Vielä lisää kulutustottumuksista

IPCC eli hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli suunnittelee suurraporttia ensi vuodelle. Osaan jo valmiiksi ennustaa, kuinka tämä tulee olemaan surullista luettavaa. Maapallon keskilämpötila on noussut esiteollisesta ajasta puolisentoista astetta. Tuntuu pieneltä, mutta se on valtava luku. Jos nousu yltää kahteen asteeseen, Suomi lämpenisi neljä astetta. Sään ääri-ilmiöt lisääntyisivät entisestään. Merenpinta nousisi ja radikaalisti lisääntyvien ihmisten elintila supistuisi. Käytännössä kaikki maailman korallit kuolisivat. Nykymenon jatkuessa vuosisadan loppuun mennessä keskilämpötila on noussut kolme astetta. Hiilidioksidipäästöjä on pakko pienentää. Tai keksittävä keino, jolla poistaa ilmakehästä hiilidioksidia. On lisättävä metsiä. Samaan aikaan kun niitä hakataan tohjoksi ihmisten elämäntapavaatimusten tieltä.

Onneksi ilmastonmuutoksesta puhutaan nykyään paljon. Ihmisistä kasvaa yhä tiedostavampia, muutama vuosikymmen takaperin siitä puhuminen oli vain hippien hapatusta. Surullista on se, että konkreettisten tekojen sijaan keskitytään riitelemään siitä, kenen elämäntyyli kuluttaa eniten ja kenen vähiten. Syytetään toisia, jottei itse tarvitsisi tehdä mitään. Saavutetuista eduista ei haluta luopua. Ja eniten korjattavaa niin asenteessa kuin elämäntavoissa olisi just niillä, joita asia kiinnostaa vähiten.

Minun hiilijalanjälkeni on 5200 Sitran elämäntapatestin mukaan. Se on alle suomalaisen keskiarvon. Tällä mun on silti turha jeesustella, omat elämäntavat kun riippuvat niin monesta asiasta. Jonakin toisena hetkenä laskurin tulos saattaisi huidella paljon punaisimmissa lukemissa. Matkustelu ei ainakaan tilapäisesti huvita, joten lentokulut ovat sangen pienet. Enkä tiedä kuinka ympäristöystävälliseen taloon tie vie seuraavaksi, nykyisessä asunnossani tuskin kovin kauaa enää viihdyn.




Kulutustottumuksia pohtiessa ristiriitaiset tutkimustulokset turhauttavat. Väitetään, että lihateollisuus on suurin ilmastoa kuormittava tekijä. Ei, se onkin pikamuoti. Eipäs kun lento- ja laivaliikenne. Pitää muistaa pysyä lähdekriittisenä. Kuka nämä tutkimukset rahoittaa ja millaisella agendalla? Tutkimustuloksista kartalla pysyminen käy työstä.

Kaupassa iskee sitten kriisi näiden radikaalisti eri mieltä olevien tutkimustulosten kuiskaillessa alitajunnassa. Saanko ostaa lempihedelmääni avokadoa, vaikka se rahdataan kaukaa, sen tuotantoon liittyy rikollisuutta ja esimerkiksi Meksikon veriavokadoista on puhuttu paljon? Saanko ostaa broileria, vai pitäisikö mun korvata se esimerkiksi soijasuikaleilla tai quornilla, vaikka molemmat sattuvat mahaan? Ostanko luomua, reilukauppaa, lähiruokaa, vai sitä mitä mieli sattuu tekemään? Usein ostoskorin ytimestä löytyy paprikaa, lehtikaalia, miniluumutomaatteja, sipulia, fetaa ja kanaa. Feta tulee Kreikasta, paprika Hollannista, tomaatit Espanjasta. Valitettavan usein lehtikaalikin lennätetään Espanjasta, kotimainen lehtikaali kun kuuluu lähikauppani valikoimaan vain osan vuodesta. Tunnen huonoa omatuntoa ahtaasti elävistä kanoista ja kaukomailta lennätetyistä kasviksista.





Omat valinnat hävettävät. Hävettää, että olen blogissa glorifioinut huikeiden reissujen puolesta. Hävettää, että lempiruokaani on hotelliaamupala. Hävettää, kuinka välillä sorrun roskien lajittelemattomuuteen. Hävettää, etten osaa olla vegaani. Mulla on välillä ikävä aikoja, jolloin aloitin huolettomasti aamuni graavilohi-juustoleivällä. Miettimättä vehnän haittavaikutuksia, millaista elämää lehmät ovat viettäneet, kuinka lohi on liikakalastettu ja kuinka sen pyynti aiheuttaa hallaa hyljekannoille. Puhumattakaan varmasti epäreilun kaupan kahvista jota join. Muistaakseni Kulta Katriinaa.

Vaan välinpitämättömyydestä tähän on tultu. Muutoksia pitäisi tehdä kaikilla elämänalueilla, niin asumisessa, ravinnossa kuin liikenteessäkin. Ja ne koskevat meistä jokaista. Usein vastuu sysätään yksinomaan kuluttajille, mutta teollisuus on yhtälailla vastuussa. Ajatelkaa, sinua syyllistetään siitä kun ostat jotakin epäekologista, mutta sitä valmistava yritys saa jatkaa saastuttamista kaikessa rauhassa, tuskin kukaan heristää sormea.

En oleta, että tulen muuttumaan koskaan täydelliseksi. Joskaan en halua elää huonossa omatunnossa ja häpeän kanssa. Tiedostan, että voin tehdä enemmän. Voin kierrättää tarkemmin, matkustella harkitsevammin ja peseytyä ripeämmin. Sama kollektiivisesti, meidän ei tarvitse olla täydellisiä, mutta meidän on jaksettava uskoa siihen, että pienikin teko voi olla merkityksellinen. Meidän on jaksettava välittää maapallosta.

Kulutustottumuksista

Black Friday-paasaukseni myötä aloin pohtimaan entistä tarkemmin kulutustottumuksiani.

Tänä syksynä olen ostanut yhden vaatteen kaupasta. Sinapinkeltaisen muhkean neuleen. Olen himoinnut niin metsänvihreää neuletta, pop art-kuvioitua bleiseriä, kirkkaanvihreää mekkoa, retrokukikasta toppatakkia kuin kimaltavaa pörröistä villapaitaakin, näihin yhteenkään sortumatta. Yhteen aikaan minun oli saatava kuukausikengät, vähintään. Nyt viimeisestä kenkäostoksesta on kauan aikaa, nekin olivat urheilukengät. En tarvitse uusia kenkiä talvea varten. Halut pyrin pitämään kurissa.

Olen hiljalleen havahtunut siihen, että minulla on liikaa tavaraa. Vintillä lojuu vuorellinen pahvilaatikoita, joiden sisälle olen kurkannut viimeksi toissa kesänä. Omistan kaksion alkovilla, mutta se alkovi on käytännössä romuvarastona. En tiedä mitä se on imenyt sisäänsä, en käy siellä koskaan. Mulla on kymmenittäin vaatteita, joihin olen mahtunut joskus 25 kiloa sitten. Olisi opittava raaskimaan luopumaan.

Suurin ongelmani vaatepuolella on se blogissakin monta kertaa kritisoitu tyylin puute. Olisi tosi kivaa voida käyttää laadukasta ja tyylikästä jakkupukua päivittäisenä uniformuna. Olisi helpottavaa, jos voisi simsmäiseen tyyliin valita yhden arkiasun ja yhden juhla-asun, joissa vaeltaa tilaisuudesta toiseen. Olisi hienoa, jos pystyisin taipumaan muutaman vaatekappaleen muodostamaan kapselivaatekaappiin. En vaan vielä pysty. Mietin liikaa mitä muut ihmiset ajattelevat, varmasti moni katsoisi hähää, köyhä!!-asenteella kieroon käyttäessäni joka päivä samoja vaatteita.

Olen jo vuosia tarkkaillut vaatteideni materiaalia ja ajattomuutta. Haluan, että vaatteeni kestävät useita vuosia. Korjautan rikkimenneet vaatteet, en heitä syyttä pois. Viime aikoina olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota myös eettisiin arvoihin. Ennen kaikkea pyrin siihen, etten haali mitään turhaa. En tee hätiköityjä ostopäätöksiä. Mikäli kiva tuote on alennuksessa, pohdin olisinko valmis maksamaan siitä myös täyden hinnan, vai himoitsenko sitä kun halvalla saa-periaatteella.



Tiedän ihmisiä, jotka ovat siirtäneet kertakäyttökuluttamisensa second hand-puolelle. Tämä on kunnioitettava pieni askel parempaan. Mutta jos kotiuttaa viikoittain UFFilta viisi uutta asukokonaisuutta, koska halvalla saa ja tätä ehkä käyttää kerran, on turha jeesustella olevansa niin ekologinen.

Leukani loksahti lattiaan kaverini valittaessa, kuinka hän on kyllästynyt Postissa ravaamiseen. Paketteja saa olla noutamassa vähintään viikoittain, usein lukuisia kerralla. Kyllä, ne paketit tulevat Kiinasta. Ties millä myrkyillä kyllästettyjä meikkituotteita, takuuturvallisia vilkkuvaloja, nollalaatuisia vaatteita ja rihkamakoruja, joista irtoaa strassit ensimmäisen aivastuksen jälkeen. Käytännössä pelkkää roskaa. Hän tilaa huvin vuoksi, eiväthän nuo juuri mitään maksa. Ja hän kärsii tuosta jatkuvasta Postissa juoksemisesta, vaan vaihtoehtona ei ole tilailematta jättäminenkään. Kaikin puolin paitsi turhaa luonnonvarojen tuhlausta, myös eettisesti epäilyttävää.

Mikäli ei juuri mitään maksanut muovinen neuletakki lähetetäänkin täysin ilmaiseksi, työntekijänkin palkka lienee ei juuri mitään. Viime aikoina on ollut framilla Kiinakaman kemikaalijäämät. Halpatuotantotehtaiden työturvallisuus tuskin on millään standardeilla kiitettävää, joten voi vain arvella kuinka mitta-asteikot ylittäville annoksille työntekijät altistuvat.

Meikkivoiteeni on liian tumma näin talviajalle. Aurinkopuuterini on ollut jossakin mustassa aukossa kadoksissa kuukausikaupalla. En ole raaskinut ostaa uusia. Vaikka iho ei ihan joka päivä olekaan kunnossa, ja vaikka ilman varjostuksia näytän sangen possumaiselta kuukasvolta, olen päättänyt pärjätä ilman. Olen tullut tarpeellisuuspunninnassani siihen tulokseen, että vähempikin meikki riittää minulle. Tämän postauksen kuvat on otettu viime kesänä, kokonaan ilman meikkiä.

No Shop Black Friday

Huomenna se taas koittaa, Black Friday. Tuo ihana kulutusjuhla! Itse kunkin sähköpostiin on tupsahdellut pitkin viikkoa mitä houkuttelevimpia tarjouksia. Alennusprosentteja, kaupanpäällisiä ja ilmaisia toimituskuluja! Mikäs sen parempi tapa viettää perjantaipäivää kuin kyttäämällä tunneittain vaihtuvia erikoistarjouksia. Huomenna, perjantaina vietetään myös Älä osta mitään -päivää.

Älä osta mitään-päivä on kanadalaista alkuperää, ja itse ainakin muistan olleeni päivästä tietoinen jo kauan ennen Black Fridayn vakiintumista suomalaisten tajuntaan. Oma suhtautumiseni kulutukseen on muuttunut kuukausi kuukaudelta yhä kriittisemmäksi. Black Fridayn kaltaisen kulutusjuhlan palvonta ahdistaa. En oikeastaan tarvitse mitään. On itsestäänselvää, että vietän huomenna perjantaina kansainvälistä Älä osta mitään -päivää sen mustan perjantain asemesta.



Monen suosikkibloggaajat julkaisevat (elleivät ole jo julkaisseet) lähiaikoina omat Black Friday -tärppinsä. Osta, osta, kuluta, kuluta! En kiistä, etteikö Black Fridayna saattaisi ollakin myös fiksuja ja tarpeellisia tarjouksia. Mutta kuinka moni ostaa turhuutta vain koska halvalla saa? Musta perjantai käyttää hyväkseen ihmisten korkeita ostohaluja. Mielestäni on aika surullista että Black Friday on pyhitetty useiden kalenterissa vuotuisaksi juhlapäiväksi, jolloin uhrataan rahaa kulutusjumalan kunniaksi.



Pikavippifirma Ferratum mainostaa erikoisluottoa Black Fridayn kunniaksi. Tuo tulla tupsahti minulle sponsoroituna mainoksena Instagramissa - mua kiinnostaisi muutenkin tietää millä perusteella olen pikavippifirmojen markkinointikohderyhmää? En ole ottanut selvää, mutta jaksan arvata, että muutkin pikavippifirmat kuin Ferratum ovat havahtuneet tulevaan juhlaan. Pikavippejä markkinoidaan unelmilla, kuluttajan ei tarvitse edes tyytyä siihen kämäisimpään tarjouspuhelimeen kun lähes kulutonta kulutusluottoa tuputetaan satoja euroja. On todella sairasta, että ihmisiä rohkaistaan velkaantumaan ehdoin tahdoin osteluhimojen tyydyttämiseksi.

Sorrun itsekin toisinaan vähemmän järkevään nettishoppailuun. Ilmaiset toimituskulut häämöttävät vain kymmenen euron päässä, ostanpa tästä tämän hameen joka on ihan kiva ja jota käytän ainakin kerran... Kevään trendiväri on laventeli, pitää siis ostaa jotain laventelinliilaa koska sellaista mulla ei vielä olekaan, vaikka se tekeekin ihostani kelmeän ja sairaan näköisen... Ota kolme, maksa kaksi, tarvitsisin oikeastaan vain kirsikkaisen ja malvanvärisen huulipunan mutta otetaan vielä tuo metallinen ruskeakin kun sen kerran ilmaiseksi saa... Kulutuskriittisen monologini keskellä en ole itsekään mikään pyhimys.

Ovatko Mustan perjantain ostokset todellista säästöä, vai kuluttamista halvempaan hintaan? Tarjouksia tulee ja menee. Lokakuussa oli Hullut päivät ja Sokoksen 3+1-päivät. Maanantaina on Cyber Monday. Sitten alkaakin joulualennukset ja joulunjälkeisalennukset. Ei ne tarjoukset tarjoamalla lopu. Pyrin ostamaan vain tarpeeseen, siksi valintani onkin anti-Black Friday.