100 years of beauty

Haukoin henkeäni puhtaasta ihastuksesta, kun jokin aika sitten löysin tämän nettisarjan. Idea on yksinkertainen, mutta niin toimiva! Noin minuutin pituisilla videoilla pikakelataan eri maiden yleisen kauneusihanteen muutos vuosikymmenittäin, sadan vuoden takaa tähän päivään. Esimerkiksi Iranin muutos on hätkähdyttävä länsimaalaisemmilta Pahlavien vallan vuosikymmeniltä 80-luvulle tultaessa.






























Mun mielestä videot ovat ihan älyttömän mielenkiintoista seurattavaa. Kuinka poliittiset aatteet heijastuvat kauneusihanteisiin, ja kuinka esimerkiksi molempiin Saksoihin kehittyi täysin erilaiset ihanteet. Kuinka 2000-lukua lähestyttäessä globalisaatio on purrut, Intian ja Yhdysvaltain ihanteet ovat loppupelissä hyvinkin samankaltaisia tänä päivänä.

100 Years of Beauty-projektista on ilmestynyt tähän mennessä 28 jaksoa, kattavasti eri mantereilta. Linkittämältäni Youtube-listalta löytyy myös behind the scenes- ja research-materiaalia, miesihanteita Yhdysvalloista, sekä tatuointihistoriaa. Odotan mielenkiinnolla prokkiksen jatkoa.

Loppuvuosi/alkuvuosi

Äitinsä oikkuja on välillä vaikea ennustaa. Mulla oli suunnitelmissa viettää perinteinen joulu mamman hellässä huomassa kaikkine laatikoineen, kuusineen ja samusirkkoineen, siemaillen glögiä biedermeier-sohvan nurkassa. Vaan äiti päätti toisin, nyt vietettiinkin allekirjoittaneen syntymäpäiväjuhlia. Jouluruokien sijaan pöytään katettiin rapuja, täytekakkua sun muuta sellaista, mistä äiti tiesi minun pitävän. Joulukuusikin oli ulkoistettu pihamaalle, sen sijaan meillä kävi kyllä joulupukki. Vaikka nuorin joulunviettäjä oli 10-vuotias Mymmeli-kissa. Sentään se biedermeier-sohva oli varattu pelkästään mun käyttöön.

Vuodenvaihtajaisia puolestaan vietettiin kaikista maailman paikoista Korsossa. Mä olen kyseisessä valtakunnassa vieraillut ehkä kolme kertaa, ja vannonut joka kerran olevan viimeinen. Mutta olen aina valmiina lähtemään sinne, missä on ystäviä. Oli kyseessä sitten pahamaineinen vantaalaislähiö, mummonmökki keskellä ei-mitään tai vaikka kapakka. Uutta vuotta yksinkertaisesti pitää juhlia ystävien seurassa. Ja kapakoista puheenollen, aiemmin aattoiltana käväisin Tavastialla, koska siellä ei esiintynyt HIM vaan Gasellit.

Viime vuosi oli henkilökohtaisesti ehkä hirvein näistä kahdestakymmenestäneljästä eletystä vuodesta. Niin paljon menetyksiä, epäonnistumisia, pettymyksiä ja pahaa oloa. Onneksi tuosta ei voi kuin parantaa. Ainakin aion elää vuoden 2017 enemmän omalla tyylilläni. Spontaanisti ja suunnittelematta. Haluan löytää sisäisen zenin, joka on ollut liian pitkään kadoksissa. Haluan jotain uutta ja jotain vanhaa.

Bœuf Bourguignon

Talvi on pataruokien aikaa. Niistä ehdoton suosikkini on burgundinpata. Tiedän, että tämä on jälleen yksi traumoja jättänyt kouluruoka, mutta vannon ja vakuutan, että minun burgundinpatani on täysin eri asia kuin kouluburgundinpata. Ja pataruuathan eivät ole mitään pikaruokaa. Kauniina talvipäivänä mikään ei ole ihanempaa kuin jättää pata tuntikausiksi uuniin hautumaan, ja lähteä pitkälle lenkille herkkuruoka motivaattorina. Kotiin oli lisäksi kulkeutunut viime viikonlopun juhlista jälkeenjäänyttä kyykkyviiniä, pitihän se hyötykäyttää.

Burgundinpata kannattaa tehdä mahdollisimman isoon, ehdottomasti kannelliseen pataan. Herkkusienet ja salottisipulit kannattaa valita pienessä koossa, jolloin halkaisu riittää. Padan elementtejä ei kannata silputa liian pieneksi. Perinteisesti burgundinpata tehdään naudanlihasta, mutta mun mielestä myös valmis karjalanpaisti-sikanautasekoitus on ihan toimiva. Käytin sitä tälläkin kertaa.

BURGUNDINPATA

700 g naudanpaistia

140 g pekonia

200 g tuoreita herkkusieniä

5 kynttä valkosipulia, tai maun mukaan

2-3 pientä salottisipulia
puolikas purjo

6 porkkanaa

1 palsternakka

4 perunaa

5 dl lihalientä

4 dl punaviiniä

suolaa

pippuria

3 laakerinlehteä

tuoretta timjamia

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja palsternakka. Viipaloi purjon vaalea osa. Lohko salottisipulit ja herkkusienet. Paloittele pekoni ja tarvittaessa liha, ja ruskista pannulla. Lisää pilkotut kasvikset, sienet ja ruskistetut lihat pataan. Kaada punaviini ja liemi ainesten päälle. Lisää kuoritut valkosipulinkynnet, suola, pippuri sekä laakerinlehdet ja timjamia. Mä lisäsin tällä kertaa mukaan vielä persiljaa, sillä sellainen puska oli lähes nuupahtamispisteessä jääkaapissa.




Kypsennä pataa kannen alla 150-asteisessa uunissa ainakin kolme tuntia. Mitä pidempään, sitä mureampaa padasta tulee. Itse kypsennän useimmiten viitisen tuntia Pitkässä kypsennyksessä lämpö kannattaa pudottaa 125:een parin tunnin jälkeen, jottei pata kuivu liikaa.




Lisää vielä tuoreita timjaminoksia kypsän padan joukkoon. Padan voi tarjoilla esimerkiksi keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa, mutta itselleni riittää padan kaveriksi patonki. Ja ruokajuomana punaviiniä, tietysti!