Ostin tänä vuonna uuden talvitakin. Sitten luin eräältä keskustelupalstalta, kuinka promoan pikamuotia ja usutan ihmisiä kuluttamaan. Kertomalla, että H&M:ltä vuosina 2012-2013 ostamani takki on minulla edelleen käytössä. Ei mahda mitään, kirosana eli pikamuotikauppa mainittu. Pari vastuullisuudesta pitävää Instagram-seuraajaakin jätti tulikivenkatkuista deeämmää ja sinetöi mielipiteensä lopettamalla seurauksen. Huonosta istuvuudestaan ja kuluneisuudestaan huolimatta tuo oliivinvihreä tekoturkisparka on ollut ainoa talvitakkini viimeiset kaksi talvea. Huomasin, että samaa takkia voi pitää kaksi päivää peräkkäin ilman sosiaalista tyrmäystä. Aktiivikäytössäkin takki on ollut heti ostohetkestä alkaen. Voisi kuvitella, että tuolla pikamuodin mallikappaleella on käyttökertoja silti enemmän kuin keskivertotakilla. Niin lyhytikäiseltä vaikuttaa nykymuodin kiertokulku.
On pikamuotia ja ultrapikamuotia. Yle julkaisi eilen erittäin hyvän artikkelin ultrapikamuotikaupaksi tituleeraamastaan Shein:istä. Tämä on ilmeisesti takavuosien Sheinside uudelleenbrändättynä. Kiinalaiskauppa toimii pelkästään verkossa, ja myynnin maksimoimiseksi vaatteiden elinkaari on lyhyt, jotta ihmiset ostaisivat mahdollisimman nopeasti uutta. Sovellukseen perustuvassa verkkokaupassa dataa kerätään jatkuvasti, jotta tuotantomäärät saadaan vastaamaan kysyntää. Päivittäisten uusien tuotteiden määrä pyörii nelinumeroisissa summissa, joten volyymi on valtavaa.
Pikamuoti on suurin syy siihen, miksi polyesterin tuotanto kasvaa kasvamistaan. Suurin osa Kiinan polyesterista tuotetaan suoraan hiilestä. Ja kuten Ylen artikkelistakin käy ilmi, ei puuvillakaan ole juuri sen ympäristöystävällisempää. Epäekologinen materiaali ei ole kuitenkaan ainoa syy pikamuodin ilmastokuormalle. Tuotantoketju on nopea ja tuotantomäärät korkeita. Lisäksi nämä valtavat tekstiilimassat pitää kuljettaa tilaajalle. Näiden takia vaateteollisuuden ilmastovaikutuksia on vaikea saada kuriin. Eettisyydestä puhumattakaan.
Eikä Shein ole ainoa, vaikka onkin artikkelin mukaan myyntimäärältään maailman suurin nettivaatekauppa. Samalle kertakäyttökulutukselle perustuvia nettikauppoja ovat esimerkiksi AboutYou, Na-kd ja Pretty Little Thing. Näiden mainoksille altistuu ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa. Yhden jos toisenkin kerran jonkun influensserin Shein-haul on tupsahtanut sponsoroituna sisältönä silmilleni kesken fiidin selailun. Siinä ei auta tietoinen päätöskään seuraamatta jättämisestä.
The Atlanticin vuoden takainen artikkeli avaa tarkemmin ultrapikamuodin käsitettä. Koronaeristyksen myötäkään ihmiset eivät lopettaneet shoppailua. Se vain siirtyi kauppakeskuksista nettiin. Varmaan jokainen pikamuotikauppa ja moni vastuullisempikin yritys lanseerasi omat loungewear-settinsä, jolla oli sitten mukava harjoittaa social distancingia kotoa käsin. Siis vanhat kunnon pieruverkkarit mätsäävällä yläosalla, ehkä tyköistuvammalla siluetilla. Vaateteollisuuden ilmastovaikutuksien leikkaamiseksi tarvitsisimmekin ennen kaikkea asennemuutoksen kulutuskäyttäytymisemme osalta.
Olen pitkään pohtinut teettämieni vaatteiden kankaiden eettisyyttä. Tavanomainen Eurokangas kertoo alkuperämaan, ei muuta. Niinpä kankaiden eettisyyden selvittäminen on jäänyt odottamaan aikaa tulevaa. Toissa viikolla lähdin äidin mukaan ompelijalle, ja kahvipöydässä jutellessamme, kerroin epämääräiset haaveeni valkoisesta mekosta, jossa olisi ainakin broderie anglaise-tyylistä pitsikoristelua. "Odotas hetkinen", ompelijani totesi ja kaapista oli ilmestynyt vanhaa lakanaa, alushametta ja verhoa pitseineen. "Olisikos joku näistä?" Kaikkea, kiitos! Ja näin on taas prosessi tulilla. Ehkä kolmas kesämekkokaan ei ole liikaa yhdelle ihmiselle.
Ei kolmella kesämekolla voi itseään vastuulliseksi kutsua. Vähemmän toki kuin keskivertosuomalaisella, mutta maailman mittakaavassa miettien. Ei tollanen teettäminenkään ole kovin ekologista kun tarkastelet laajemmin sen ympäristövaikutuksia.
VastaaPoistaSanoisin että ainakaan minimalistiksi en voi itseäni kutsua, mutta senhän jo tiesinkin.
PoistaVäittäisin, että kierrätyskankaista teettäminen on kuitenkin ekologisempaa kuin tavanomainen. Tossa on toki langan menekki, mutta muuten ympäristövaikutukset ovat varsin minimissä. Ja tekijä saa työstään sopivan korvauksen. Second hand on aina jees, mutta ei kirpputoritkaan ole mikään pohjaton kaivo. Oon ylipäätään sitä mieltä, että vaatteita tulisi ostaa vain tarpeeseen. Mutta se vaatii monelta asennemuutosta, sillä "vaatteilla itsensä ilmaisu" on niin yleinen käytäntö.
Ei tarvi taas vetää koko pussia hemapaa nenään, mutta kyllä sekin lasketaan jo mainonnaksi kun kerrot että jokin tuote on hm:stä. Jos et siis halua promota pikamuotia, kannattaa olla hiljaa vaatteiden alkuperästä. Aina voi sanoa että se on second handia.
VastaaPoistaMä en lähde valehtelemaan vaatteideni alkuperästä :D Niistäkään mitä äiti on ostanut mulle koska on joskus luullut etten osaa ostaa itse.
PoistaMyöskin, mä en ole saanut ikinä korvausta mitään blogiin kirjoittamaani juttua vasten, paitsi kaverilta kaljan. En jotenkin vaan pysty käsittämään miten minun sanomiseni lasketaan mainonnaksi tässä yhteydessä.