Kräftis

Rakastan rapujuhlia, ja näin rapukaudella voisin osallistua sellaisiin harva se viikko! Onneksi suvussani rapujuhlilla on pitkät perinteet, ja olen etuoikeutettu päästessäni toisinaan myös tuttavien rapujuhliin. Jokaisella kun on omanlaisensa tavat rapujuhlien suhteen.







Meidän suvun rapujuhlissa snapsit ovat olleet sivuosassa ja laulut jääneet laulamatta. Vieraina on ollut kautta vuosien myös paljon rapuvammaisia, joten pöydässä on nähty aina vaihtoehtoisia alku- ja pääruokia. Itsehän voisin vaikka elää äyriäisillä, eivätkä jokiravut tee tässä poikkeusta! Teen varmaan joka juhlissa rapujen syöntiennätyksen.

Yhdet rapujuhlat vietettiin elokuun ehkä kauneimpana iltana. Emäntä oli pistänyt parastaan itse ravustettuine äyriäisineen, tilliviinoineen ja jäisine pullonsuojuksineen. Yhden sijaan kolme pöytää notkui tarjoiluita, eikä näissä pöydissä pelätty puheitakaan. Tunnelma oli rento ja aurinkokin paistoi. Eikä juhlat loppuneet auringonlaskuun, vaan vasta sen nousun korvilla.

Fish taco party!

Yhtenä iltana eräs ystäväpariskunta kävi syömässä. Rakastan tehdä muille ruokaa, ja olen aina iloinen ruokavieraista! Meksikolainen keittiö on toinen suosikkini etnisistä keittiöistä, jonka vuoksi tarjolla oli tällä kertaa kalatacoja kumppaneineen. Chipotlet ovat uusin rakkauteni! Vedän noita nykyisin vähintään tölkillisen viikossa, ja mun mielestä toi purkki on niin sievä, etten raaskinut kaataa noita tarjoiluastiaan. Mulla on ollut nyt lainassa tortillaprässi, jolla sai luotua melkein täydellisen pyöreitä tortilloja. Koska niin moni tykkää mun resepteistä, jaan tässä postauksessa ohjeet neljään eri soossiin, jotka sopivat mielestäni erinomaisesti tacobileisiin tortillantäytteeksi. Näitä meilläkin oli nyt tarjolla. Toinen, toimivaksi toteamani vaihtoehto on käyttää paistettuja kalapuikkoja cevichen tilalla, mikäli raakakypsytetty kala ei maistu. Mutta mullehan maistuu!

Nieriäceviche

300 g nieriää

2 limeä

1 tl ruususuolaa

Cevichen voi tehdä oikeastaan mistä tahansa tuoreesta kalasta. Mä käytin tällä kertaa nieriää, koska olin saanut sellaisen tuliaisina tutulta kalastajalta. Esimerkiksi siika, kuha ja lohi ovat myös hyviä cevichekaloja.

Ruususuolaa hienonnetaan ensin vähän morttelissa. Kalasta poistetaan nahka ja ruodot, ja pilkotaan pienehköiksi palasiksi. Päälle puristetaan kahden limetin mehut, lisätään suola, ja sekoitetaan. Ceviche saa tekeytyä jääkaapissa vähintään kahdeksan tuntia.

Guacamole

3 avokadoa

2 retiisiä

1 punasipuli

1 chili

1 tomaatti

kokonaisen limen mehu

korianteria

Ainekset pilkotaan ja silputaan pienehköksi. Joukkoon sekoitetaan limen mehu, ja annetaan tekeytyä vartin verran jääkaapissa. Mä henkilökohtaisesti tykkään rouheisemmasta guacamolesta, mutta sileämmän setin ystävät saavat pienempää rakennetta pilkkomalla kaiken minimaaliseksi, tai vaikka soseuttamalla koko höskän sauvasekoittimella.

Pico de gallo eli salsa fresca

4 tomaattia

1/2 ruukkua korianteria

1 (puna)sipuli

1 tuore jalapeno

1/2 lime

1/2 tl hienoa suolaa

Pico de gallo on monien lähteiden mukaan meksikolaisen keittiön suosituin salsa. Kuten myös allekirjoittaneen kotikeittiössä. Yleensä käytän sipulia, mutta nyt ne olivat jääneet kauppaan. Punasipuli on ihan passeli korvaaja. Jos jalapenoja ei löydy kaupasta, vihreällä chilillä tulee melkein yhtä hyvä lopputulos.

Pilko sipuli, jalapeno ja tomaatit. Jos haluat hifistellä, poista tomaatin ja jalapenon siemenet. Silppua korianteri. Sekoita ainesten joukkoon puolikkaan limen mehu ja suola. Anna tekeytyä vartin verran.

Mangosalsa

puolikas mango

puolikas punasipuli

1 chili

1/2 ruukkua korianteria

1/2 lime

ripaus suolaa

Kuutioi mangonpuolikas. Pilko ja silppua sipuli, chili ja korianteri hienoksi ja sekoita mangokuutioiden joukkoon. Lisää puolikkaan limen mehu ja pieni ripaus suolaa.

Juhannuksen kaava

Virossa juhannusta juhlitaan viikko. Siksi munkaan ei ole väärin myöntää, että täällä vajaat 90 kilometriä pohjoisemmassa juhannuksen vietto jatkuu edelleen. Tai ainakin jotain leppoisaa lomaa tässä vietetään. Juhannuksen jatkoja. Rauhallisesti, saunan ja savulohen parissa. Ja jalkapallon, tietenkin. Go Väinö! Go England!

Mun juhannus meni jälleen kerran siellä sun täällä pitkin kaupunkia, sekalaisessa seurakunnassa. Mukaan oli mahdutettava myös pikavisiitti landelle. Ehkä ensi vuonna jo uskaltaisi olla koko juhannuksen keskellä korpea koivua halailemassa. Ja näkisi juhannuskokon, mä olen kohdannut sellaisen viimeksi ehkä 10 vuotta sitten.

Yksi mun omista juhannusperinteistä on dräftibileet. Ne on järjestettävä, aina jollakin kokoonpanolla. Ei paikallakaan niin väliä. Ja tarjottavat pitää tehdä itse, tänä vuonna tarjolla oli rumia bageleita sekä mojito-juustokakkua! Sekin oli oikeastaan aika ruma.

Draft-tapahtumasta saa jääkiekosta vähemmän kiinnostuneillekin sopivan asiaankuuluvalla juomapelillä, jonka yksi osio meinasi tänä vuonna käydä kohtalokkaaksi. Aina kun Jarmo Kekäläinen käväisee ruudussa, otetaan kekkuli-shotti, joka oli tällä kertaa sininen, minttuisa hyytelöshotti. Koska kuvaaja oli vekkulituulella, niitä joutui vetämään kolmetoista putkeen. Sellaiset kekkulit että.

Mä olin henkeen ja vereen team Matthews, mutta olihan se hienoa nähdä neljän suomalaisen varaaminen ekalla kierroksella! Erityisesti sydäntä lämmitti Olli Juolevin viides sija, on aina kiva nähdä kun oma kasvatti ylittää odotukset. Muutenkin mielenkiintoisempi ykköskierros kuin odotin! Paljon änärivalmiita pelaajia, mutta vielä enemmän niitä, joiden kehittymistä janoaa päästä näkemään. Tiedän, mitä liigoja seuraan ensi kaudella.

YO2016

Täten tulen kaapista ulos ja lopetan turhat spekulaatiot. Jep, minä olen tämän kevään ylioppilas. Ja jep, vaatimattomat viisi vuotta ikäluokkani normaaliaikataulua jäljessä. Syitä, miksi jätin päivälukion kesken vuonna 2012 (jolloin olin vaihtovuoden takia jo vuoden ikäluokkaani jäljessä) oli useita, niistä päällimmäisenä haluni kirjoittaa useampia pitkiä kieliä. Päivälukiossa opintotahti ei olisi tuota sallinut, joten vietin pari vuotta käytännössä tekemättä mitään. Sitten kun olin kerännyt pari vuotta järkeä päähän, päätin syksyllä 2014 aloittaa aikuislukiossa lukiourakkani alusta.




Nyt jo historiaa olevan vaikean elämäntilanteen vuoksi en edes uskonut pääseväni tämän kevään kirjoituksista läpi, sillä en lukenut niihin tipan tippaa. Ajattelin, että sitten joskus vaan uudestaan. Turhaan ei aikuislukiota irvitä ikuisuuslukioksi. Vaan lopussa kiitos seisoo. Moni tuttu oli kuulemma jo luopunut toivosta, ei siitä tytönhupakosta tule ikinä ylioppilasta, pelkkä vapaaherratar.




Itse juhlat järjestettiin ei-liian vilakkana, vaan varsin kesäisenä kesäkuun ensimmäisenä lauantaina Lahdessa. Lahdessa siksi, että tilanvuokraaminen olisi helpompaa (Klippan olisi pitänyt varata jo neljä vuotta sitten...), ja koska mummon ja vaarin on päästävä juhlapaikalle mahdollisimman vähäisellä vaivalla. Olen niin otettu kuinka moni vieras vaivautui tulemaan kauempaakin. Ystävät Helsingin päästä, Tampereelta, Länsirannikolta... Satoja kilometrejä ajoa vain mun juhlien takia.



Halusin juhlista omannäköiset. Niinpä kukkia oli joka paljon ja joka puolella, ja tarjoilutkin jotain muuta kuin perinteinen kermakakku ja karjalanpaisti. Oli juustoja, vesimelonia ja marenkeja, vain koska mä tykkään niistä. Enkä ollut ainoa, jonka kyynelkanavat murtuivat kun Finlandia-hymni soi. Tai kun äiti yritti pitää puhetta. Tai kun lapset vertasivat mua prinsessaan. En vieläkään, yli viikko juhlien jälkeen osaa kuvailla omaa kiitollisuutta vierailleni. Moni oli nähnyt niin paljon vaivaa, ihan vain mun vuokseni.

Kuvat ovat Jonnan ja Johannan käsialaa, tunnelmapaloja juhlista ja niiden jatkoista. Kiitos teille ihanat naiset! Rakastan teitä!

Super Bowl Party

On taas tämä päivä vuodesta. Super Bowl-päivä, se päivä jolloin on yksinkertaisesti pakko kulkea mustat palkit silmien alla. Päivän aikana on sukellettu perinpohjaisesti jenkkifutiksen maailmaan, kerrattu kummankin finalistin kauden keskeisimmät onnistumiset ja epäonnistumiset. Yritetty ymmärtää sitä amerikkalaisten jalkapalloa. Mutta urheilua on aina yhtä hauskaa katsoa puolueettomana.

Pikkupöytä on pistetty sieväksi. Tarjoilu on toki pieni, mutta sitä maistuvampi. Nyt on viideskymmenes Super Bowl-vuosi, joten nakkipiilojakin tuli väkerrettyä viisikymmentä. Pieni moka kävi, kun päätin kokeilla, toimisiko alkoholiton Piña Colada boolina. Ei toiminut. Isompi moka sitten oli värjätä koko roska siniseksi. Lopputulos on vähintäänkin epäilyttävän näköinen.

Nyt, vieraita odotellessa. Ja Lady Gagaa. Kivan vihreäsävyisiä kuvia tässä postauksessa. By the Way.

Graduation

Viime viikonloppuna vietettiin pikkuveljen valmistujaisia kotikonnuilla Lahdessa! Oli ihanaa nähdä niin sankarin näköiset juhlat: tilaisuuden aloittanut Finlandia-hymni ja muutenkin laajasti Sibeliusta soittanut pianisti sekä tarjoilu oli järjestetty just eikä melkein veljen maun mukaan. Paitsi ehkä toi salaatti ei niin natsannut. Osallistumisprosentti oli kenties suurin ikinä meidän suvun sukujuhlissa, vain kolme serkkua ja mummo jättivät tulematta!

Yleensä sukujuhlat ovat sellaisia kuppikuntakutsuja, joissa höpötellään vain pienemmissä porukoissa. Nyt tunnelma oli rento ja sosiaalinen, omista sukulaisista oppi vaikka mitä uutta. Aika hyvin alkoholittomilta juhlilta!

Olen muuten niin parhaimmillani täyden vastavalon kuvissa, mulla on muutenkin tosi valonarat silmät niin siristelyltä ei voida välttyä. Tuuli puolestaan auttoi sopivasti hiusten tuhoamisessa. Kun joku suostuu ottamaan sinusta tasan kaksi kuvaa, onnistumisprosentti lähentelee kymmentä. Rusketuskin olisi ihan kiva toive tälle kesälle... Näillä mennään, onneksi ei ollut kyse mun valmistujaiskuvista.

Kissansyntymäpäiväjäiset

Tänään, toukokuun toinen päivä, meillä oli kunnia juhlia Mymmelin syntymäpäiviä. Mymmeli täytti kunnioitettavat yhdeksän vuotta. Mulla oli ajatuksissa tehdä Mymmelille oikein komea, vähintään kolmikerroksinen kakku, mutta taidon- ajanpuute ajoi ostamaan kaupasta pakastekakun.

Olisin halunnut herttuatar Mymmeli von Fyffendahlille prinsessakakun, mutta ilmeisesti tänään maailmaan putkahtanut Englannin pikkuprinsessa oli tyhjentänyt pakastealtaat marsipaanikakuista. Täten meidän oli tyytyminen Daim-kakkuun. Kerkesin sentään askarrella töissä Mymmelille hienoimman syntymäpäivähatun, mitä olen koskaan tehnyt. Kyseinen hattu oli elämäni ensimmäinen syntymäpäivähatun yritelmä.

Ensi vuonna kymppi täyteen!

Surprise party

Tiistaina tytöt päättivät järjestää mulle yllätyssynttärit. Tämän viikon tiistai oli sellainen päivä, jolloin aamu avautui myrkyllisenä ja mulla oli kiire. Niin kiire, että tukka jäi pesemättä ja naama meikitsemättä, asuvalintanakin oli huppari. Mä en edes käytä koskaan huppareita!

Aluksi koitti kutsu vilpittömästi syömään. Mä olin aluksi myöntyväinen ja ehkä jopa innoissani, kunnes tietoisuus omasta tilastani iski. Kaiken kruunasi kaikkien aikojen kevyin hitlervertaus: jos Hitler olisi blondi viiksetön transvestiitti, te olisitte kuin kaksi marjaa. Kenenkään ulkonäköä pilkkaamatta, julkiselle paikalle menemishalut valahtivat tuon kommentin myötä maan alle. Tytöt joutuivat paljastamaan yllätyksen perimmäisen syyn, enkä mä meinannut siltikään tajuta. Tässä ihan käytännön esimerkki, kuinka myrkyllinen mun tiistaiaamuni oli: lamauttava.

Koska tiistaina oli matsipäivä ja Jokerit ansaitsee aina mahdollisuuden, päädyttiin Sports Academyyn syömään. Ja koska nämä olivat syntymäpäiväjuhlat, tilattiin pullollinen samppanjaa. Talo tarjosi nachot, ja mä en voinut vastustaa ajatusta caesarsalaattiburgerista. Koska itse lätkämatsi oli yhtä seulomista, vaihdettiin leiriä ennen toisen erän loppua.

Siirrettiin sijaintia reilu kilometri lähikapakkaan jossa juotiin toinenkin pullollinen, tällä kertaa skumppaa. Mehän kannetaan joka paikkaan aina Trivial Pursuitia mukana, joten päätettiin pelata kierros. Melkein voitin.

Halloween

Perjantai-iltana juhlittiin Halloweenia Johannan ja Saran kanssa. Johanna tarjosi etkot, kakut ja kahvit, jonka jälkeen Lahden yöelämä veti puoleensa pilkkuun asti. Onhan se ihan kiva kerran kuussa tai parissa.

Vaikka rakastankin teemajuhlia, olen itse äärimmäisen laiska pukeutuja. Menin siitä mistä aita oli matalin, mustaa päälle ja kisupipo päähän. Pienen maanittelun jälkeen annoin maalata naamaani viikset. Tytöt sen sijaan olivat panostaneet huolella. Ehkä mäkin vielä jonain vuonna.