Loppuvuosi/alkuvuosi




Äitinsä oikkuja on välillä vaikea ennustaa. Mulla oli suunnitelmissa viettää perinteinen joulu mamman hellässä huomassa kaikkine laatikoineen, kuusineen ja samusirkkoineen, siemaillen glögiä biedermeier-sohvan nurkassa. Vaan äiti päätti toisin, nyt vietettiinkin allekirjoittaneen syntymäpäiväjuhlia. Jouluruokien sijaan pöytään katettiin rapuja, täytekakkua sun muuta sellaista, mistä äiti tiesi minun pitävän. Joulukuusikin oli ulkoistettu pihamaalle, sen sijaan meillä kävi kyllä joulupukki. Vaikka nuorin joulunviettäjä oli 10-vuotias Mymmeli-kissa. Sentään se biedermeier-sohva oli varattu pelkästään mun käyttöön.

Vuodenvaihtajaisia puolestaan vietettiin kaikista maailman paikoista Korsossa. Mä olen kyseisessä valtakunnassa vieraillut ehkä kolme kertaa, ja vannonut joka kerran olevan viimeinen. Mutta olen aina valmiina lähtemään sinne, missä on ystäviä. Oli kyseessä sitten pahamaineinen vantaalaislähiö, mummonmökki keskellä ei-mitään tai vaikka kapakka. Uutta vuotta yksinkertaisesti pitää juhlia ystävien seurassa. Ja kapakoista puheenollen, aiemmin aattoiltana käväisin Tavastialla, koska siellä ei esiintynyt HIM vaan Gasellit.

Viime vuosi oli henkilökohtaisesti ehkä hirvein näistä kahdestakymmenestäneljästä eletystä vuodesta. Niin paljon menetyksiä, epäonnistumisia, pettymyksiä ja pahaa oloa. Onneksi tuosta ei voi kuin parantaa. Ainakin aion elää vuoden 2017 enemmän omalla tyylilläni. Spontaanisti ja suunnittelematta. Haluan löytää sisäisen zenin, joka on ollut liian pitkään kadoksissa. Haluan jotain uutta ja jotain vanhaa.

8 kommenttia

  1. Ihana jouluyllätys, ravut ja herkullinen kakku! Oletko jouluna syntynyt?
    Suloiset kahvikupit muuten. Se on kumma mitä enemmän ikää karttuu sitä kukallisemmat kahvikupit alkaa kiinnostaa. Lienee jotain nostalgian kaipuuta ja muistoja mummolasta. Eikö biedermeier-sohvalla ole ikävän kova lepäillä? Oman mammani rokokoo-sohvassa on kyllä hyvät fyllingit, mutta se on aivan liian lyhyt kunnolla rentoutumiseen.

    Toivotan sinulle hyvää uutta vuotta (vaikka se Korsossa alkoikin) ja menestystä opiskeluihin sekä hyvää terveyttä. En tiedä miksi olen koukussa blogiisi, ehkä siksi että olet taistelijaluonne. Sinua ei ainakaan näin ulospäin näytä lannistavan mitkään vastoinkäymiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo jouluaaton lapsi olen, sen takia oon varmaan jäänytkin vähälahjaiseksi :D Ei vaan, lapsuuden jouluista on lähinnä hyvät muistot kun kaikki sukulaiset kasaantuivat mun synttärit tekosyynä joko meille tai mummolaan, pääsi niitä kauempanakin asuvia serkkuja vähintään kerran vuodessa näkemään.

      Mä rakastan tota sohvaa juuri tuon jämäkkyyden takia, se on selkävammaiselle tarpeeksi napakka alusta. Harmi vaan, että mulla on liian 30-lukulainen koti, eikä tuo istuisi mitenkään mun sisustukseen. Ehkä tulevaisuudessa sosialisoin sen omaan kotiini, jos vielä muutan nykyisestä isompaan asuntoon :D

      Hyvää tätä vuotta myös sinulle, ja kiitos kauniista kommentistasi!

      Poista
  2. Kauniita nuo astiat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Ehkä aavistuksen liian prameat ja "mummot" omaan kotikahvipöytään, mutta juhlahetkeen istuvat kyllä.

      Poista
  3. Voi kunpa sulta tulisi vielä enemmän postauksia! Tää on mun ehdoton lempiblogi ja käyn joka päivä kurkkimassa oisko uutta postausta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun olisikin vuorokaudessa enemmän tunteja :C Mä elän tällä hetkellä jonkinnäköistä pysähtynyttä aikaa, arki pyörii lähinnä tenttikirjallisuuden ympärillä. Mitään sellaista ei ehdi tekemään, mistä raskisi edes alkaa kirjoittamaan postauksia. Ehkä keväämmällä tämä elämä tasapainottuisi. Muutama reissu on ainakin suunnittelutasolla, niistä mä saan aina tekstiä aikaan. Katsellaan mitä tästä tulee :)

      Poista

Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!

Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.