tavasin nimenhuutopaikoissa suosiolla nimeni double I, D, A, Iida! Silti tuloksetta. Floridasta sai Pumpkin Spice Frappuccinoa, ja mä lihoin varmaan kaksi kiloa pelkän PSF:n vuoksi. Se on vain jotain käsittämättömän hyvää!

Mun käsitys easy livin'istä. Olkoonkin, että Blue Hawaii ei ole yhtään mun drinkki. Ja muovimukista suorastaan huokuu negatiiviset fiilikset.




Pakollinen lentokonesnäppi.

Näin yhtenä yönä unta, että olimme Väinön kanssa Floridan sijaan muutaman viikon lomalla Porissa. Kyllä, Porissa. Porissa satoi vettä käytännössä joka päivä ja oli kolea loskatalvisää. Ihan loman loppupuolella päätin, että nyt on lähdettävä katsomaan huippujääkiekkoa. Eli Ässien peliin, mä halusin nähdä tositoimissa huippumaalintekijä Josh Grattonin. Ilmeisesti mun alitajuntaa kaivertaa todella rankasti päätös jättää Florida Panthers, Jussi Jokinen ja Jaromir Jagr näkemättä.




Kahden jälkiruuan nainen. Viimeisenä risteilyiltana olin vakaasti päättänyt syödä jälkiruuaksi juustoja. Vaan mitä tehdä kun listoilla oli sacherkakkuakin? Oli otettava molemmat!

Shoreline


Broder Daniel - Shoreline

Ever since I was eight or nine.
I've been standing on the shoreline
All my life I've been waiting
for something lasting




We are shadows
Oh, we're shadows
Just shadows in the alley



I've got nothing
Nothing to wait for
Nothing to wait for




Where is life in this town?
Where is life in this town?

Maijamissa

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, Miami on ihan eri kaupunki kuin Miami Beach, jota moni pitää synonyymina reissulle Miamiin. Kuitenkin, se varsinainen Miami on paljon edgympi, siinä missä Miami Beach on pelkkää pastellia. Miami Downtownissa pilvenpiirtäjien keskellä todella tuntee olevansa suurkaupungissa.

Yksi elämäni suurimmista virheistä oli mennä pienessä kiireessä bussilla Downtownista sinne vihoviimeiselle South Beachille. Kolmen mailin sillanylitys kesti valehtelematta puoli tuntia, ruuhka oli järkyttävä. Suosittelen siis Miamiin matkatessa pitämässä selkeästi erillään ajan Miami Beachilla ja Downtownissa. Mä olen just sellanen heeei meillä on vielä kaks tuntia aikaa ni mennään nopsaan käymään vielä tuolla ku se on näköjään ihan lähellä... Tuo koukkaus olisi voinut kostautua.

Miamissa on ilmainen puinen trolley, joka kulkee hitaasti mutta varmasti kuutta eri reittiä Miamissa. Trolleyssa on kiva istuskella ja katsella ihmisvilinää ja katumaisemaa. Me hypättiin ensimmäisenä Allapattah-reitille, ja jossain vaiheessa tuli kyllä karmea olo kun ollaan pimeällä ja likaisella esikaupunkialueella missä sillan alla oli massiivisia väliaikaisasutuksia. Keskellä kirkasta päivää. Kanssamatkustajat ovat ties mitä hulluruohoa syöneitä aggressiivisia spurguja, jotka havaitsivat riemukseen että täällähän on valkoisia heidän alueellaan... Tuli kiire pois, ilmaisilla kulkuneuvoilla on lieveilmiönsä. Muut reitit olivat siistimpiä ja enimmäkseen turistien käyttämiä.




Toinen näppärä tapa liikkua Miamissa on myöskin ilmainen Metromover, joka on paljon nopeampi vaihtoehto kuin trolley. Metromover on pieni metronpätkä, joka liikkuu kiskoilla korotetulla rataosuudella. Metromoverilla on kattava verkosto, ja vaihtoväli on inhimilliset kolme minuuttia.

Downtownin varmaan kuuluisimpia nähtävyyksiä on Wynwood Walls ja sitä ympäröivä Art District.  Beyonce teki alueesta it-paikan pari vuotta sitten, ja nyt tuolla pyörii kymmenittäin poseeravia tyttöjä upeiden graffitien edessä, ottamassa edgyjä kuvia. Wynwood Walls on katutaiteelle pyhitetty keskus verkkoaitoineen ja valaistune seinineen. Tosin koolia streetarttia bongasi paljon muualtakin.

Itse pidin henkilökohtaisesti eniten Design Districtistä. Kuolin, ja pääsin shoppailutaivaaseen. Siellä todella halusi kävellä ja kierrellä, alueessa on jotain mystisellä tavalla kiehtovaa. Vaikka olisi budjettireissulla, alue on täydellinen ikkunashoppailulle. Tosin fendien, piagetien ja berlutien keskellä tuskin kukaan enää muistaa budjettia. Alueen ruokapaikat ovat saaneet kehuja, tosin itse en käynyt yhdessäkään. Design Districtiä rakennetaan ja kehitetään edelleen, ja siitä povataan tulevaisuutta Miamin Rodeo Drivena!





Olen kuullut paljon kauhutarinoita Miamin öistä, jonka vuoksi me tehtiinkin vain päiväretket Miamiin ja Beachille. Miamissa hyvilläkin alueilla on huonompia nurkkia. Mulla ei siis ole antaa vinkkejä Miamin yöelämään, mutta näkemättä suosittelen maalaisjärkeä, vilkkaita alueita ja taksilla liikkumista. Valot kannattaa pitää päällä.

Ja sori, nää on jopa mun ottamiksi todella huonolaatuisia kuvia. Mulla oli vain puhelin matkassa (ja tämänkin kameran tarkkuus heittää nyt jostain syystä) ja sääkin oli epävakaa.

Where you are closer to Cuba than a Walmart

Olen kuulkaas vihdoinkin löytänyt oman paikkani tästä maailmasta, johan sitä on kolmattakymmentä vuotta etsittykin. Se paikka on Key Westillä.

Key West on Manner-Yhdysvaltojen eteläisin saari, Florida Keys-saariketjun läntisin ja viimeisin. Kuubaan on matkaa linnuntietä 90 mailia, ja varsinkin Yhdysvaltain kieltolain aikaan saari oli suosittu kauttakulkupaikka rommin luvattuun maahaan.



Kuin sekoitus New Orleansia ja Amsterdamia. Väinön sanoin, mä en ole käynyt kummassakaan. Key West on pullollaan pieniä sieviä pitsihuviloita, joiden parvekkeet ja terassit on kuin tehty aamukahvin juomista varten. Vaikkei kukaan koskaan oikeasti ehtisi viettää sellaisia aamukahvihetkiä. Key West on piparkakkutalojen kaupunki.

Saarella on luonnollista syödä paljon kalaa sun muita mereneläviä. Kaikki on vastapyydettyä. Key-saarten keittiö tunnetaan nimellä floribean, floridalais-karibialainen. Sivuhuomiona, floridalaisissa ravintoloissa ei kannata hätkähtää tai potea omatunnontuskia, jos menussa vilahtaa dolphin. Kyseessä ei sentään ole mikään Flipper, vaan dolfiini, ahvenkala joka tunnetaan myös nimellä mahi-mahi.



Istuskeltiin tuntitolkulla sataman lähellä sijaitsevassa Floridan vanhimmassa baarissa, Captain Tony's Saloonissa. Seinille on niitattu seteleitä, joihin ihmiset olivat kirjoittaneet terveisiä ja rakkaudentunnustuksia. Mekin päätettiin Väinön kanssa uhrata yksi seteli moiseen humpuukiin. Mä kirjoitin jotakin höpöhöpöä, Väinö kirjoitti Sweden Sucks kissankokoisilla kirjaimilla mun kielloista huolimatta. Hetken päästä kaksi pappaa tuli juttelemaan mukavia ja Väinö esitteli ylpeänä mitä oli kirjoittanut. Kävi ilmi, että papparaisilla oli vahvat juuret Öölannissa... Että tällaista tuuria meillä, onneksi ottivat sen huumorilla.

Nobelkirjailija Ernest Hemingwayn talo on kenties saaren suosituin nähtävyys. Hemingway asui pistaasinväristen ikkunaluukkujen talossaan Key Westissä kymmenisen vuotta. Pihalla köllöttelee lukuisia kissoja, jotka eivät juuri välitä ihmisistä. Tavattiin mm. Dorian Grey ja Rudolph Valentino. Kissat ovat rakastettuja, heille on jopa oma hautausmaansa.



Vaikka Key West tulvii turisteja, olo ei ole kuin rysässä. Ajantaju jää taakse kiireiden ja murheiden ohella, Key Westissä ei kellään voi olla huolen häivääkään. Kaupungin rento omaleimaisuus paistaa aasialaismassojen lävitse. Kanat ja kukot köpöttävät kadulla vailla huolenhäivää. Key West on toisinajattelijoiden kaupunki ja tunnettu homokulttuuristaan. Tasa-arvo vallitsee kaikkien kaupunginkävijöiden välillä.