CHICAGO 187 2.0

Uutta ulkoasua! Eli lähes valmis blogin kakkosversio tulille! Näkyvin muutos lienee paitsi lisäväri, myös sivupalkin siirto vasemmalle. Itseäni se miellyttää enemmän näin vasemmalla puolella.

Mun piti tosissaan päivittää uusi koodi vain ihan nopeasti eilen illalla, mutta kaikki ei mennytkään putkeen, vaan elementit hyppivät puolelta toiselle. Vartin katkos siis venyi viiteentoista tuntiin. Anteeksi kaikille niillekin huolestuneille, jotka eivät uskaltaneet missään kysyä. Huhut alkoivat liikkua sen verran hurjiksi, että päätin pistää vielä keskeneräisen version julkiseksi. Esimerkiksi mulla on kuulemma salainen blogi, jossa arvon viikottain lukijoille tolkuttoman summan rahaa :D you wish.

Alunperin mun piti laittaa liikkuva banneri, mutta jostain syystä en saanut sitä pysymään paikoillaan. Vaikka leveyksiä ja sijainteja muutti miten, aina se banneri otti harppauksen oikealle. Bannerikuva on sama kuin ennenkin, vähän vaan eri koossa. Mä tuskin koskaan tulen vaihtamaan tuota, vapaasti muokattavat stock-kuvat ovat tänä päivänä harvinaisia, varsinkin kun yhteys on ilmeinen. Bannerissa siis Chicagon skyline, jos se on mennyt joltakin ohi. Someikonit on osittain mun itseni muokkaamia, eivätkä asettuneetkaan ihan niin hyvin kun mä toivoin. Niitä pitää fiksailla vielä tänään illalla.

Fonttina Raleway Googlen fonteista, mä tykästyin fontin kaksoisweehen. W on varmasti yksi käytetyimmistä kirjaimista tässä blogissa, joten sen ulkonäkö on se tärkein. Myös numerot näyttää kivoilta kun ne eivät ole ihan lineaarisesti: 1234567890

Poistin lukijat blogin sivupalkista, koska mun blogista on kuulemma käyty häiriköimässä lukijoiden blogeja, enkä hyväksy tuollaista käytöstä. Bloggerin kautta voi kuitenkin edelleen lukea, ja yhä pätevät ohjeet löytyvät täältä.

Violetti ei tosissaan ole mun lempiväri, vaikka niin blogin perusteella saattaisikin luulla. Ainakin Chromella värit ovat riitasoinnussa, mun aiemmin käyttämäni colormatch-ohjelma on kadonnut internetin ihmeellisestä maailmasta ja mun on pitänyt luottaa omaan epävarmaan silmääni.

Kommentteja otetaan vastaan, ja tietoa toimivuudesta eri selaimilla. Paljonhan tässä on vielä työtä, mutta koitetaan nyt alkuun pärjätä tämän kanssa :)

WKND

Olin etuoikeutettu pitkästä aikaa viettämään ihan oikeaa viikonloppua. Kolmipäiväistä sellaista, pidennettyä. Aluksi leikittelin ajatuksella äkkilähdöstä kauas pois, mutta kolmessa päivässä ei kauhean kauas ehtisi. Eikä ehtisi kauheasti nähdäkään, mikäli päätyisi ihan uuteen paikkaan. Myös kylpyläviikonloppu kävi mielessä, mutta en ole uimapukukunnossa. Mulla on sitä paitsi velvollisuuksia kotona.

Viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Väsymys painoi mua ihan lyttyyn, sillä yöt olivat unettomia ja päivät kiireisiä. Siksi olen ottanut vapaasta kaiken irti nukkuen kahdentoista tunnin yöunia. Olen venyttänyt aamuja kahvikuppi toisensa jälkeen, huomannut illan alkavan hämärtää jo kello kahdelta. Ja ne illat on vietetty glögimukillisen jos toisenkin äärellä, kynttilänvalosssa korttia pelaten.

Ja ne velvollisuudet... Olen viettänyt neljän tunnin siivouspäivää, jynssäten hammasharjalla ja kloriitilla kylppärinlaattojen saumoja vaaleammaksi. Tänään pesin pyykkiä sen samaisen neljä tuntia. Mä en ole kaikkivaltias kodinhengetär, ja tämä siivousinto on ollut pois ruuanlaitosta. Perisyntiä on tehty tilaamalla pitsaa kotiin.

Olen myös menettänyt vähäiset hermoni jouluvaloja viritellessä. Esimerkiksi tuo kuvissa näkyvä pallovalo pitäisi saada ovenkarmiin kiinni, mutta eihän se pysy. Pitänee ostaa valkoista jesaria. Onneksi Väinö lupasi tuoda niitä kaipaamiani vaniljatuoksukynttilöitä kotiin tullessaan. Ehkä ne hermotkin ovat uusiutuvaa luonnonvaraa.

Tälle kaudelle en enää ostanut Jokereiden kausikorttia. Mä en enää koe olevani tarpeellinen fanikatsomossa. Haluan käydä katsomassa pelejä siinä seurassa ja silloin kun haluan, musta on paljon kivempaa kommentoida kaverille nasevia (ja lähiyleisöä ärsyttäviä) huomiota pelistä, eikä huutaa naama punaisena sitä mitä joku muu käskee. Mun henkilökohtainen kauden avaus tapahtui vasta nyt marraskuussa, ja pelissäkäynnit on edelleen laskettavissa yhden käden sormin. Matseissa käyminen on siis harvinaista herkkua, ja omin silmin nähty voitto pyhitti sunnuntain lepopäivän.

Tänään aion palata omiin rutiineihini. Ottaa takaisin oman paikkani keittiössä. Luvassa italialaista lihapullaspagettia! Myöhemmin ehtii viettää viikonlopun viimeistä glögi-iltaa, vuoden ensimmäisten piparkakkujen äärellä. Varaslähtö joulukuuhun.

Haluaisin olla ympäristön ystävä

Pink Floyd - Take it back

Luin eilen Ylen erittäin hyvän juttukokonaisuuden ilmastonmuutoksesta: Tuho vai täyskäännös. Mulle jäi kaikki vaihtoehdot läpikäytyäni todella surullinen olo. Ja epätoivoinen. Aina sanotaan että pienetkin muutokset arjessa auttavat paljon, mutta kyseisessä jutussa se paraskin skenaario vaikutti huonolta. Vaikka itse inhosin lapsena (ja varmaan edelleen) hiihtämistä, on sääli ajatella että tulevien sukupolvien lasten on vaikea päästä kokemaan sitä minulle mystistä hiihtämisen riemua.

Mä tahtoisin elää ekologisemmin. Syön paljon kasvisruokaa ja kotimaista, suosin lihan suoramyyntiä pientiloilta. Käytän säästeliäästi vettä. Sisustan mielummin itsetehdyllä kuin valmiiksiostetulla. Autoa en aio hankkia ainakaan nyt kun asun Helsingin keskustassa, tuskin pitkään aikaan muutenkaan. Musta tuntuu etten tee tarpeeksi. Kun välillä olisi vaan kiva syödä trooppista tuontitavaraa, eksoottisia hedelmiä. Ja juustoja maailmalla. Tai viettää viikonloppuiltaa parhaan ystävän autossa, ajellen ympäri Helsinkiä.

Olen oikein ammattimainen jeesustelija monessa asiassa. Tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen. Lentoliikenne saastuttaa eniten kaikista liikuntamuodoista, mutta minä haluaisin nähdä maailmaa. Haluaisin viettää kuherruskuukauteni Malediiveilla, joka on kohta meren pinnan alla koska niin moni muukin lentää sinne häämatkalle. Enkä edes halua tietää millaista myrkkyä pissani on vesistölle, niin paljon lääkkeitä joudun syömään. Olen ihminen, joka itkee paljon. Itkettää ajatus jääkarhujen kärsimyksistä. Ja saimaannorppien. Itkettää maailman pahuus ja oma tekopyhyys.

Sähkösopimukseni on markkinoiden ympäristöystävällisin, mutta kierrättäminen on asia jossa olisi paljon parannettavaa. Niin simppeli asia kuin kierrättäminen ontuu. Mä pyrin lajittelemaan metallit, lehdet, lasin ja pahvin erikseen, Väinö ei mitään. Koska Väinö ei halua lapsia, hänelle on kuulemma ihan sama miltä maapallo näyttää joskus viidenkymmenen vuoden päästä, kun molemmat olemme kuolleita. Pääsen välillä dyykkaamaan kotiroskista ja lajittelen salaa jätteitä.

Ostan suurimman osan vaatteistani second handina. Koska mulle tulee hyvä mieli kun saan antaa uuden elämän vaatteelle, ja myös siksi, että kirpparivaatteista löytyy usein sellaisia vaatteita, joita en ikinä ostaisi kaupasta normaalihintaisena niiden vaikuttaessa vain ihan kivoilta, mutta joista tulee lopulta lempivaatteita. Kuitenkaan kenkiä en ikinä haluaisi ostaa second handina, mistä saan paljon kritiikkiä osakseni. Koen kierrätetyt kengät jollakin tasolla epähygieenisinä. Rakastan kenkiä, ja pyrin ostamaan kuukausittain vain yhden kenkäparin. Harvoin tämä kuitenkin toteutuu. Tässä suhteessa olen mielestäni todella tekopyhä. Luulen voivani kompensoida kirpputorivaatteilla älytöntä kenkäshoppailua.

Myös luopuminen on mulle vaikeaa. Koska mulla on suuri kynnys vaatteisiin mitä ostan kirpputorilta, on mulla myös todella suuri kynnys siihen, mitä kehtaisin viedä kirpputorille. Mulla on vintillä jemmassa laatikko jos toinenkin ihan hyväkuntoisia akryylineuleita ja viskoositoppeja, mutta koska itse en sellaisia ostaisi, en kehtaisi myöskään myydä niitä. En kehtaa heittää niitä edes UFFin laatikkoon. Lisäksi ajattelen vieläkin joistakin rakkaista vaatekappaleista, että jonakin päivänä olen vielä niissa mitoissa, 35-kiloinen. Minä, aikuinen nainen. Just joo.

Tiedän että ekologisuus on asia, mistä harva kaltaiseni turhakebloggaaja kirjoittaa. Ja tiedän saavani tästä postauksesta vielä paljon kuraa niskaani. Nämä ovat kaksipiippuisia juttuja, kun alkaa ajattelemaan asioita myös eettisyyden kannalta, vaikkeivät nämä aina suljekaan toisiaan pois. Mä itse avasin sanaisen arkkuni, koska tuo Ylen artikkelikokonaisuus jätti itselleni niin pahan mielen. Valitettavasti Suomi on vielä tänä päivänä täysin kulutusyhteiskunta, vaikka muualla Länsi-Euroopassa trendi on kohti kestävää kehitystä. Toivottavasti meillä vielä tullaan tässäkin suhteessa jälkijunassa.

Tänään vietetään muuten myös Älä osta mitään-päivää, Black Fridayn vastineena. Itse jätin lompakon kokonaan kotiin.

Kuvat: we♥it