MIAU!

Tykkään ostaa itseni näköisiä vaatteita. Missä on jokin juju, mitkä saattavat jonkun muun silmissä olla jopa mauttomia. Pari vuotta sitten henkkamaukassa myyty musta kissapipo oli sarjassamme niin mun näköinen. Harmi, etten sillon ehtinyt ostamaan sitä omaan päähäni kehräämään.

Pikkukisut kertoivat, että tänä syksynä kauppojen tangoille on kiivennyt pörröinen versio kissapiposta. Pakkohan sitä oli käydä silittämässä - ja ostamassa. Niin moni kehui, kuinka kyseinen pipo on niin mua, että kahdeksan euron kasa polyesteria ei kaduttanut tippaakaan. Minä olin niin tyytyväinen ostoksesta, että hengailin koko eilisillan pipo päässä yhtenä :3-hymiönä.

Ja kissoista vielä - tässä yksi jumputusbiisi, joka todellakin toimii harvinaisen hyvin! Jytkyä perjantaita kaikille!

Tallinn

Etelänmatka auttaa aina syysmasennukseen. Toisilla se oli jo päällä, toisilla taas vasta kolkutteli mielen porteilla, mutta ennaltaehkäisykin auttaa.

Koska päiviä kiireisessä viikossa on rajallisesti, kaikki pariviikkoiset Thaimaassa ja pidennetyt viikonloput Rivieralla ja Kreikassa jouduttiin sulkemaan pois. Mutta hei, Virohan on etelässä! Saatiin kiva huone Viru-hotellista ja aikakin riitti kolmenkymmenen tunnin irtiottoon.

Poimittiin iltajuomat Rimistä matkan varrelta, ja ihailtiin öistä vanhakaupunki-merinäkymää. Mä olin tylsä, enkä tutustunut Tallinnan yöelämään hotellin alakerrassa vietettyä varttia pidempään. Mua houkutti enemmän mukava sänky ja seuraavan aamun aamupala.

Kun toverit Suomessa hajosivat torstaiaamuna lumisateeseen, sää Tallinnassa oli aurinkoinen kuten etelässä kuuluukin olla. Joskin hemmetin kylmä. Hotellinluovutuksen jälkeen käynnistettiin lievästi takkuinen päivä Virukeskuksen Wayne's Coffeessa, jossa kokispullokin kettuili.

En ole ikinä kokenut yhtä rajua laivan keinumista kuin paluumatkalla Helsinkiin. Seisoin kannella nähden vain mustan meren valkeine kuohuineen, ja muutaman satunnaisen tuikkivan valon. Aallot pisaroivat kasvoille, ja jääkylmä tuuli piiskasi vasten niin kovaa, että piti haukkoa henkeä pää sivuille käännettynä. Mä olin onnellinen.

Vihollisia

Kuva: we♥it

< Talvea kohti mentäessä päivien sanotaan lyhenevän. Silti mä miellän, että mun päiväni ovat pitkiä. Saman verran tunteja kuin aina ennenkin, mutta kun yhä useampi niistä vaelletaan pimeässä...  Pituuskin voi olla henkinen käsite. Yritin torjua pimeyttä ostamalla kynttilöitä viidelläkympillä. Yritys jäi huonoksi, enhän mä muista niitä sytytellä! Illat kyyhötetään pahalta pimeydeltä piilossa sohvannurkassa tai peiton alla, kuumaa juoden.

Mun päivät on pilannut tehokkaasti vanha viholliseni, matti-matiikka matematiikka. Mä kun ehdin jo luulla, että meidän ei tarvitsisi enää koskaan kohdata, mutta ei... Toistaiseksi elämäni pyörii lähinnä vain kirjaimien, numeroiden ja kaiken maailman nokkien ja kirkkovenesulkujen ympärillä. Ja stressitaso huitelee kiehumispisteissä.

Kummitäti piristi arkea kortilla Englannista. Viron reissu oli niin lyhyt ja raskas, ettei se tuntunut lomalta ollenkaan. Oikealle lomalle lennetään ja siellä rentoudutaan, eikä kyylätä kelloa ja säntäillä tuli pyllyn alla. Oikeaa lomaa odotellessa...

My favorite meal

Mun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli lempiateriaani hotelliaamupalaa. Ei siinä muu auttanut kuin mennä hotelliin ja syödä siellä aamupalaa.

Tarvittiin tyttöjen kanssa pieni irtiotto arjesta, joten otettiin laiva Tallinnaan. Parin aamiaislautasellisen voimin toivottavasti jaksaa pitkän päivän.

Kalteva torni

Viikonloppuna tarjoutui mahdollisuus viettää tyttöjen iltaa Leenan ja Lotan kanssa. Pitkästä aikaa! Parasta seuraa, ruokaa, herkkuja ja juomaa... Eipä siihen viihtyisyyteen suurempia tarvita.

Illan ohjelmanumerona oli Suomen tasuripeli. Kerrankin tuli mahdollisuus katsoa jalkapalloa erittäin naismaisesti, neljän seinän sisällä kun on vaikeampi aiheuttaa harmitusta muulle kansalle.

Yöpäivitys

Täällä taas, minä ja järkyttävän ruma snäpäri. Siinä se nököttää mun päässäni merkkinä siitä, että änärikausi on jälleen käynnissä. Uusi kausi, uudet kujeet. Vähemmän katkeraa loppua toivoen.

Yhden erän perusteella nykychicago näyttää ihan kivalta, ainakin Corey Crawford on oppinut kesän aikana puuttumaan peliin, mailapelin ja liikkumaan. Parasta koputtaa puuta.

Go Hawks go!

Inspiration by Kare Design

Kuvat: KARE Design on Pinterest

 

Mä saan harvoin mitään suurempia sisustuksellisia inspiraatiokohtauksia, mutta nyt meni sydän syrjälleen saksalaisen KARE Designin kalusteita katsellessa.

Tutustuin brändiin ekan kerran itävaltakodissa, meillä oli sininen kirjahylly. Sellainen, joka olisi monen mielestä mauton ja jopa sopimaton. Mun mielestä hylly oli täydellinen katseenvangitsija kaikessa epätasapainoisuudessaan muuten neutraalin ja jopa konservatiivisen sisustuksen keskellä. Eli ihan mun makuni mukainen.

Muistin taas kyseisen brändin selaillessani vuosia vanhoja Casa Vogueita. Tutustuin valikoimaan, ja koin pitkästä aikaa sen suuren sisustusinspiraation.

La baguette

Kiireettömät sunnuntaiaamut ovat ihania. Saa nukkua pitkään, ja on aikaa panostaa aamupalaan. Se kun on huhujen mukaan se päivän tärkein ateria. Mä päätin uhrata tämän sunnuntaiaamun leipomiselle, ja nyt aamupalapöydässä odottaa kaksi uunituoretta rapeaa patonkia. Tänään aamiainen on ranskahenkinen, aikeissa on juoda pitkästä aikaa maitokahvia ja puristaa itse appelsiinimehua. Voi kun olisi vielä viennoisserie.

0410

Tänä aamuna olo oli sangen rapsakka. Selkeä merkki siitä, että edeltävänä yönä on menty. Äiti vei onneksi tytönretkunsa syömään, käytiin pitkästä aikaa jakamassa Santa Fén Mombo Combo. Niin se elämä voittaa aina lopulta.

Lauantai-ilta huipentui seitsemään kuolemansyntiin. Ja suurin niistä on mässäily.

Perjantailta

Eilen tietokonetta avatessani mulla oli tarkoitus alkaa etsimään tietoa albumiinista. Tiedonjano tukahtui kun hakusanoja näpytellessäni havaitsin jonkun etsineen minun Googlestani tietoa hakusanoilla alkuasukkaat seksi. Siis ihan oikeasti! Ei mitään muistikuvia, joten sen on täytynyt olla joku muu.

Mulla ja Johannalla oli perjantai-illalle huikea suunnitelma mennä katsomaan kuinka Nico Manelius kohtaa Tomek Valtosen. Manetskuukkeli ei valitettavasti tainnut uskaltaa lähteä tähän kohtaukseen mukaan, joten ajattelimme että pelkkä Tomek ei ole yhdeksän euron arvoinen keissi. Sori!

Sen sijaan päätettiin seurata meillä nykyjokereiden taivalta viini-juustoillan voimin. Viime kerrasta olikin vierähtänyt melkein vuosi! Pitkästä aikaa päästiin myös ihan keskenämme viihteelle, paikkaan minne kuulumme, eli Torveen.

Puolialaston totuus

Naked Truth-haaste oli kuuminta hottia, kun mä vajaa kaksi vuotta sitten harkitsin paluuta blogimaailmaan. Silloin vielä ajattelin, että tuohon mä en voi ikinä lähteä. Vaikka meikittä huitelu on mulle arkipäivää, tuntui katastrofaaliselta ajatella, että ottaisin lähikuvia silmäpusseistani ja epäsymmetrisesta ylähuulestani. Kuitenkin, tässä blogissa meikittömiä kuvia on vilahdellut alusta asti. Niin siihen omaan naamaansa turtuu.

Mut haastettiin tästä blogipostauksesta pari viikkoa sitten liikkeellelähteneeseen puolen naaman meikkaushaasteeseen. Naked Truthin päivitettyyn versioon, jonka tavoitteena oli näyttää ihminen meikittä ja meikattuna, ja ylipäätään herättää ajatuksia siitä, kuinka paljon meikillä voi itseään muuttaa.

Teininä meikkasin niin paljon, että nykyään olen pitkälti kyllästynyt meikkaamiseen. Välillä voi vierähtää yli viikkokin meikittä. Mulle ei ole mikään ongelma mennä meikittä kouluun tai kauppaan, kavereitakin tapaan naama luonnontilassa. Isompi harmitus se tuntuu olevan muille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Ikäänkuin ei-luonnonkaunis ihminen olisi jotenkin velvollinen meikkaamaan.

Haastaja toivoi toisesta puoliskosta "täyttä tällinkiä", mutta mä halusin tehdä suhteellisen arkisen version. Mä en edes koe meikkaavani arjessa paljoakaan. Silti ero kuvien vasemmalla ja oikealla puoliskolla on tajunnanräjäyttävä. Oikealla out of bed-minä, vasemmalla vähän yrittänyt-minä

Mun arkimeikki voi olla mitä vain pelkästä ripsiväristä korostus-varjostusmeikkipohjaan, huulikiillosta rajattuihin silmiin ja varjostettuihin luomivakoihin. Mulla on kestovärjätyt ripset ja kulmat, mutta ainakaan ripset eivät tuolla huijauksella paljoa anteeksi saa. Tähän puolikkaaseen käytin meikkivoidetta, valokynää, aurinkopuuteria, kulmakynää, ripsiväriä ja huulipunaa. Yllättävän monta tuotetta yksinkertaiseen lopputulokseen.