Kohtaaminen yössä

Tapasin kerran koulukiusaajani lahtelaisessa anniskeluravintolassa, mutta ei siitä sen enempää.

Tai jos kuitenkin sen verran, että...

"Kyllä sut vielä tunnistaa."

Kerroin kokeneeni myös ihan oikeaa väkivaltaa. Esimerkiksi eräässä kevätjuhlanäytelmässä, johon oli käsikirjoitettu tuuppimista. Itse esityksessä se tapahtui voimalla. Suunnittelematta. Yllättäen.

"Et voi sanoa, ettet olisi ansainnut sitä."

Minä olin paha suustani, myönnän sen. Kun fyysistä voimaa ei ole ikinä ollutkaan, sanan säilä on ainoa ase.

Sosiaaliset taidot ovat olleet vaikeita aina, myönnän senkin.

Mutta ansaitsinko?

Tämä palautti jälleen elävästi mieleeni sen, mitä tunsin ensi kertaa päästessäni muuttamaan Lahdesta pois. Helpotusta. Tunnen sen edelleen.