Oi kaunis kotikaupunki!

Ruger Hauer - Täällä

Mulla on ollut varsinainen Helsinkiviikko. Mikäs tässä, Helsinki on sellainen kaupunki jossa ei voi kuin viihtyä. Uusia paikkoja ja ihmisiä, pahaa ja loistavaa ruokaa, valehtelematta ainakin 300 kilometriä julkisessa liikenteessä sekä hyvää ja huonoa säätä. Varautukaa valovuoden pituiseen tekstiin ja kuvatulvaan!

Maanantaina käytiin dädin ja pikkuveljen kanssa Suomenlinnassa. Olen viimeeksi ollut kyseisen linnoituksen alueella ehkä kymmenen vuotta sitten, katsomassa kesäteatterissa Veljeni Leijonamieltä. Muistan kyseisestä showsta vain tosi feikin, savuavan Katla-lohikäärmeen ja jonkun örkkömönkijän, joka laskeutui köydellä alas linnanvallia pitkin näyttämölle, nappasi joltakulta yleisöstä jaffapullon ja kaatoi siitä limpparia suuhunsa. En ole vieläkään ihan varma, oliko se sovittu juttu.

Aloitettiin Suomenlinnakierros turvallisesti Panimosta. Join panimon omaa bitteriä, olutta, joka legendan mukaan kasvattaa sotilaiden taistelutahtoa. Mene ja tiedä, mutta hyvää oli! Suunnattiin tunneleiden kautta kohti museosukellusvene Vesikkoa, mä tyydyin juoksemaan lokkeja pakoon miesten tutustuessa kyseiseen paattiin.

Ruokapaikkoihin oli todella vaikea löytää, ihan seikkailunhalusta mä halusin saaren eteläkärkeen viikinkihenkiseltä kalskahtavaan Valhalla-ravintolaan. Perille päästyämme en kuitenkaan saanut tahtoani läpi, ja mut päätettiin raahata viereiseen pizzeriaan. Enpä ole koskaan saanut hinta-laatusuhteeltaan yhtä huonoa pizzaa. Täytekombinaatiotkin olivat ihan ihmeellisiä, eikä siellä saanut edes vaihtaa täytteitä. Hyvin mielenkiintoinen käytäntö, jätti todella pahan maun suuhun. Sentään merimaisemat olivat kauniita!

Keskiviikkona tie (rauta-sellainen) vei uudestaan pääkaupunkiin, tällä kertaa viettämään kauden ulkopuolista kuukausittaista laatuaikaa Leenan kanssa. Yllättäen mentiin Alkon (tämähän on pelkkää ryyppäämistä käsittelevä blogi!!) ja Kampin kautta Suomenlinnaan pikniklounaalle. Aurinkokin se näytti kivasti paistavan, vaan tihku iski päälle heti kun päästiin mukavaan laiturikulmaan.

Ihan kuin ei oltais syöty riittävästi, mentiin Suokin jälkeen jäätelölle, ja siitä parin mutkan kautta Mäkkäriin sheikkailemaan. Ihan oikeasti, mikä keksintö toi elmacomaustepussi on? Mä olin ostanut julkisiin päivälipun, joten ajettiin legendaarinen 3BT-ratikkakierros, kun se on vielä joitakin päiviä saatavilla. Saimme näin tietenkin paljon Eiran ja Eläintarhan alueista irti. Illasta käytiin katsomassa JFC:n peli Töölössä, jonka jälkeen keksin suorittaa taitavan itseteurastuksen stadionin pihalla. Siitä sitten Haartmanin ompeluseuratapaamisen kautta baariin.

Torstaiaamuna satoi kaatamalla, ja mun mieliala oli mustempi kuin Mörön makuuhuone. Litra kahvia, spora-ajelu, esiintuleva aurinko ja Leenan ja Annikan seura onneksi muutti fiiliksen hyväksi. Istuttiin Arabianrannassa, ja mä pääsin harrastamaan kaivattua lähikontaktia meren kanssa. Keskiviikkoillan itsetuhoisuuteni vuoksi en valitettavasti voinut uida, mutta kahlasin sen verran mitä leväisät pohjakivet ja oma tasapaino antoivat myöten.

Myös Iia ja Lotta löysivät paikalle, ja suunnattiin parin mutkan ja rappioromanttisten tasankojen kautta Santtikseen syömään. En tajua kuka jaksaa syödä siellä annoksensa kokonaan, mulla oli tapponälkä ja syön muutenkin valtavia määriä, mutta jouduin jättämään närppeitä. Siitä vyöryin sitten Ellun luokse Puistolaan yöksi vanhoja juttuja muistelemaan.

Ikään kuin seitsemän tikin aiheuttama tuska ei olisi riittänyt, sain viime viikolla sumplittua itselleni tatuointiajan Liskogalleriaan, ja kävin ottamassa tokan leimani. Kuvaa siitä ei ainakaan toistaiseksi ole tulossa suhteellisen intiimin paikan takia. Mä oon jonkin aikaa puskaradioiden kautta etsinyt Suomesta luottotatuoijaa, joka pystyisi realisoimaan mun visiot, mua kun ei ole piirustustaidolla siunattu. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, en voi muuta kuin suositella Hannea. Juotiin Iian kanssa kahvia, jonka jälkeen pari kaveria kävi näyttämässä mulle Salkkarikadun, ja muita tuikitärkeitä nähtävyyksiä.

Illasta takaisin Puistolaan, teiniviskin avulla nukuin kuin enkeli. Pitää varmaan itsekin ostaa unilääkkeeksi, vaikka se on pahaa, maistuu nuotiolle ja kynsilakan poistoaineelle. Hyvänmakuiset lääkkeet maistuvat hyvältä, mutta eivät tehoa.