Puutarhassa

Kotipuutarhassa kasvaa vain tomaattia, ruusupapuja, raparperiä, minttua ja timjamia. Rucola vetelee tällä hetkellä viimeisiään. Sitruunamelissa kasvaa kasvattamatta, oikeastaan myös se raparperi. Manan majoille ovat siirtyneet basilikani, ilmasipulini, rosmariinini, valkosipulini sekä korianteria. Viherpeukalollani ei juhlita.

Toista se on äitini luona, jossa tuntuu menestyvän kaikki. Hänellä on toki isommat tilukset ja alan koulutus, mutta ehkä myös hellempi ote, joka takaa tyydyttävän lopputuloksen. Eletään sadonkorjuun aikaa, ja korjattavaa riittäisi päiväkausiksi.

Satokaudessa on jotakin palkitsevaa. Pienet taimet ovat kokeneet muodonmuutoksen voimakkaiksi, satoa tuottaviksi kasveiksi. Maan armosta kasvaneet. Vaeltelen äitini ryytimaassa kuin omassani. Kaikkea ei voi syödä, mutta saanpahan laajentaa omaa kasvitietouttani. Ja saan syödä yhdeksää väriä päivässä.

Aikana, jolloin pippuri oli vielä arvossaan, krassia kutsuttiin köyhän miehen pippuriksi. Itse koen krassin maun rikkaampana, ja pippurisuudenkin tunnistaa. Portulakka puolestaan toimii suolana. Olen jo pidemmän aikaa antanut äidille lahjaksi kasveja ja siemeniä, ja vihannesportulakka oli tämän kevään löytö Hyötykasviyhdistykseltä. Ei epäilystäkään etteikö se olisi menestynyt äidin puutarhassa. Minulle uusi tuttavuus olivat hunajamarjat, jotka ovat saaneet kasvaa vuosia rauhassa pihan suojissa. Nyt ne ovat alkaneet tuottaa hedelmää! Tämä oli rakkautta ensi maistamisella.

Viinimarjojen ystävä en sen sijaan ole. Poimin, koska ne ovat heleässä punassaan, läpikuultavuudessaan ja kiiltävyydessään uskomattoman kauniita. Ehkä totun joskus makuunkin, viidennensadannen maistelukerran jälkeen. Nyt ne menevät pieninä annoksina. Uskon viinimarja-antipatiani johtuvan lapsuustraumasta, kun kaikki mehut pilattiin niillä. Tai aronioilla. Tästä syystä en keitä itsekään sekamehuja.

Pavut tulisi aina ryöpätä. En tiedä koskeeko ryöppäyspakko myös näitä peukalonkynnen pituisia palkoja, mutta en ole uskaltanut ottaa riskiä. Vedenkeittimen siirto tulille tärvelee hieman salaatti-illalliseni seesteisyyttä.

Sain ruokamyrkytyksen kaupan valmissalaatista pari vuotta sitten, ja sen jälkeen olen kammonnut ja jopa vältellyt lehtisalaattia. Mikä oivallus olikaan, kun tajusin, että salaatti ei ole yhtäkuin vihersalaatti. Ei sitä tarvita! Nyt voi taas nauttia kotikasvattamon kesän antimista!

Värikkään kesäsalaattini pohjalla on rucolaa, krassia ja punamangoldia. Lisäksi seassa on ilmasipulia ja vihreitä sekä tummanvioletteja tarhapapuja. Makeutta antavat sokeriherne palkoineen sekä hunajamarja, punaviinimarja hapokkuutta. Kukkaiskoristeet ovat krassia, kurkunkukkaa ja ruiskukkaa.

Mustapapuenchiladat

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, rakastan meksikolaista ruokaa! Yksi suosikeistani on enchiladas, eräänlainen tortillalasagne. Tortillat täytetään jollakin sörsselillä, rullataan ja kuorrutetaan uunissa. Tortillat voi askarrella itse, tai käyttää valmiita. On olemassa myös valmiita (säilöntäainekyllästettyjä) mausteseoksia, joilla luoda enemmän tai vähemmän autenttista meksikaanoruokaa. Variaatioita on lukuisia. Koska multa on toivottu enemmän kasvisreseptejä, täytin tällä kertaa enchiladani mustapavuilla ja chipotlella. Rakastan noita La Costenan chipotleja yli kaiken!

1 tlk mustapapuja

1 tlk chipotleja

1 tlk maissia

1 tlk tomaattimurskaa

1 punainen paprika

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl viinietikkaa

1 tl cayennepippuria

1 tl juustokuminaa

1 tl ruokosokeria

ripaus suolaa ja pippuria

tuoretta korianteria

200 g juustoraastetta, esim. cheddar

tortilloja

lime

Valuta maissit ja mustapavut. Pilko sipuli, paprika ja tomaatit pieniksi. Kuullota sipuleita ja paprikaa öljytilkassa, lisää joukkoon chipotlet, tomaattimurska ja mausteet. Mä rakastan noita La Costenan chipotleja niin paljon, että huuhtelen vielä purkinjämätkin paistokseen mukaan. Lisää sokeri ja etikka. Anna hautua hiljalleen noin vartin verran.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele uunivuoka, ja heitä pohjalle pari ruokalusikallista äsken valmistamaasi sörsseliä. Lisää pavut ja maissit pannulle, ja anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Pilko kastikkeen sekaan noin puolet korianteripuskasta.

Laita tortillalle pari ruokalusikallista täytettä, juustoraastetta ja rullaa löysähkösti vuokaan saumapuoli alaspäin. Tässä tulee aina sotkua, mutta se ei haittaa mitään. Levitä täytteenjämät tortillojen päälle, ja kuorruta juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa reilu 15 minuuttia.

Ripottele valmiiden enchiladojen päälle vielä korianteria, ja purista limestä mehua. Mä kaipasin orastavan kesäflunssani kanssa vielä vähän ekstratulisuutta, joten pilkoin päälle ronskeja chiliviipaleita. 

Tällä kertaa tarjoilin meksikolaislasagneni avokadon, ranskankerman ja Corona-oluen kanssa. Sitruunalla, totta kai!

Kräftis

Rakastan rapujuhlia, ja näin rapukaudella voisin osallistua sellaisiin harva se viikko! Onneksi suvussani rapujuhlilla on pitkät perinteet, ja olen etuoikeutettu päästessäni toisinaan myös tuttavien rapujuhliin. Jokaisella kun on omanlaisensa tavat rapujuhlien suhteen.







Meidän suvun rapujuhlissa snapsit ovat olleet sivuosassa ja laulut jääneet laulamatta. Vieraina on ollut kautta vuosien myös paljon rapuvammaisia, joten pöydässä on nähty aina vaihtoehtoisia alku- ja pääruokia. Itsehän voisin vaikka elää äyriäisillä, eivätkä jokiravut tee tässä poikkeusta! Teen varmaan joka juhlissa rapujen syöntiennätyksen.

Yhdet rapujuhlat vietettiin elokuun ehkä kauneimpana iltana. Emäntä oli pistänyt parastaan itse ravustettuine äyriäisineen, tilliviinoineen ja jäisine pullonsuojuksineen. Yhden sijaan kolme pöytää notkui tarjoiluita, eikä näissä pöydissä pelätty puheitakaan. Tunnelma oli rento ja aurinkokin paistoi. Eikä juhlat loppuneet auringonlaskuun, vaan vasta sen nousun korvilla.

Fish taco party!

Yhtenä iltana eräs ystäväpariskunta kävi syömässä. Rakastan tehdä muille ruokaa, ja olen aina iloinen ruokavieraista! Meksikolainen keittiö on toinen suosikkini etnisistä keittiöistä, jonka vuoksi tarjolla oli tällä kertaa kalatacoja kumppaneineen. Chipotlet ovat uusin rakkauteni! Vedän noita nykyisin vähintään tölkillisen viikossa, ja mun mielestä toi purkki on niin sievä, etten raaskinut kaataa noita tarjoiluastiaan. Mulla on ollut nyt lainassa tortillaprässi, jolla sai luotua melkein täydellisen pyöreitä tortilloja. Koska niin moni tykkää mun resepteistä, jaan tässä postauksessa ohjeet neljään eri soossiin, jotka sopivat mielestäni erinomaisesti tacobileisiin tortillantäytteeksi. Näitä meilläkin oli nyt tarjolla. Toinen, toimivaksi toteamani vaihtoehto on käyttää paistettuja kalapuikkoja cevichen tilalla, mikäli raakakypsytetty kala ei maistu. Mutta mullehan maistuu!

Nieriäceviche

300 g nieriää

2 limeä

1 tl ruususuolaa

Cevichen voi tehdä oikeastaan mistä tahansa tuoreesta kalasta. Mä käytin tällä kertaa nieriää, koska olin saanut sellaisen tuliaisina tutulta kalastajalta. Esimerkiksi siika, kuha ja lohi ovat myös hyviä cevichekaloja.

Ruususuolaa hienonnetaan ensin vähän morttelissa. Kalasta poistetaan nahka ja ruodot, ja pilkotaan pienehköiksi palasiksi. Päälle puristetaan kahden limetin mehut, lisätään suola, ja sekoitetaan. Ceviche saa tekeytyä jääkaapissa vähintään kahdeksan tuntia.

Guacamole

3 avokadoa

2 retiisiä

1 punasipuli

1 chili

1 tomaatti

kokonaisen limen mehu

korianteria

Ainekset pilkotaan ja silputaan pienehköksi. Joukkoon sekoitetaan limen mehu, ja annetaan tekeytyä vartin verran jääkaapissa. Mä henkilökohtaisesti tykkään rouheisemmasta guacamolesta, mutta sileämmän setin ystävät saavat pienempää rakennetta pilkkomalla kaiken minimaaliseksi, tai vaikka soseuttamalla koko höskän sauvasekoittimella.

Pico de gallo eli salsa fresca

4 tomaattia

1/2 ruukkua korianteria

1 (puna)sipuli

1 tuore jalapeno

1/2 lime

1/2 tl hienoa suolaa

Pico de gallo on monien lähteiden mukaan meksikolaisen keittiön suosituin salsa. Kuten myös allekirjoittaneen kotikeittiössä. Yleensä käytän sipulia, mutta nyt ne olivat jääneet kauppaan. Punasipuli on ihan passeli korvaaja. Jos jalapenoja ei löydy kaupasta, vihreällä chilillä tulee melkein yhtä hyvä lopputulos.

Pilko sipuli, jalapeno ja tomaatit. Jos haluat hifistellä, poista tomaatin ja jalapenon siemenet. Silppua korianteri. Sekoita ainesten joukkoon puolikkaan limen mehu ja suola. Anna tekeytyä vartin verran.

Mangosalsa

puolikas mango

puolikas punasipuli

1 chili

1/2 ruukkua korianteria

1/2 lime

ripaus suolaa

Kuutioi mangonpuolikas. Pilko ja silppua sipuli, chili ja korianteri hienoksi ja sekoita mangokuutioiden joukkoon. Lisää puolikkaan limen mehu ja pieni ripaus suolaa.

Hyvä aamu

Tänään oli hyvä aamu. Työvuoron peruuntumisen myötä vuorokauteen ilmestyi yhtäkkiä ei-fyysisiä lisätunteja. Luppoaikaa. Mahdollisuus viettää pitkä ja rauhallinen aamu, mikäs sen parempaa?

Mun aamu kesti tunteja, ja koostui tuoreista hedelmistä, kroissantista, brie-juustosta, itsetehdyistä rumista sämpylöistä, greippimehusta, chiavanukkaasta sekä reippaasta litrasta teetä. Ja Voguen kokoelmalehdestä, jonka pohjalta syksyn ostoslista alkaa näyttää valmiilta. Ainakin samettia, kiiltonahkaa ja jotakin ruudullista!

Chiavanukas on ollut nyt muutaman viikkoa mun vakkariaamupala, koska se tekeytyy yön aikana ja on nopea vetäistä kitusiin. Teen vanukkaan maustamattomaan mantelimaitoon, ja heitän päälle marjoja, pähkinöitä tai hedelmiä, sen mukaan mitä kotoa löytyy. Pelkältään vanukas muistuttaa sammakonkutua, niin maultaan kuin rakenteeltaankin.

Vaan tätä postausta en ehtinyt (=osannut/muistanut) julkaista, vaikka sen valmiiksi kirjoitinkin. Tekniikka 100 - Iida 0. Yllätys löytyi luonnoksista, saatte siis lukea aamukuulumisia näin illalla. Tai sitten vasta jonakin tulevana aamuna.

Super Bowl Party

On taas tämä päivä vuodesta. Super Bowl-päivä, se päivä jolloin on yksinkertaisesti pakko kulkea mustat palkit silmien alla. Päivän aikana on sukellettu perinpohjaisesti jenkkifutiksen maailmaan, kerrattu kummankin finalistin kauden keskeisimmät onnistumiset ja epäonnistumiset. Yritetty ymmärtää sitä amerikkalaisten jalkapalloa. Mutta urheilua on aina yhtä hauskaa katsoa puolueettomana.

Pikkupöytä on pistetty sieväksi. Tarjoilu on toki pieni, mutta sitä maistuvampi. Nyt on viideskymmenes Super Bowl-vuosi, joten nakkipiilojakin tuli väkerrettyä viisikymmentä. Pieni moka kävi, kun päätin kokeilla, toimisiko alkoholiton Piña Colada boolina. Ei toiminut. Isompi moka sitten oli värjätä koko roska siniseksi. Lopputulos on vähintäänkin epäilyttävän näköinen.

Nyt, vieraita odotellessa. Ja Lady Gagaa. Kivan vihreäsävyisiä kuvia tässä postauksessa. By the Way.

Torikahvilla käymisen mahdottomuus

Minä ja Leena jaksetaan aina haaveilla torikahveista. Ikinä ei päästä sinne torille asti. Aina tulee nälkä, jano, ulkomaanmatka tai Keinosen nimipäivät. Tänään mä osasin nukkua pommiin, jonka vuoksi munkit ja pahvikupista tarjoiltu ylikuuma juhlamokka saivat vaihtua lounaaseen. Tässä on taustalla joku tosi looginen syy-seuraussuhde. Vielä se ei ole ihan avautunut itselleni.

Tarkoitus oli käydä testaamassa Brondan lounas, jolta olen onnistunut toistaiseksi välttymään. Koska asioista ei vaivaudu ottamaan selvää, ovet eivät auenneet meille. Paikka on kesälomalla. Siirrettiin sijainti sen sijaan Boulevard Socialiin, jonka voisi oikeastaan jo nimittää kantaravintolakseni.

Jälleen kerran kolmiannoksinen lounas. Mä ihailen Tomi Björckin taitoa käyttää fenkolia, sen saa kokea käytännössä joka vierailulla. Mun keittiössäni fenkoli taipuu tasan salaattiin tai soppaan. Ja ihan vain tuon jälkiruokapannacotan takia on palattava pian uudelleen. Kyllä vielä sinne torillekin vielä jonain päivänä.

Strelka Bar

Ehdottomasti käymisen arvoinen rafla Moskovassa on Strelka Bar! Varsinkin näin kesäaikaan, toi terassi on mieletön! Terassilla saa nauttia sangen kansainvälisestä ilmapiiristä, ja nätistä näkymästä Moskova-joelle sekä Kristus Vapahtajan Katedraalille. Kyllä, the Pussy Riot-kirkolle.

Strelka Bar on arvostetun Strelka-instituutin arkkitehtiopiskelijoiden sivuprojekti, jonka kaikki tuotto menee lyhentämättömänä opistolle. Listalta löytyy todella paljon kasvisruokia, myös täysin vegaanista ruokaa. Ei todellakaan tyypillistä Venäjällä, jossa kasvisruoka on useimmiten tehty lihaliemeen, koska "ruuan pitää maistua." Ja kala ja kananmuna ovat vihanneksia.

Tonne terassille kehtaisi mennä pelkästään juomaan (kai nyt jos nimikin jo kertoo että bar), mutta olin kuullut kehuja paikan fuusiokeittiöstä, joten päätin pyhittää Strelkan perjantailounaalle. Pääkokki oli työskennellyt vuosikaudet Ranskassa Michelin-ravintolassa, eikä Strelka tarjonnut mitään tylsää pubiruokaa! Mä söin kampasimpukkasalaattia, melkein joka ateria koko reissulla koostui simpukoista.

Kansainvälisen paikan palvelu oli huomattavasti rennompaa ja asiallisempaa kuin perivenäläisissä kuppiloissa. Plussaa myös englanninkielisestä menusta, mulla ei ole aavistustakaan mikä on esimerkiksi viiriäinen tai harjus venäjäksi. Kielitaidottomuuden takia moni herkku saattaisi jäädä maistamatta, ja itse koen aina todella vaivaannuttavaksi pyytää henkilökuntaa kääntämään ruokalistaa. Usein sielläkään päässä ei kielitaito riitä.

Strelka Barille pääsee helpoiten Kropotinskaja-metroasemalta, kulkemalla Katedraalinpuiston poikki kirkon eteen ja nousemalla sillalle. Strelka Bar sijaitsee kirkolta sillalle katsottuna oikealla puolella joen penkalla, ensimmäisten sillansivua kulkevien rappusten kohdalla.

Miniananas

Joskus on kiva poistaa laput silmiltä. Saattaa havaita ihmeellisiä asioita. Mä tein havaintoja tänään hedelmäosastolla, jossa mun kaavani on ollut kutakuinkin greipit, avokadot, omenat, vihannespuolelle. Nyt maltoin katsella ympärilleni, ja huomasin maailman suloisimpia ananiaksia. Iihan pieniä pieniä liikkiksiä pikkiriikkisiä ananiaksia.

Typerää slogania lainatakseni, siitä se ajatus sitten lähti. Miniananasta ei raskinut olla ostamatta, mutta ananasreseptit ovat mulla vähän kiven alla. Hedelmäsalaattia osaa nyt tyhmempikin tehdä, joten päätin ostaa muutakin, kuin ne tavanomaiset hedelmät. Ja ihan huomaamatta tuli syötyä kilo päivässä.

Viimeinen aamiainen

Tänään Väinön ulkomaankomennus alkaa, ja musta tulee kesäleski. Kantakaupunkikaksion yksinhuoltaja. Onneksi kaksi kuukautta menee naurettavan nopeasti.

Varmaa on se, että kuvia vastaavat aamiaiskattaukset kuolevat. Sääli, olen vasta vähän aikaa osannut arvostaa aamiaista. Varsinkin, kun sille ei ole joka aamu aikaa. Ja vaikka ajanpuute tuskin kesällä yllättääkään, yksin ei ole kiva herkutella. Pitänee alkaa järjestämään aamiaiskutsuja.

Patrona

Meksikolainen ruokakärpänen on puraissut pahasti, pelkästään kotona tehdyistä aterioista kolmasosa on ollut vahvasti meksikohenkisiä tänä vuonna. Vapun ruokateema oli siis itsestäänselvä. Patrona on sellainen ravintola, jonne mun on pitänyt mennä jo pidemmän aikaa, mutta tilanne tai seura on aina ollut väärä. Ravintola, jossa päivän keitto on tequila. Nyt kaduttaa, etten ole käyttänyt tota piristysruisketta aikaisemmin.

Ennakkoon tiesin Patronasta vain sen, että palvelunopeus on jopa raivostuttavan hidasta. Koska mulla ei ollut vappujuhlia suunnitelmissa, ilta voisi ihan hyvin mennä pidemmän kaavankin mukaan. Kiireetöntä ruuasta nauttimista. Täten päätin vetää viiden ruokalajin maistelumenun.

Aluksi pöytään tuotiin pussillinen nachoja ja guacamolea. Mä henkilökohtaisesti pidän itse enemmän guacamolesta, missä on rakennetta. Patronan guacamole oli samettisen sileää, joten mulla kesti hetken totutella suutuntumaan. Mutta ne nachot! Valehtelematta parhaimmat nachot mitä olen ikinä missään syönyt. Paperinohuita ja rapeita.

Toinen pöytääntuotu annos oli mun ehdoton suosikkini, cevicheä! Rapucevicheä! Mulla on hyvin todennäköisesti jokin pakkomielle raakaan kalaan. Reilusti limenmakuinen ceviche tarjoiltiin pienen ja rapean maissilärpäkkeen päältä, tuollaisia on pakko yrittää kotikeittiössä joku päivä!

Ennen kolmatta annosta saimme keittiön tervehdyksen, toisessa oli chorizoa ja toinen oli sienitäytteinen ja ihanan juustoinen pehmeä quesadilla. Haluaisin muuten niin pahasti tollaiset kivilautaset, tietääkö joku mistä niitä saa?

Seuraavana tarjoiltu pork belly taco oli juurikin sellainen ruoka, joka paranee syömällä lisää. Ensipuraisulla ruoka maistui vähän tylsältä, mutta annos alkoi avautumaan ananassalsan sekoittuessa possun makuun. Retiisiraaste oli vallan ihanaa!

Pääruoka oli ehkä ainoa pettymys, näyttävä mutta mauton. Mä aloin olla jo kylläinen kaikista alkupaloista, ja annos näytti mun silmiini liian isolta. Enfrijoladas papukastikkeessa maistui liikaa ruskealta kastikkeelta, josta en pidä. Enfrijoladasin kastike oli jauhoista ja mautonta, täytteen kana rakenteeltaan tonnikalamaista. Ilman juustoa tämä ei olisi maistunut miltään.

Ateriakokonaisuuden kruunasi meksikolainen kardemummainen kahvi ja limepiirakka suoraan taivaasta. Ihanan jäistä ja raikasta, ei mitään äklömakeaa. Parasta limepiirakkaa mitä olen koskaan syönyt!

Vaikka kuulopuheet muuta kuiskivatkin, Patronan palvelu ei todellakaan ollut verkkaista. Ensimmäiset alkupalat tulivat jo vartti saapumisen jälkeen, tauot annosten välillä eivät mitenkään tuntuneet pitkiltä. Annokset eivät kuitenkaan tulleet jonona vailla sulattelutaukoja, eikä mulle tullut sellaista tunnetta, että henkilökunnalla olisi kiire päästä musta eroon. Päin vastoin, pääasiallisesti englanninkielinen henkilökunta oli lämmintä ja ystävällistä. Annosten esittely oli todella luontevaa.

Meksikolaiseen tyyliin ravintola oli ihanan värikäs ja äänekäs. Ulos astuttaessa olo oli raukea eikä yhtään ähky. Puolentoista tunnin ulkomaanmatka oli ohi. Pelkään pahoin, että tästä tulee mun uusi ruokakanttis.