100 years of beauty

Haukoin henkeäni puhtaasta ihastuksesta, kun jokin aika sitten löysin tämän nettisarjan. Idea on yksinkertainen, mutta niin toimiva! Noin minuutin pituisilla videoilla pikakelataan eri maiden yleisen kauneusihanteen muutos vuosikymmenittäin, sadan vuoden takaa tähän päivään. Esimerkiksi Iranin muutos on hätkähdyttävä länsimaalaisemmilta Pahlavien vallan vuosikymmeniltä 80-luvulle tultaessa.






























Mun mielestä videot ovat ihan älyttömän mielenkiintoista seurattavaa. Kuinka poliittiset aatteet heijastuvat kauneusihanteisiin, ja kuinka esimerkiksi molempiin Saksoihin kehittyi täysin erilaiset ihanteet. Kuinka 2000-lukua lähestyttäessä globalisaatio on purrut, Intian ja Yhdysvaltain ihanteet ovat loppupelissä hyvinkin samankaltaisia tänä päivänä.

100 Years of Beauty-projektista on ilmestynyt tähän mennessä 28 jaksoa, kattavasti eri mantereilta. Linkittämältäni Youtube-listalta löytyy myös behind the scenes- ja research-materiaalia, miesihanteita Yhdysvalloista, sekä tatuointihistoriaa. Odotan mielenkiinnolla prokkiksen jatkoa.

Designer crush: Natali Leskova

Viime kesänä törmäsin Pietarissa paikalliseen nuoreen designeriin, joka on jo muutaman vuoden pukenut pietarilaisia Pietariin. Aiemmin Natali Leskovan luomusten punaisena lankana ovat olleet valokuvaprintit Pietarista, nyt tuoreinta Fall Winter 2016/2017-mallistoa ovat inspiroineet Pietariaiheiset maalaukset.




Natali Leskova ei ole lähtenyt rahastamaan Pietari-gloriallaan, vaan vaatteet ovat hintansa arvoisia laadultaan. Materiaaleissa luotetaan neljään luonnonmateriaaliin: villaan, silkkiin, nahkaan ja puuvillaan. Designerin showroom löytyy Nevan pohjoispuolelta Petrogradin alueelta. Toivon totisesti ehtiväni piipahtaa tuolla talvemmalla.

Mielettömän upeita mallistoja voi katsella designerin kotisivuilla, http://www.natalileskova.com/ Löytyypä sieltä venäjäntaitoisille pieni verkkokauppakin!

Kuvat: http://www.natalileskova.com/

Papermeals

Ihailen ihmisiä, joilla on pitkäjänteisyyttä näpertelyyn. Itsekin tykkään näperrellä sitä sun tätä, mutta se pitkäjänteisyys puuttuu. Aloitan ties mitä projekteja, mutten saa koskaan niitä valmiiksi. Lopputulos on prosessia tärkeämpää, ja kun mielenkiinto loppuu, keskeneräinen projekti x hautautuu laatikoiden syövereihin.

Tuorein näpertelevä ihailun kohteeni on australialainen yelldesign, joka tekee slow motion-tekniikalla paperianimaatioita ruuanvalmistuksesta. Paperiaterioita on tällä hetkellä viisi erilaista, ja uusi animaatio ilmestyy kerran viikossa. Paperiateriat valmistetaan paperiraaka-aineista paperivälineillä. Ihmettelen miten liemenkin voi keittää paperista?



Lisää Papermeals-animaatioita löytyy yelldesignin Vimeo-sivulta

2016 Oscars: Red Carpet

Tämä yö vierähtää Oscar-gaalan parissa. Mä en ole niin elokuvasnobi, että osaisin arvioida, kuka tai mikä minkäkin palkinnon ansaitsee. En ole nähnyt kuin murto-osan ehdokaselokuvista, joten mun on parempi arvostella jotakin, josta ymmärrän enemmän. Eli mekkoja.

Ilta on kulunut erittäin pienimuotoisten juhlien parissa, täydessä tällingissä. Koska olen juttelutuulella, kirjoitan pari sanaa punaisen maton topeista ja flopeista tännekin.

Jennifer Garner on u-pe-a! Täydellinen leikkaus ja erilaiset materiaalit tekevät klassikkomustasta mielenkiintoisen. Varmasti ainoa Versacen luomus, johon tosissani haluaisin pukeutua, ihan riemusta kiljuen!

Toinen upea musta, Sarah Silverman ja Zac Posenin elegantti merenneitomekko. Tämä oli mun suosikkeja, kaverin inhokkeja. Mun mielestä yksinkertainen on kaunista, siisti kampaus ja kapeat roikkuvat korvakorut sliippaavat siluettia entisestään.

Tummansininen toimii! Sofia Vergerankin puvussa on todella kaunis leikkaus. Suuret, roikkuvat ja kimaltavat, puvun koristeluita toistavat korvakorut, sekä puolestaan puvun väriä toistava sormus ovat piste iin päälle. Mulle tuli vahvat vanhojentanssivibat tästä Marchesan mekosta, jos olisin itse tanssinut, olisin halunnut jotakin tämän tyylistä.

Priyanka Chopra paljastelee oikein! Nakumekot alkavat olla jo aika väsyneitä, mutta tämä toimii! Zuhair Muradin näyttävässä valkoisessa mekossa lehdet ja kukat on aseteltu tarkkaan, eikä lopputulos näytä halvalta. Vyö tekee asusta selkeästi gaalamekon eikä hääpuvun, joskin laukku oli mielestäni vähän huti.

Tykkään kukkamekoista. Tykkäsin myös Isla Fischerin Marchesan kukkamekosta. Printtiä näkee valitettavan harvoin Oscar-gaalassa, mutta tämä oli nappivalinta. Raikas ja kesäinen, mäkin haluan ensi kesäksi viileän vaalean neutraalin kukkamekon! Mun mielestä Marchesa oli ylivoimaisesti punaisen maton ykkönen tänä vuonna.

Brie Larsonin sähkönsinisessä Guccin mekossa oli jo melkein liian antava kaula-aukko mun makuuni, mutta läpikuultavat kerrokset pelastivat paljon. Aaltoileva helma on elegantti, ja olen satavarma, että statement-vyöt ovat tämän vuoden juttu.

Heidi Klumista ensimmäinen mielikuva oli Muumien mörkö kevään hempeissä trendiväreissä.

Jennifer Lawrencelta näkyy liikaa! Miksi läpinäkyvään yläosaan pitää yhdistää valtava kaula-aukko? Alaosa on epämääräinen röykkö, muistuttaa mun seiskaluokalla virkkaamaa ponchoa. Harvinainen floppi Diorilta. Suttuinen meikki ja tylsä kampaus eivät parantaneet vaikutelmaa tippaakaan.

Kerry Washingtonin Versacessa alaosa toimii, yläosa on kuin fetissikaupasta ostettu. Mustakärkiset kengät näyttivät hassulta pilkistäessä halkiosta, mutta korut ovat kauniit.

Interior crush

Mä haluan, mä tarvitsen...

Olen tyylitön sisustaja. Ehkä tylsäkin. Sen voi allekirjoittaa jokainen joka on käynyt meillä. Kotona on uutta ja vanhaa, enimmäkseen vanhaa. Tykkään esineistä, joilla on tarina kerrottavana. Rakastan kaappia, joka toimi 50-luvulla mummon tv-tasona, ja 1800-luvun venäläistä puurasiaa. Teen mielelläni myös paljon itse. Koti ei noudata mitään tiettyä tyyliä, eikä mikään ole tiptop. Eikä varsinkaan yhtenäistä, antiikkia siellä, vintagea täällä, ikeaa siellä täällä. Mulle enemmän on enemmän. Vaan eihän sekametelisoppa ole sisustustyyli.

Nyt sitten joku kolahti, kovaa ja kalisten. Folklore. Rakastan värejä kodissa, sopimattomiakin sellaisia. Miksen voisi yhdistää punaista ja keltaista? Miksen voisi viettää kaikkia päiviäni virkaten? Torkkupeittoja, tyynyjä ja raheja... Siinä ei ole mitään väärää, jos parikymppisen ihmisen kodista huokuu mummolafiilis.

Vaan raaskisinko uhrata sinisen vintagepinnatuolini ja maalata sen täyteen kukkia? Siinäpä kysymys.


Arvontaan ehtii osallistua vielä tämän päivän loppuun asti.
Kuvat: Pinterest 

Elämäni farkut

Koin juuri vastustamattoman halun juosta Zaraan ja ostaa tuon kuvissa näkyvän asukokonaisuuden. Kokonaan. Harvoinpa näin käy, vaan tuossa on kaikki kohdallaan! Rakastan kuinka farkkujen väri toistuu parissa graafisen paidan raidassa, ja keltainen on väri joka lupaa kevättä. Pystyraita ei ainakaan levennä! Olen myös ikionnellinen, jos nuo kapeat vyöt palaavat! Kunhan päivät tästä lämpenee, voisi asuun yhdistää kevätkaduille vyönvärisen mokkableiserin... Ja ennen kaikkea noi farkut, täydelliset farkut!

Farkut on mulle vähän meh. Sellainen housuvalinta, johon päätyy kiireessä, tai jos ei ole mitään ideaa mitä laittaisi ylle. Siniset farkut ja valkoinen t-paita, mikään ei mene pieleen. Vaan kun joka toinen ihminen tulee kadulla vastaan farkut jalassa, haluan taistella massaa vastaan ja hiihdellä hameessa ja kukkasukkahousuissa.

Joskus olin farkkutyttö. Kaapit pursusivat Acnea, Dieseliä ja Tiger of Swedeniä, jopa sitä kammoksuttua Miss Sixtyä. Vaatebudjetti supistui, ja jalkaan jäi Leet, Cheap Mondayt ja Dr. Denimit. Aina liian pitkillä lahkeilla. Sitten ne pakattiin vintin unholaan, farkut vaihtuivat hameisiin, mekkoihin ja muihin housuihin.

Vaan jospa sitä tänä keväänä yrittäisi jälleen rakastua farkkuihin. Ja rohkaistua leikkaamaan ne liian pitkät lahkeet, jos en ole niitä viiteen-kymmeneen vuoteen myynyt, en tule myymään koskaan. Voin vain nipsaista vanhat farkut tylysti katki, sen kummemmin kääntelemättä ja siistimättä. Revityt ja viillellyt farkut ovat jo totaalisen out, mutta lahkeet saavat vielä hapsottaa.

Balmain x H&M

Jepsankeikkaa, pitäähän munkin postata aiheesta Balmain x H&M, koska kaikki muutkin postaavat. Kollaasissa oma ostoslistani, josta toivon vähintään kahden toteutuvaksi. Mun suhtautumiseni H&M:n yhteistyömallistoihin on ollut aika ristiriitainen, aiemmista mallistoista vain Viktor & Rolfilta, Jimmy Choolta ja Sonia Rykieliltä löytyi yksi-kaksi kiinnostavaa tuotetta. Nyt iski ihan valinnanvaikeus!

Onko kenelläkään aavistustakaan noista 250:sta liikkeestä, joihin mallisto tulee? Mulla ei ole aavistustakaan, kuinka paljon henkkamaukkoja mahtuu maailmaan... Onko Helsingillä (todennäköisimmin Aleksanterinkadun myymälällä) onnea? Jos ei, aion olla aktiivisesti mukana nettikaupan kaatamisessa jonottamisen sijaan 5.11.

Autumn inspiration

Vuosi vuodelta alan saada varmuutta siitä, että lempivuodenaikani on kuitenkin syksy. Siltä se aina aluksi tuntuu, kunnes viikkotolkulla jatkuva viima ja tihku alkaa tulla korvista ulos.

Kirpeä aamutuuli tarttuu kashmirvillaiseen huiviin kun juoksen jälleen kerran liian aikaisin kulkevaa sporaa kiinni. Merivesi on mustaa, mutta syksy on aikaa, milloin musta valloittaa vaatekaapinkin. Se vain kuuluu asiaan. Parista viiteen kupillista kahvia tappaa aamukooman. Miten työpiste ilman ikkunoita tuntuu yhtäkkiä niin valoisalta?

Kasvoille iskevä jäähileiden sekainen tihkusadekaan ei haittaa, mä olen palaamassa kotiin! Saan sytyttää kynttilät, heittää jalkaani vaaleanpunaiset pörrösukat ja keittää muumiteetä. Koska olen 22-vuotias. Jep, syksy on sitä aikaa kun kaikki kaivavat kaappien kätköistä kynttilät ja lämpimät töppöset, ja juovat teetä litrakaupalla. Vaikkeivat edes tykkäisi teestä.

Mun pitäisi tehdä kouluhommia, sen sijaan kultaakin kalliimpi aika kuluu besserwisseröinnin, innovatiivisen maailmanparannuksen ja epäoleellisten snapchatkuvien parissa. Kallisarvoinen aika, joka pitäisi kuluttaa sivistykseen ja kirjoitustöihin. Tyhjäntoimittajan tutkinto tulossa.

Syysinspiraatiota weheartitistä.

Fat cat

Kun venäläinen taiteilija Svetlana Petrova peri äitinsä läskin hyvinsyöneen ja hemmotellun Zarathustra-kissan, hän aloitti taideprojektin photoshoppaamalla kissaherransa klassikkoteoksiin. Zarathustra on kaikkialla: antiikin seinämaalauksissa, renessanssiklassikoissa, hollantilaisessa barokkitaiteessa, symbolistisissa teoksissa, tietenkin myös venäläisklassikoissa. Zarathustra tekee jo valmiiksi surrealisista maalauksista astetta surrealistisimpia.

Taidehistoriaa ja kissoja ehkä vähän liikaakin palvovana tykästyin nähdessäni oranssin kissalisän niin monessa suosikkiteoksessani. Monet'n lumpeet, Vapaus johtaa kansaa, Snijdersin linnut ja Raffaellon enkelit ovat päivittyneet kymmenkiloisella Zarathustralla. Kokosin postaukseen kaikki omat suosikkini Petrovan luomuksista.



Jatkuvasti kasvava galleria Zarathustrasta kuuluisissa tauluissa nähtävissä projektin kotisivulla, http://fatcatart.com/?lang=en

"Portrait of an Unknown Woman in Russian Costume and a Well Known Cat in a Vet Collar"

Kuvat: Fat Cat Art

It's spring!

Viikkojen loskan ja tihkusateen ja pilvipeitteen lomasta saimme tänään nähdä pitkästä aikaa auringonpilkahteluja ja kirkasta taivasta! Haaveissa siintää jo unohdettu katupöly, värikkäämpi elämä, aamukahvit torilla, hennolla nurmikolla pilkottavat kevätkukat ja kävely lempikorkkareissa ilman soranrahinaa jalkojen alla.

Kevätkuvia weheartitistä

Anatomical Collages

En tiedä onko anatomiasta kiinnostunut suorastaan perverssi ilmaisu, mutta sellainen mä olen. Vanha lääkiksen pääsykoekirja Galenos on ollut useamman vuoden mun suosikkeja (erityisesti sydänjutut) ja vanhat opetustaulut anatomiasta ovat varsin ihania.

Opetustauluihin pohjautuvat monet Travis Bedelin kollaaseista. Näin Bedelin taidetta vilaukselta vuosi-pari sitten, mutta vasta törmättyäni taannoin taideblogi Colossalin vanhaan artikkeliin minulle selvisi kollaasitaiteilijan henkilöllisyys.

Täyttämällä ehkä joidenkin mielestä karmivat anatomiataulut kukkasilla, perhosilla ja pikkulinnuilla tehdään täysin luonnollisesta vielä asiasta astetta luonnollisempaa. Tuon kaktuskallon tai kukkaiskeuhkot huolisin kotiini koska tahansa. Taiteilija on toteuttanut kollaasinsa perinteisellä leikkaa-liimaa-tekniikalla. Näistä voisi olla inspiraatiota tylsille vapaapäiville. Mikäli kaivan jostakin sisäisen taiteilijani esiin...