Loppuvuosi/alkuvuosi

Äitinsä oikkuja on välillä vaikea ennustaa. Mulla oli suunnitelmissa viettää perinteinen joulu mamman hellässä huomassa kaikkine laatikoineen, kuusineen ja samusirkkoineen, siemaillen glögiä biedermeier-sohvan nurkassa. Vaan äiti päätti toisin, nyt vietettiinkin allekirjoittaneen syntymäpäiväjuhlia. Jouluruokien sijaan pöytään katettiin rapuja, täytekakkua sun muuta sellaista, mistä äiti tiesi minun pitävän. Joulukuusikin oli ulkoistettu pihamaalle, sen sijaan meillä kävi kyllä joulupukki. Vaikka nuorin joulunviettäjä oli 10-vuotias Mymmeli-kissa. Sentään se biedermeier-sohva oli varattu pelkästään mun käyttöön.

Vuodenvaihtajaisia puolestaan vietettiin kaikista maailman paikoista Korsossa. Mä olen kyseisessä valtakunnassa vieraillut ehkä kolme kertaa, ja vannonut joka kerran olevan viimeinen. Mutta olen aina valmiina lähtemään sinne, missä on ystäviä. Oli kyseessä sitten pahamaineinen vantaalaislähiö, mummonmökki keskellä ei-mitään tai vaikka kapakka. Uutta vuotta yksinkertaisesti pitää juhlia ystävien seurassa. Ja kapakoista puheenollen, aiemmin aattoiltana käväisin Tavastialla, koska siellä ei esiintynyt HIM vaan Gasellit.

Viime vuosi oli henkilökohtaisesti ehkä hirvein näistä kahdestakymmenestäneljästä eletystä vuodesta. Niin paljon menetyksiä, epäonnistumisia, pettymyksiä ja pahaa oloa. Onneksi tuosta ei voi kuin parantaa. Ainakin aion elää vuoden 2017 enemmän omalla tyylilläni. Spontaanisti ja suunnittelematta. Haluan löytää sisäisen zenin, joka on ollut liian pitkään kadoksissa. Haluan jotain uutta ja jotain vanhaa.

Bœuf Bourguignon

Talvi on pataruokien aikaa. Niistä ehdoton suosikkini on burgundinpata. Tiedän, että tämä on jälleen yksi traumoja jättänyt kouluruoka, mutta vannon ja vakuutan, että minun burgundinpatani on täysin eri asia kuin kouluburgundinpata. Ja pataruuathan eivät ole mitään pikaruokaa. Kauniina talvipäivänä mikään ei ole ihanempaa kuin jättää pata tuntikausiksi uuniin hautumaan, ja lähteä pitkälle lenkille herkkuruoka motivaattorina. Kotiin oli lisäksi kulkeutunut viime viikonlopun juhlista jälkeenjäänyttä kyykkyviiniä, pitihän se hyötykäyttää.

Burgundinpata kannattaa tehdä mahdollisimman isoon, ehdottomasti kannelliseen pataan. Herkkusienet ja salottisipulit kannattaa valita pienessä koossa, jolloin halkaisu riittää. Padan elementtejä ei kannata silputa liian pieneksi. Perinteisesti burgundinpata tehdään naudanlihasta, mutta mun mielestä myös valmis karjalanpaisti-sikanautasekoitus on ihan toimiva. Käytin sitä tälläkin kertaa.

BURGUNDINPATA

700 g naudanpaistia

140 g pekonia

200 g tuoreita herkkusieniä

5 kynttä valkosipulia, tai maun mukaan

2-3 pientä salottisipulia
puolikas purjo

6 porkkanaa

1 palsternakka

4 perunaa

5 dl lihalientä

4 dl punaviiniä

suolaa

pippuria

3 laakerinlehteä

tuoretta timjamia

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kuori ja pilko porkkanat, perunat ja palsternakka. Viipaloi purjon vaalea osa. Lohko salottisipulit ja herkkusienet. Paloittele pekoni ja tarvittaessa liha, ja ruskista pannulla. Lisää pilkotut kasvikset, sienet ja ruskistetut lihat pataan. Kaada punaviini ja liemi ainesten päälle. Lisää kuoritut valkosipulinkynnet, suola, pippuri sekä laakerinlehdet ja timjamia. Mä lisäsin tällä kertaa mukaan vielä persiljaa, sillä sellainen puska oli lähes nuupahtamispisteessä jääkaapissa.




Kypsennä pataa kannen alla 150-asteisessa uunissa ainakin kolme tuntia. Mitä pidempään, sitä mureampaa padasta tulee. Itse kypsennän useimmiten viitisen tuntia Pitkässä kypsennyksessä lämpö kannattaa pudottaa 125:een parin tunnin jälkeen, jottei pata kuivu liikaa.




Lisää vielä tuoreita timjaminoksia kypsän padan joukkoon. Padan voi tarjoilla esimerkiksi keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa, mutta itselleni riittää padan kaveriksi patonki. Ja ruokajuomana punaviiniä, tietysti!

Little acts of kindness

Pyrin olemaan kiltti ihminen. Varsinkin näin joulun korvalla. En niinkään lahjankiilto silmissä, vaan puhtaasti tehdäkseni joulusta lämpimämmän ja iloisemman. Tutuille on helppoa olla kiltti, kun tuntee toisen ja tietää, miten onnistuu ilahduttamaan. Mutta minä haluan olla kiltti myös ventovieraille. Koska siitä tulee parempi mieli. Listaan tähän postaukseen viisi helppoa ja kilttiä tekoa, jotka sopivat toteutettavaksi myös muulloin kuin joulun aikaan.

1. Lahjoita löytöeläintalolle 

En ole varmaan ainoa, jolle eläimet ovat heikko kohta. Aina välillä perkaan kotona kaappeja, ja kyselen myös lähipiiriltä esimerkiksi ylimääräisiä vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, joita varmasti useimmat eläinsuojeluyhdistykset ottavat vastaan löytöeläinten makuualustoiksi. Myös ruokalahjoitukset kelpaavat. Oma kissani on valitettavan nirso, ja liian monta kertaa uutta kuivaruokaa kokeillessa on saanut huomata, ettei se kelpaa. Onneksi löytökissoille maistuu!

2.Yllätys posteljoonille 

Tämä on suvun tapa. He antavat posteljoonille ihan paketin, mä sysään käteen joulukortin aina tässä joulunalusviikolla. Varsinkin syrjäseudulla sama postiljooni saattaa olla vuosia vastuussa tietyn talon posteista, eli käytännössä hänet voi laskea hyvänpäiväntutuksi. Ja hei, vaikka onkin trendikästä just nyt haukkua postia kaikkien kadonneiden joulupakettien aiheuttamassa mielipahamyräkässä, ei se ole yksittäisen postinkantajan syytä!

3. Sano kehu ääneen 

Kuinka moni tekee positiivisia havaintoja toisista ihmisistä julkisilla paikoilla kulkiessaan? Esimerkiksi sellaisia, että onpa tuolla henkilöllä kiva takki/meikki/sylikoira? Tuon kehun voi ihan hyvin lausua ääneen sille tuntemattomalle! Mulla olisi henkilökohtaisesti opittavaa tuosta satunnaiskehujen vastaanottamisesta. Harmittaa jälkeenpäin kun yleensä jäädyn siinä tilanteessa, enkä osaa muuta kuin mutista kiitoksen. Siinä jää sitten miettimään voiko toi ihminen olla tosissaan vai oliko kyseessä kettuilua ja "kiva" tarkoittikin suomeksi järkyttävää... Kun ajatustehtaani lopulta tulkitsee kehun vilpittömäksi, mulla on loppupäivän todella hyvä mieli. Samaa hyvää mieltä haluan levittää ventovieraillekin.

4. Hymyile!!

Mä tiedän että mulla on tosi tyly ja tympeä perusilme, siksi pyrinkin julkisilla paikoilla kulkiessani hymyilemään. Saatan ottaa katsekontaktia ja hymyillä suoraan päin vieraan naamaa. En jaksa välittää minä friikkinä jotkut saattavat minua pitää, sillä oma paha mieleni murtuu kun saan joltakulta aidon hymyn.

5. Jätä kanssamatkustajalle lukemista 

Ostan usein pokkareita ja aikakausilehtiä, joita ei turhaan viitsi hillota pienehkön kodin rajallisessa hyllytilassa. Mulla on tapana jättää kirja tai lehti junaan, usein varustettuna post it-lapulla tyyliin hyvää matkaa! tai sivulla 42 loistava artikkeli asiasta x.