Katkelmia

Juuri viime kuussa pääsin kehumasta kuinka vuorokausiajattelun romukoppaan herättäminen on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Olen huomannut kuluneen viikon aikana meneväni orjallisesti nukkumaan alkuillasta kuuden ja kahdeksan välillä, herätäkseni aamuyöstä kahden-neljän maissa. Omituiset kellonajat, mutta elänpähän ainakin jossakin rytmissä.

Jos vuorokausinäkymä vaikuttaa hullunkuriselta niin vaikuttaa tämä vuodenaikanäkymäkin. Jo muutamana viime aamuna olen herännyt lumi-infernoon. Keitin lauantaina riisipuuroakin. Lapsi sisälläni haluaisi mennä NYT tekemään lumienkeleitä ja -ukkeleita. Aikuinen sisälläni päivittelee muiden lailla säätilaa. Polvivammainen fyysinen preesensini liukastui eilen aamulla kuistilla sisäistä lastansa vapauttaessaan. Jäi lumileikit haaveeksi.

Mulle on tyypillistä addiktoitua johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen. Nyt vuorossa on Kallen mätitahna. Olen vetänyt tuubillisen Kallen mätitahnaa tän ja eilisen päivän aikana. Esimerkiksi karjalanpiirakan päällä tuoreen valkosipulin kera. Mikä ihme mua vaivaa? Toinen tyypillinen tapa on haluta sitä, mitä ei voi saada. Nyt se on osterit, kaipuun vesi nousee silmiin ajatellessani osterin harmonisen merellistä makua. Pari viikkoa sitten kinusin kampasimpukoita, ja kun poikaystäväni lopulta suurella vaivalla löysi pakasteversion, niiden kohtalo oli hautautua pakastimen pohjalle. Sori, meni jo se mieliteko.

Muistin juuri, että pakastimessa on myös jäätelöä. Kohta ei enää ole.

Tämän opin tänään

Monet tietänevät sanonnan "jäädä kuin nalli kalliolle" tarkoittaen yksin tai jälkeen jäämistä.
Lähde on ehkä hieman kyseenalainen, mutta kuulin sanonnan alunperin kuuluneen muodossa "jäädä kuin alli kalliolle." Sorsansukuisiin lintuihin kuuluva alli ei nimittäin pysty lähtemään lentoon tasamaalta. Nalli-sana on todennäköisesti väärinkuuleman seurausta, sillä puhuessa n-kirjain, tässä tapauksessa kuin-sanan viimeinen kirjain kertautuu mikäli seuraava sana alkaa vokaalilla.

Tämän opin tänään.

Elämän pieniä iloja

Kun Spotifyn Viikon suositukset- listalta tulee vain hyviä biisejä peräkkäin.

Kun kissa nukkuu vieressä.

Kun sporakuski odottaa että ehdin kipittää mukaan kyytiin.

Kun innostut lukemaan pitkästä aikaa, ja mieli tekee lukea koko kirja yhdellä istumalla kannesta kanteen. Liian usein lukemiselle mahdollinen aika menee valitettavasti puhelimen räpläämiseen lasittunein silmin.

Kun saat kuulla ystäväsi ostaneen sinulle lipun erääseen loppuunmyytyyn tapahtumaan.

Kun ehtii käyttää yrttiruukun kokonaan useampaan ruokaan ennen sen nuupahtamista.

Kun makaronilaatikko onnistuu täydellisesti. Multa puuttuu jokin simppelin arkiruuan tekemisen taito, jotkin kampasimpukat onnistuvat aina mun keittiössä, makaronilaatikko tai jauhelihakeitto on taas aivan eri juttu.

Kun saa aikaiseksi pitää pyykkipäivän, ja pyykinpesuaineen raikas tuoksu leviää koko asuntoon.

Kun pääsee suoraan saunasta nukkumaan alasti puhtaissa pehmeissä lakanoissa.

Kun ei tarvitse katsoa yksin Game of Thronesia ja pelätä Jääkeijoja

Kun on pieni pakkanen, ei tuule ja ulkona sataa todella kevyesti lunta. Kuin valkoista glitteriä leijailisi.

Kun menetetyksi tapaukseksi tuomitsemasi huonekasvi tekee uutta lehteä.

Kun pieleen mennyt suoravärikokeilu jaksaa vain naurattaa - hiukset ovat uusiutuvaa luonnonvaraa.

Hygge

Tanska on jo vuosia ollut maailman onnellisin maa. Ja monien lähteiden mukaan tanskalaisten onnellisuuden salaisuus on hygge. Hygge on tanskalaisille samanlainen osa identiteettiä kuin sisu suomalaisille, vaikka nämä kaksi tarkoittavatkin eri asiaa. Siinä missä sisu on luonteen lujuutta, hygge on jotakin mukavaa ja pehmeää.

Hygge-sanaa on vaikea kääntää. Sillä kuvataan tanskalaisten huolettoman letkeää elämäntyyliä. Ja kotoisaa tunnelmaa sekä sen luomista. Hygge on jotakin arkista ja itsestäänselvää. Hygge on mukavaa yhdessäoloa riidoitta, rauhallisesti.

Hygge on se, jonka avulla tanskalaiset selviävät kaamoksesta, vaikkei se yhtä ankarasti iskekään Juutinmaan leveyspiireille kuin meille pohjoiseen. Vailla ironian häivääkään tanskalainen laittaa Norah Jonesia soimaan, sytyttää tusinan kynttilöitä ja lueskelee viltin alla laatukirjallisuutta. Suomalainen nauraa partaansa moisen kliseetulvan edessä. Vietin eilen illalla tunnin tanskalaisittain. Kävin sentään saunassa ennen hyggehetkeäni vähentämään illanviettoni tanskalaisuusprosenttia.

Olen viime aikoina ollut paljon tekemisissä erään tanskalaisen kanssa. Ja hänen tuntemisensa saa minutkin tuntemaan itseni maailman onnellisimmaksi.

Seula

Unohdinpa eräät ex-valkoiset kangasballerinat kloriittiliuokseen useammaksi viikoksi. Ex-valkoiset ballerinat muuttuivat näin näppärästi ex-ballerinoiksi. Olisi varmaan muutenkin korkea aika viedä kesäkengät talvisäilöön vintille. En oikein enää pysty uskomaan kolmanteen intiaanikesään. Toisaalta, eikö se menekin niin että kevät tuli kun lumi suli?

Olen unohtanut postittaa kiitoskortit, vaikka valmistujaisistani on aikaa kuukausikaupalla. Edustan tänään töissä kuvan mukaisissa silmäpusseissa, joihin voisi kätkeä kilokaupalla myyttistä natsikultaa. Olen selkeästi unohtanut nukkua riittävästi. Tai meikata riittävästi, onneksi mustavalkofiltterillä voi korjata kolme neljäsosaa naaman pahuudesta. Vaan ratkeaisiko maailman pahuuskin jos päättää nähdä kaiken mustavalkoisena?

Eilen löysin jääkaapin oven ylälokerosta avaamattoman maustetun ruokakerman huhtikuulta. En tiedä kumpi on suurempi synti - siivota jääkaappi perin pohjin vain pari kertaa vuodessa, vai ostaa lisäaineilla kyllästettyä mukakermaa?

Mistä saisi uusia muistikampoja ihmismieleen?

Hyvä aamu

Tänään oli hyvä aamu. Työvuoron peruuntumisen myötä vuorokauteen ilmestyi yhtäkkiä ei-fyysisiä lisätunteja. Luppoaikaa. Mahdollisuus viettää pitkä ja rauhallinen aamu, mikäs sen parempaa?

Mun aamu kesti tunteja, ja koostui tuoreista hedelmistä, kroissantista, brie-juustosta, itsetehdyistä rumista sämpylöistä, greippimehusta, chiavanukkaasta sekä reippaasta litrasta teetä. Ja Voguen kokoelmalehdestä, jonka pohjalta syksyn ostoslista alkaa näyttää valmiilta. Ainakin samettia, kiiltonahkaa ja jotakin ruudullista!

Chiavanukas on ollut nyt muutaman viikkoa mun vakkariaamupala, koska se tekeytyy yön aikana ja on nopea vetäistä kitusiin. Teen vanukkaan maustamattomaan mantelimaitoon, ja heitän päälle marjoja, pähkinöitä tai hedelmiä, sen mukaan mitä kotoa löytyy. Pelkältään vanukas muistuttaa sammakonkutua, niin maultaan kuin rakenteeltaankin.

Vaan tätä postausta en ehtinyt (=osannut/muistanut) julkaista, vaikka sen valmiiksi kirjoitinkin. Tekniikka 100 - Iida 0. Yllätys löytyi luonnoksista, saatte siis lukea aamukuulumisia näin illalla. Tai sitten vasta jonakin tulevana aamuna.

Secret single behavior

Sinkkuelämää-sarjassa Carrie paljasti kerran syövänsä seisaaltaan suolakeksejä hillon kanssa. Niinkutsutuista SSBistään Carrie sai jälleen yhden kolumnin kirjoitettua - ja kukapa sinkkisfani ei muistaisi tuota legendaarista käsitettä?

Oivalsin, että mä olen ihan samanlainen. Yksin ollessa vain tulee tehtyä tiettyjä outoja asioita, toistuvasti.

Yksin kotona mä esimerkiksi...

...siemailen vettä martinilasista. Joskus jopa tipautan joukkoon oliivin. Sitten istun todella chicisti sohvannurkassa ja luen esimerkiksi Stockan kuukausikuvastoa tai Kirkko & Kaupunki-lehteä.

...testailen asuja. Tavoitteena löytää se epätavallinen, mutta oikeasti toimiva asu, jolla kääntää katseet tilanteen niin vaatiessa. Ja huvittaa itseäni testailemalla ihan jäätäviä yhdistelmiä. Ja suunnitella seuraavien kissanristiäisten, edustuspäivien ja päivä jona isken henkilö X:n asut kenkiä ja asusteita myöten valmiiksi.

...pidän tanssitunnin. Mä en oikeasti osaa tanssia tippaakaan, mutta niin vain joskus käy, että pistän Youtubesta kasan karmeita tanssibiisejä videoineen ja heilun menemään. Sellaisia, mitä en normaalisti arjessa ikimaailmassa kuuntelisi. Otan mallia niin Spaissareiden, Rihannan, Beyoncen, Kylie Minoguen kuin JLonkin videoista, parhaani mukaan, vähissä vaatteissa. Mun ehdoton suosikkini on tämä, osaan tuon melkein ulkoa ja pystyn käymään makuuhuoneessakin pomppimassa. Tämä on käytännössä ainoaa liikuntaa jota harrastan.

...luen mangaa. Mä olin joskus ala- ja yläasteella kai jonkin sortin fani, ja isäni taannoin toi mulle kassillisen mangaa pois nurkistaan pyörimästä. Niitä olen nyt sitten lukenut salaa, pokkarit ovat visusti piilossa eräässä laatikossa.

...teen ihan hienoja (vaikka itse sanonkin) meikkejä, joista en suunnilleen koskaan kehtaa ottaa todistusaineistoa, saati lähteä julkisille paikoille sotamaalit naamassa. Inspiroidun niin muotikuvista, musiikkimaailmasta, kuin fantasiamaailmastakin. Turhia taitoja on kiva osata.

...kuuntelen klassista musiikkia. Kissani rakastaa klassista musiikkia, (erityisesti pianopainotteista) ja tykkää käydä nukkumaan korva kaiuttimessa kiinni. Mä selittelen aina että kuuntelen klassista kissan pyynnöstä, mutta kyllähän mä siitä itsekin ihan oikeasti pidän.

...käytän crop toppia. En kehtaisi ottaa ikinä vieraita vastaan noin niukassa, mun (ja rehellisesti sanottuna, kaikkien muidenkin) vartalolle sopimattomassa yläosassa. Jotkin paikat on vaan hyvä jättää näyttämättä.

Juhannuksen kaava

Virossa juhannusta juhlitaan viikko. Siksi munkaan ei ole väärin myöntää, että täällä vajaat 90 kilometriä pohjoisemmassa juhannuksen vietto jatkuu edelleen. Tai ainakin jotain leppoisaa lomaa tässä vietetään. Juhannuksen jatkoja. Rauhallisesti, saunan ja savulohen parissa. Ja jalkapallon, tietenkin. Go Väinö! Go England!

Mun juhannus meni jälleen kerran siellä sun täällä pitkin kaupunkia, sekalaisessa seurakunnassa. Mukaan oli mahdutettava myös pikavisiitti landelle. Ehkä ensi vuonna jo uskaltaisi olla koko juhannuksen keskellä korpea koivua halailemassa. Ja näkisi juhannuskokon, mä olen kohdannut sellaisen viimeksi ehkä 10 vuotta sitten.

Yksi mun omista juhannusperinteistä on dräftibileet. Ne on järjestettävä, aina jollakin kokoonpanolla. Ei paikallakaan niin väliä. Ja tarjottavat pitää tehdä itse, tänä vuonna tarjolla oli rumia bageleita sekä mojito-juustokakkua! Sekin oli oikeastaan aika ruma.

Draft-tapahtumasta saa jääkiekosta vähemmän kiinnostuneillekin sopivan asiaankuuluvalla juomapelillä, jonka yksi osio meinasi tänä vuonna käydä kohtalokkaaksi. Aina kun Jarmo Kekäläinen käväisee ruudussa, otetaan kekkuli-shotti, joka oli tällä kertaa sininen, minttuisa hyytelöshotti. Koska kuvaaja oli vekkulituulella, niitä joutui vetämään kolmetoista putkeen. Sellaiset kekkulit että.

Mä olin henkeen ja vereen team Matthews, mutta olihan se hienoa nähdä neljän suomalaisen varaaminen ekalla kierroksella! Erityisesti sydäntä lämmitti Olli Juolevin viides sija, on aina kiva nähdä kun oma kasvatti ylittää odotukset. Muutenkin mielenkiintoisempi ykköskierros kuin odotin! Paljon änärivalmiita pelaajia, mutta vielä enemmän niitä, joiden kehittymistä janoaa päästä näkemään. Tiedän, mitä liigoja seuraan ensi kaudella.

Random facts

Suosikkini ruisleivän päällä on aito voi, limepippuri ja vihreät purkkijalopenot. Tätä ei vielä kukaan muu ole ymmärtänyt!



En ole ikinä tankannut autoa itse. Vaikka todennäköisesti osaisinkin.



Yksi suloisimmista asioista koskaan on mielestäni poniravit. Pikkiriikkiset ponit kipittävät mielestään hirveää vauhtia, pikkujalat menevät ihan töpstöps töpstöps. Ja kilometrin kiertämisessä kestää kamalan kauan. Kerran minua yritettiin koijata, että poniravureista kasvaa sitten aikanaan isoja nopeita ravihevosia. En uskonut.



Alle kouluikäisenä kutsuin kananmunia kamuiksi. Tänä päivänä vastaava lyhenne saisi minut näkemään punaista. Aika kaksinaamaista, kun olen lapsuudessani keksinyt typerimmän lyhenteen koskaan. Miksei vain muna riittäisi?

Usein suihkussakäymisen yhteydessä pesen myös hampaat, koska teen sisäisen kapinalliseni tyytyväiseksi sylkemällä lattialle.



Silloin, kun mulla on todella tylsää ja haluan huutonauraa, alan lukemaan Facebookin kääntäjällä tekstejä. Mun suosikkeja on erityisesti runolliset korealaiset tekstit:

야 이거봤냐 ㅋㅋㅋ 드미트리 너무추워할때 개빵터져서 소리질름 ㅋㅋㅋㅋㅋㅋ missä tämä on lol dmitri liian kylmä, kun koira leipää räjäyttää äänenlaadun kesän lolol

 웨어르이즈마이바드까  missä minun merimies?

최홍석 오 마이 갓~voi luoja.

류채은 tämä on hei lol.

Irtokarkkeja ostaessa minun on valittava samanvärisiä karkkeja vähintään kaksi kappaletta. Muuten yksinäinen ja erinäköinen karkkiparka voisi tuntea olonsa syrjityksi suuressa pussissa!



Mulla soi todella usein päässä Teräsbetonin Orjattaren kertosäe. Vaan Orjatar on minun päänsisäisessä versiossani Jormatar. Siinä on nimi jota en ikinä antaisi yhdellekään lapselle. Anteeksi kaikki jonkun Jormattaren omaiset!

Sushintai

Sunnuntai, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään. Tai ainakin tekosyy unohtaa velvollisuudet. Mä olen viettänyt tänään vapaapäivää kirjaimellisesti vapaana naisena. Kävin hierojalla ja katsoin viikon Salkkarit. Salkkarit on kyllä tapa, huume ja rutiini, josta en pääse eroon ohjelman elinaikana. Vaikken suunnittelekaan päiviäni ohjelma-aikataulujen mukaan tai kulje Helsingin katuja KIITOS 19:30-20:00-paidassa, moni ennakkoluuloinen on sanonut että olisit muuten ihan kivamutkusalkkarit... Onko yksi tv-sarja oikeasti nyt niin paha?

Lempiruoka kruunaa lempipäivän. Vaan sunnuntai sumensi ajattelun, tai sitten en vain tajunnut, että Sushibar+wine ei ole sunnuntaisin auki. Piti keksiä korvaava idea, koska sushia oli saatava! Päädyin tilaamaan Konnichiwasta, sieltä saisi mustekalasushia ja mä rakastan mustekalaa! Vaikka sushi ylsi vain ihan ok-arvosanaan, oli kiva kokemus tilata välillä muualtakin kuin kantaravintolasta.

Sain kummitädiltä joululahjaksi noita kuvassakin näkyviä viinilaseja, mitkä on kuvitettu Rosina Wachtmeisterin ihanilla kissoilla! Rosina Wachtmeister on yksi suurimmista nykytaiteilijasuosikeistani, rakastan selkeästi tunnistettavaa tyyliä, elämäniloista jälkeä ja noita värejä. Vielä jonakin päivänä mä ostan itselleni originellin kissataulun.

Seuraavaksi vuorossa hemmotteluilta kotispassa ja änärin tähdistöottelu. Nukahdin viime yönä kesken pelaajaesittelyn, ehdin kuulla kyllä suuret buuaukset Kanelle. Harmittaa vähän, että Larkinin nopeusennätys jäi näkemättä. Suunnittelin vähän askartelevani nachopellin sirkuseväiksi, makumatka Japanista Meksikoon yhdessä päivässä! Valkkariakin vielä on.

Barbamama

Päivälleen tasan kuukausi sitten otettuja asukuvia (tai minäminäkuvia) Tähtitorninmäeltä. Joulu oli jo ovella, eikä lumesta tietoakaan. Käytiin tuolloin pitkällä kävelyllä uhmaamassa tuulta, mun ilmeet on kyllä ihan sen näköisiä. Lounaaksi käytiin syömässä Saslikin klassikkomenu. Kyllä, lounaaksi. Mä en ole edes Venäjällä syönyt yhtä mahtavia blinejä kuin Saslikissa, niiden koko ja kuohkeus on jotakin ylimaallista. Saslikissa on 27.2. asti bliniviikot, suosittelen lämpimästi jokaiselle! Lennart, olisitko kiinnostunut lähtemään kanssani joku päivä blineille?

Karvatakit tuntuvat pitävän edelleen pintansa, yllättävää kyllä. Ne kun tuovat jokaiselle vähintään kymmenen lisäkiloa... Mäkin näytän ihan Barbamamalta tuo takki päällä, tai oikeastaan vielä enemmän varmaan Barbapörröltä. Karvainen, epämääräinen pötkylä. Toisaalta, väliäkös sillä? Pahemmalta näin talviaikaan näyttää selvästi alipukeutunut ihminen, mulla ottaa ihan luista ja ytimistä nähdä jonkun vetelevän tuolla tennareissa paljaat nilkat vilkkuen. Yhtä järkyttävä näky olin kyllä itsekin tällä viikolla, jouduin töihin heti Suomeen paluuta seuraavana aamuna töihin, enkä ehtinyt hakea talvivaatteita vintiltä. Kyllä siinä mummot tuhahtelivat mun kahlatessa sporapysäkille lenkkarit jalassa collegehousuissa ja ohuessa takissa. Mutta sentään pipo päässä, hanskat kädessä ja viltiksi verrattava huivi ylävartalon ympärillä. Eivätkä nilkat vilkkuneet, käytän villasukkia!

Mun tietokone alkaa vedellä viimeisiä. Pohjassa on joku pullistuma, kone pitää ihmeellistä kimeää vaimeaa vinkunaa ja näyttö muuttuu sinertäväksi jos läppärin yläkannen reunoille koskee. Akun kestokin on korkeintaan tunti. Tämä päivä kuluu siis varmuuskopioiden, josko huomenna lähtisi sitten omppukaupoille.

Kunniamaininta sille, joka keksii tälle kuukaudelle vielä kolmannen B-mama-otsikkoehdotuksen!

MISC

Nyt on koettu lievä ilmastonmuutos ympäristön lämpötilan laskettua alle vuorokaudessa yli kolmellakymmenellä asteella. Suomeen on siis palattu! Tällä reissulla kamera pysyi visusti piilossa, kuvia tuli otettua vain 238. Vertailun vuoksi, kahden viikon Pietarinmatkan kuvasaldo oli 823 ja viime keväänä Barcelonassa tuli otettua viikossa 717 kuvaa. Toista se oli filmikamera-aikaan...

Tässä postauksessa esittelen sekalaista settiä, kuvia ja juttuja, jotka eivät oikein sovi mihinkään muuhun postaukseen, mutta haluan ne silti julkaista.

Rakas kissamekko on ollut mukana vaikka missä jo viimeiset viisi vuotta, niin tälläkin reissulla. Liian monena päivänä, ja nyt siinä on pieniä reikiä, ehkä rantahiekan hankaamana. Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota mekkoa, kauhistuttaa ajatuskin tuosta luopumisesta.

Sataman valot ja lähtevät laivat.

What is this I don't even... Mä en ymmärrä miten se voi olla noin vaikeaa. Ekan Starbucksfailin jälkeen tavasin nimenhuutopaikoissa suosiolla nimeni double I, D, A, Iida! Silti tuloksetta. Floridasta sai Pumpkin Spice Frappuccinoa, ja mä lihoin varmaan kaksi kiloa pelkän PSF:n vuoksi. Se on vain jotain käsittämättömän hyvää!

Mun käsitys easy livin'istä. Olkoonkin, että Blue Hawaii ei ole yhtään mun drinkki. Ja muovimukista suorastaan huokuu negatiiviset fiilikset.

Pakollinen lentokonesnäppi.

Näin yhtenä yönä unta, että olimme Väinön kanssa Floridan sijaan muutaman viikon lomalla Porissa. Kyllä, Porissa. Porissa satoi vettä käytännössä joka päivä ja oli kolea loskatalvisää. Ihan loman loppupuolella päätin, että nyt on lähdettävä katsomaan huippujääkiekkoa. Eli Ässien peliin, mä halusin nähdä tositoimissa huippumaalintekijä Josh Grattonin. Ilmeisesti mun alitajuntaa kaivertaa todella rankasti päätös jättää Florida Panthers, Jussi Jokinen ja Jaromir Jagr näkemättä.

Kahden jälkiruuan nainen. Viimeisenä risteilyiltana olin vakaasti päättänyt syödä jälkiruuaksi juustoja. Vaan mitä tehdä kun listoilla oli sacherkakkuakin? Oli otettava molemmat!

Kolme yötä

Kiirettä ja huisketta, kai ny kun jätti jouluvalmistelut tekemättä. Ja reissuvalmistelut. Ja kaikki valmistautuminen, valmistautuminen johonkin hyvään, pahaan ja rumaan. Kaikkeen kolmeen.

Nyt on lähdettävä epätoivoiselle metsästysrundille. Multa puuttuu kaikki joululahjat! Pitäisi suunnitella aatonaaton erityishyvä jouluillallinen, jääkaappi tuli syötyä tyhjäksi jo kuun puolivälissä. Eikä mulla ole pienintäkään inspiraatiota! Lomavaatteet on valittava, pestävä ja silitettävä tänään. Voisi vaikka pakata samantien kaiken. Tänään pitäisi myös käydä kasvo- , kulma- ja jalkahoidossa, mutta stressipyörremyrskyn keskellä mikään noista ei kuulosta rentouttavalta. Ainoastaan ajanhukalta.

Kuvat Esplanadin puistosta. Helsinki on kaunis vielä tähän aikaan vuodesta. Myös lumetta.

Makuuhuoneen jouluilme

Makuuhuoneeseen on nyt viritetty jouluvalot ja -lakanat! Mä arkailin pitkään sesonkilakanoiden ostoa - olisihan niiden käyttö jonakin muuna aikana lähes sopimatonta. Sitten tajusin, että mulla on useita muitakin yhtä vähällä käytöllä olevia lakanoita, jokaiselle kuukaudelle vähintäänkin omansa. Kyllä siihen joukkoon vielä yhdet lakanat mahtuvat. Pettämätön logiikka, eikös vain?

Viime kaudella mulla oli jossakin Jokeripelissä hyvin lievää (mutta kuitenkin maininnan arvoista) silmäpeliä erään vastapelaajan (venäläiseksi harvinaislaatuisen komean!) kanssa. Asia tuli eilen jotenkin mutkan kautta puheeksi kaverin kanssa, ja heitin varmat faktatiedot: se pelasi TsSKAssa hyökkääjänä, ja teki maalin, jonka jälkeen en enää katsellut sitä yhtään sillä silmällä..

No, kävin eilen netistä kaikki viime kauden tseska-hyökkääjät läpi. En löytänyt. No, ehkä se ei pelannutkaan TsSKAssa. Katsoin kaikki venäläispelaajat, jotka tekivät viime kaudella maalin Jokereiden kotipelissä. En löytänyt. Todennäköisyys kyseisen pelaajan löytymiseen alkaa olla nollissa. Ehkäpä mä olenkin nähnyt vain unta.

Tän postauksen piti keskittyä pelkästään kotiin... Mites mä osaankin halutessani kääntää lähes jokaisen puheenaiheen jääkiekkoon?

WKND

Olin etuoikeutettu pitkästä aikaa viettämään ihan oikeaa viikonloppua. Kolmipäiväistä sellaista, pidennettyä. Aluksi leikittelin ajatuksella äkkilähdöstä kauas pois, mutta kolmessa päivässä ei kauhean kauas ehtisi. Eikä ehtisi kauheasti nähdäkään, mikäli päätyisi ihan uuteen paikkaan. Myös kylpyläviikonloppu kävi mielessä, mutta en ole uimapukukunnossa. Mulla on sitä paitsi velvollisuuksia kotona.

Viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Väsymys painoi mua ihan lyttyyn, sillä yöt olivat unettomia ja päivät kiireisiä. Siksi olen ottanut vapaasta kaiken irti nukkuen kahdentoista tunnin yöunia. Olen venyttänyt aamuja kahvikuppi toisensa jälkeen, huomannut illan alkavan hämärtää jo kello kahdelta. Ja ne illat on vietetty glögimukillisen jos toisenkin äärellä, kynttilänvalosssa korttia pelaten.

Ja ne velvollisuudet... Olen viettänyt neljän tunnin siivouspäivää, jynssäten hammasharjalla ja kloriitilla kylppärinlaattojen saumoja vaaleammaksi. Tänään pesin pyykkiä sen samaisen neljä tuntia. Mä en ole kaikkivaltias kodinhengetär, ja tämä siivousinto on ollut pois ruuanlaitosta. Perisyntiä on tehty tilaamalla pitsaa kotiin.

Olen myös menettänyt vähäiset hermoni jouluvaloja viritellessä. Esimerkiksi tuo kuvissa näkyvä pallovalo pitäisi saada ovenkarmiin kiinni, mutta eihän se pysy. Pitänee ostaa valkoista jesaria. Onneksi Väinö lupasi tuoda niitä kaipaamiani vaniljatuoksukynttilöitä kotiin tullessaan. Ehkä ne hermotkin ovat uusiutuvaa luonnonvaraa.

Tälle kaudelle en enää ostanut Jokereiden kausikorttia. Mä en enää koe olevani tarpeellinen fanikatsomossa. Haluan käydä katsomassa pelejä siinä seurassa ja silloin kun haluan, musta on paljon kivempaa kommentoida kaverille nasevia (ja lähiyleisöä ärsyttäviä) huomiota pelistä, eikä huutaa naama punaisena sitä mitä joku muu käskee. Mun henkilökohtainen kauden avaus tapahtui vasta nyt marraskuussa, ja pelissäkäynnit on edelleen laskettavissa yhden käden sormin. Matseissa käyminen on siis harvinaista herkkua, ja omin silmin nähty voitto pyhitti sunnuntain lepopäivän.

Tänään aion palata omiin rutiineihini. Ottaa takaisin oman paikkani keittiössä. Luvassa italialaista lihapullaspagettia! Myöhemmin ehtii viettää viikonlopun viimeistä glögi-iltaa, vuoden ensimmäisten piparkakkujen äärellä. Varaslähtö joulukuuhun.

Ei yksinäinen unta saa

Otsikkoon viitaten, mulla ei ole ajatustakaan kenen kappaleesta tuo on revitty. Tiedän että kyseessä on kappale, mutta genre ja tekijä jääköön mysteeriksi näin Googlen valtakaudella. Todennäköisesti jotain iskelmähömppää ja lässynläätä, josta en kuitenkaan tykkäisi.

Tämä yö oli uneton. Mä uhosin yötöihin lähtevälle Väinölle meneväni nukkumaan jo kahdeksalta koska mulla on tänä aamuna töitä. Väinö puolestaan sanoi lyövänsä vaikka vetoa, että mä pistän joskus yökahdelta vielä viestiä.  No kappas, hereillähän sitä keikuttiin käkikellon kukkuessa kahdesti. Ja vielä sen jälkeenkin. Joskus kolmen aikoihin Väinö yritti verbaalisesti pakottaa mua nukkumaan, ja ennusti mun olevan mörkötuulella koko päivän. Mä koin yöunet jo menetetyksi, lyhyet torkut vasta aiheuttavatkin sen mörkötuulen.

Mä olen vain ihminen, joka saa eniten irti itsestään öisin. Ja tänä yönä olen saanut paljon aikaiseksi. Olen juonut litran kahvia ja kaksi litraa vettä. Olen kuorinut vartalon kahvilla, hinkannut kylppärin lattiasta kattoon mäntysuovalla ja tuntenut itseni erittäin askeettiseksi ja autenttiseksi persoonaksi. Olen maalannut törkeän ruman taulun, kuunnellut ehkä neljänneksen Elviksen tuotannosta ja nähnyt Chicagon mukaansatempaavan ja vauhdikkaan voittopelin. Mun pitänee alkaa katsomaan taas änäriä suorana useammin, Teuvo kun ei tee maaleja jos mä en katso. Ja niitä maaleja tosissaan tarvittaisiin.

Olen tehnyt maailman parhaan sämpylätaikinan ja siitä toivottavasti myös maailman parhaat sämpylät. Olen kattanut turhaa tavaraa pursuavan ruokapöydän valmiiksi ja odotan nyt hetken-parin sisällä kotiin saapuvaa Väinöä aamupalalle. Hyvä alku päivälle tilattu!

Kuvat tai mitkä lie räpsyt ilmestyvät postaukseen sitten ehkä päivän aikana - mikäli ovat tullakseen. Nyt halusin vain kirjoittaa.


// Hämärä aamu langetti sitten kunnon raekuuron kuville. Mutta nollalaatu kuvissa ei liene kenellekään blogiani selanneelle mikään uusi juttu. Sori näistä.

Pyhäinpäivä

Kaltaiselleni tapakristitylle pyhäinpäivä on lähinnä yksi kiva ekstravapaa. Mulla ei ole kuolleita (eikä eläviäkään) lähisukulaisia Helsingissä, joten haudallakäynti ei ole perinne eikä velvollisuus. Lauantaitöihin joutumattomat saattaisivat pitää päivää kenties jopa turhana. Mulle lyhyt mutta varma tauko arjesta teki terää. Tänä vuonna ei myöskään ollut rasitteena Halloween-pippaloita sun muitakaan naamiaisia, sellaiset ovat edessä vasta seuraavana viikonloppuna. Kaava olkoot sama kuin ana ennenkin: helpoimman kautta.

Mun ja Väinön pyhäinpäivään kuului kävelylenkki, kahvia, kynttilöitä ja kurpitsa. Kävelylenkki vei Hietaniemen hautausmaalle, käytiin viemässä Tove Janssonin haudalle kynttilä. Käveltiin hautausmaallakin vähän pidemmän aikaa, ja ihailtiin valomerta.

Suunnitelmissani oli tehdä kylmän marraskuun aaton kunniaksi kurpitsafondueta kivannäköisen ohjeen bongattuani. Meidän lähikaupassa vaan ei ollut kuin tuollaisia järkyttävän kitschisiin sesonkipahveihin käärittyjä kääpiökurpitsoja. Ei siinä mitään, sopivankokoinen fonduepatahan siitä tulisi meille kahdelle. Vaan kiukkuhan siinä syntyi jo kurpitsaa kovertaessa: koristekurpitsa sisälti pari hassua siementä ja kourakaupalla ällöä rihmastoa. Se minimaalinen kurpitsanmalto maistui pahemmalle kuin syanidi (ei, en ole maistanut, älkää tekään missään nimessä!) Ja ohjeen mukainen tunnin kuivatus uunissakin oli tuolle onnettomalle kurpitsalle ihan liikaa: fonduepadasta tuli plösö.

Taustalla vilkkuva upea tulilatva halloweenteemaan sopivassa kissa-aiheisessa oranssissa ruukussa on Väinön löytö Lidlistä. Hintaa oli kuulemma euron verran.