Tjenare Kungen!

Jorpakon toiselta puolelta on kotiuduttu. Tauti tuliaisina, mutta hengissä sentään. Olen ilmeisesti allerginen Suomelle, takaisintuleminen on aina tuskallista, kunnes Suomeen ja suomalaisuuteen taas siedättyy.

Menomatka oli mielenkiintoinen, kuten ruotsinlaivailuilla on tapana olla. Mä en jaksanut syödä edes yhtä kokonaista lautasellista buffetruokaa, ja katsoin sitten koko yön jalkapalloa erittäin sekalaisessa seurueessa. Mulla on tapana tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, joten hauskaa oli!

Sateisessa Tukholman päässä suunnattiin ekana aamukahville Gamla Staniin. Mä olin ilmeisesti todella koomassa, eli apinaa oli helppo koijata. Tilasin cappucinon ja leivän. Huomasin hetken päästä istuvani pöydässä teetä hörppimässä ja ihmettelemässä, missä mun cappucino viipyy. Laskussa kuitenkin luki selvällä suomen kielellä cappucino, ei kymmenen kruunua halvempi tee. Ja koska olin koomassa, en uskaltanut mennä kertomaan sekaannuksesta lievästi ilmaistuna tympeälle kahvilatyöntekijätytölle. Turha siis valittaa täälläkään.

Käytiin myös moikkaamassa kunkkua, ja katsomassa vahdinvaihto. Tollainen tuikitavallinen turistinähtävyys oli aiemmin jäänyt näkemättä, vaikka itse vahdinvaihtona spektaakkeli oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Vartiointihenkilöstö otti kaveriselfieitä turistien kanssa, ja paraatiorkesteri soitti ABBAn Waterloota. Siinä sitä monarkiaa.

Mun shoppailut jäi minimiin, kuten odotettavissa olikin. Metsästin koko maanantaipäivän tuloksetta Gamla Stanin turistiliikkeistä Tre Kronor-paitaa, puhtaasti ironiasyistä. Kävin Globenissakin kyselemässä, mutta jouduin tyytymään vain avaimenperään.

Ostin myös bikinit, koska alun perin suunnitelmissa oli mennä uimaan. Smedsuddsbadetista olin kuullut paljon hyvää, joten metroiltiin sinne. Rannalla kuitenkin sisu iski kaulaan, ja uudet bikinit jäivät käyttämättä. Kävin vain varpaalla nopeaan toteamassa, että ruotsalaisten meri on kylmempi kun suomalaisten. Viime päivien säällähän tuskin on ollut mitään vaikutusta mataliin rantavesiin.

Globen-visiitillä toteutettiin eräänlainen tyypillinen matkaperinne: katseltiin kaupunkia yläilmoista. Wienissä piti päästä Riesenradiin, Lontoossa London Eye oli ensimmäinen turistikohde, ja Tukholmassa valinnaksi muodostui Globen Skyview. Noin kahdenkymmenen minuutin elämys sisälsi esittely/turhatietovideon Globenin rakentamisesta (jos Globenin haluaisi valuttaa täyteen vettä tavallisesta vesihanasta, siinä kestäisi 40 vuotta) ja lasihissimatkan pallon katolle 130 metrin korkeuteen.

Nyt on aika nukkua univelkoja pois, ja palata takaisin arkeen. Esittelen lähipäivinä vielä toisen ostoksen, ja alan suunnitella uutta reissua. Kruunuja kun jäi käyttämättä...

Avbrott

Isäni kysellessä mulle mieluisaa kesätekemistä, vihjailin ulkomaanmatkasta. Mun silmissäni kiiluivat Santorinin sinivalkoiset jyrkät rinteet sekä tummat laavakivirannat, suussakin maistui jo tsatsiki ja aito feta. Isä puolestaan päätti, että mun ruotsinkielen taidot on pantava koetukselle. Me lähdetään Stokikseen!

Mun Ruotsinmatkailu rajoittuu Etelä-Ruotsiin enon luo noin 15 vuotta sitten, ja muutamaan päivä Tukholmassa-risteilyyn. Risteilylläkin ohjelma on aina ollut shoppailua ja vanhaakaupunkia hirveä vauhti päällä mahdollisimman tehokkaasti, lopulta Burger Kingin kautta takaisin laivaan. Tällä reissulla ei ainakaan aika tule loppumaan kesken. Ja shoppailu on kieltolistalla.
Kokeneemmat Tukholmankävijät, kertokaa mikä on näkemisen ja tekemisen arvoista parissa päivässä!

Nyt on siis tauon paikka. Ennen Ruotsia viikonlopun viettoa Helsingissä, josta on helpompi nousta laivaan. Kommenttejakaan tuskin tulen julkaisemaan sunnuntain jälkeen. Riippuu suuresti, löydänkö lätäkön toiselta puolen wifiä. Palaillaan bloggailun merkeissä sitten taas keskiviikkona!

Kuva we♥it

Hyvä päivä

Vietettiin tänään Leenan kanssa käänteisen ruokailun päivää. Ensin jälkiruuat munkkipossun muodossa Hakaniemessä, sushi toimi varsinaisena ruokana, ja lopuksi aperitiivit Virgin Oil Co:n terassilla. Oli ihanaa istua tuntitolkulla auringosta nauttien, ja jakaa kaikki ilot ja surut. Spekuloida, analysoida ja havaita, kuinka mielenkiintoiselta vaikuttavia ihmisiä tämäkin kansa on pullollaan.

Mä usein harmittelen, kuinka pitkäveteiseltä se vain tunnin pituinen, Lahden ja Helsingin erottava junamatka tuntuu. Vaikka mukana olisi kirja, musiikkia, töitä, kirjoittamista, univelkaa tai vaikka ristikkolehti (ei ikinä!), löydän itseni aina välillä vilkuilemasta kelloa ja jankuttamassa päänsisäisesti jokokohtaollaanperilläkauankovielä?

Nopeasti matka menee vain, jos on juttukaveri. Ja niitä löytyy valitettavan harvoin. Tänään paluumatkalla juttelin niitä näitä kahden vanhemman australialaispariskunnan kanssa. En ole pitkään aikaan päässyt puhumaan kunnolla englantia, eikä kotimatka ole koskaan tuntunut yhtä nopealta.

Mun kesälomatavoitteeni on edennyt vähän liian hyvin. Suunnitelmissa oli katsoa Gossip Girlin kaikki tuotantokaudet, ja näin parin viikon aikana olen ehtinyt jo kolmoskauteen. Iltapalana jakso tai pari lisää.