Tämä yö oli uneton. Mä uhosin yötöihin lähtevälle Väinölle meneväni nukkumaan jo kahdeksalta koska mulla on tänä aamuna töitä. Väinö puolestaan sanoi lyövänsä vaikka vetoa, että mä pistän joskus yökahdelta vielä viestiä. No kappas, hereillähän sitä keikuttiin käkikellon kukkuessa kahdesti. Ja vielä sen jälkeenkin. Joskus kolmen aikoihin Väinö yritti verbaalisesti pakottaa mua nukkumaan, ja ennusti mun olevan mörkötuulella koko päivän. Mä koin yöunet jo menetetyksi, lyhyet torkut vasta aiheuttavatkin sen mörkötuulen.
Mä olen vain ihminen, joka saa eniten irti itsestään öisin. Ja tänä yönä olen saanut paljon aikaiseksi. Olen juonut litran kahvia ja kaksi litraa vettä. Olen kuorinut vartalon kahvilla, hinkannut kylppärin lattiasta kattoon mäntysuovalla ja tuntenut itseni erittäin askeettiseksi ja autenttiseksi persoonaksi. Olen maalannut törkeän ruman taulun, kuunnellut ehkä neljänneksen Elviksen tuotannosta ja nähnyt Chicagon mukaansatempaavan ja vauhdikkaan voittopelin. Mun pitänee alkaa katsomaan taas änäriä suorana useammin, Teuvo kun ei tee maaleja jos mä en katso. Ja niitä maaleja tosissaan tarvittaisiin.
Olen tehnyt maailman parhaan sämpylätaikinan ja siitä toivottavasti myös maailman parhaat sämpylät. Olen kattanut turhaa tavaraa pursuavan ruokapöydän valmiiksi ja odotan nyt hetken-parin sisällä kotiin saapuvaa Väinöä aamupalalle. Hyvä alku päivälle tilattu!
Kuvat tai mitkä lie räpsyt ilmestyvät postaukseen sitten ehkä päivän aikana - mikäli ovat tullakseen. Nyt halusin vain kirjoittaa.
// Hämärä aamu langetti sitten kunnon raekuuron kuville. Mutta nollalaatu kuvissa ei liene kenellekään blogiani selanneelle mikään uusi juttu. Sori näistä.
