Meksikolainen ruokakärpänen on puraissut pahasti, pelkästään kotona tehdyistä aterioista kolmasosa on ollut vahvasti meksikohenkisiä tänä vuonna. Vapun ruokateema oli siis itsestäänselvä. Patrona on sellainen ravintola, jonne mun on pitänyt mennä jo pidemmän aikaa, mutta tilanne tai seura on aina ollut väärä. Ravintola, jossa päivän keitto on
tequila. Nyt kaduttaa, etten ole käyttänyt tota piristysruisketta aikaisemmin.
Ennakkoon tiesin Patronasta vain sen, että palvelunopeus on jopa raivostuttavan hidasta. Koska mulla ei ollut vappujuhlia suunnitelmissa, ilta voisi ihan hyvin mennä pidemmän kaavankin mukaan. Kiireetöntä ruuasta nauttimista. Täten päätin vetää viiden ruokalajin maistelumenun.
Aluksi pöytään tuotiin pussillinen nachoja ja guacamolea. Mä henkilökohtaisesti pidän itse enemmän guacamolesta, missä on rakennetta. Patronan guacamole oli samettisen sileää, joten mulla kesti hetken totutella suutuntumaan. Mutta ne nachot! Valehtelematta parhaimmat nachot mitä olen ikinä missään syönyt. Paperinohuita ja rapeita.
Toinen pöytääntuotu annos oli mun ehdoton suosikkini, cevicheä! Rapucevicheä! Mulla on hyvin todennäköisesti jokin pakkomielle raakaan kalaan. Reilusti limenmakuinen ceviche tarjoiltiin pienen ja rapean maissilärpäkkeen päältä, tuollaisia on pakko yrittää kotikeittiössä joku päivä!
Ennen kolmatta annosta saimme keittiön tervehdyksen, toisessa oli chorizoa ja toinen oli sienitäytteinen ja ihanan juustoinen pehmeä quesadilla. Haluaisin muuten niin pahasti tollaiset kivilautaset, tietääkö joku mistä niitä saa?
Seuraavana tarjoiltu pork belly taco oli juurikin sellainen ruoka, joka paranee syömällä lisää. Ensipuraisulla ruoka maistui vähän tylsältä, mutta annos alkoi avautumaan ananassalsan sekoittuessa possun makuun. Retiisiraaste oli vallan ihanaa!
Pääruoka oli ehkä ainoa pettymys, näyttävä mutta mauton. Mä aloin olla jo kylläinen kaikista alkupaloista, ja annos näytti mun silmiini liian isolta. Enfrijoladas papukastikkeessa maistui liikaa ruskealta kastikkeelta, josta en pidä. Enfrijoladasin kastike oli jauhoista ja mautonta, täytteen kana rakenteeltaan tonnikalamaista. Ilman juustoa tämä ei olisi maistunut miltään.
Ateriakokonaisuuden kruunasi meksikolainen kardemummainen kahvi ja limepiirakka suoraan taivaasta. Ihanan jäistä ja raikasta, ei mitään äklömakeaa. Parasta limepiirakkaa mitä olen koskaan syönyt!
Vaikka kuulopuheet muuta kuiskivatkin, Patronan palvelu ei todellakaan ollut verkkaista. Ensimmäiset alkupalat tulivat jo vartti saapumisen jälkeen, tauot annosten välillä eivät mitenkään tuntuneet pitkiltä. Annokset eivät kuitenkaan tulleet jonona vailla sulattelutaukoja, eikä mulle tullut sellaista tunnetta, että henkilökunnalla olisi kiire päästä musta eroon. Päin vastoin, pääasiallisesti englanninkielinen henkilökunta oli lämmintä ja ystävällistä. Annosten esittely oli todella luontevaa.
Meksikolaiseen tyyliin ravintola oli ihanan värikäs ja äänekäs. Ulos astuttaessa olo oli raukea eikä yhtään ähky. Puolentoista tunnin ulkomaanmatka oli ohi. Pelkään pahoin, että tästä tulee mun uusi ruokakanttis.
