Suosikkimeikkini

Postausta meikkituotesuosikeista on toivottu jo pidemmän aikaa. Nykyisin olen todella tylsä ja laiska meikkaaja, en koe tarpeelliseksi meikata päivittäin eikä mun naamalla mitään väri-iloitteluja tai innovatiivion multihuipentumia näe. Siksi mun suosikkimeikitkin on neutraalia ja jopa tylsää peruskauraa.




1. Diorshow Iconic Overcurl
Diorin Iconic on ollut mun ripsivärisuosikkini vuosikaudet, ja jo Overcurlin ostaminen tuntui pahalta syrjähypyltä. Mulla on pitkät, mutta ohuet ja vaaleat ripset, joten ilman taivutinta en yksinkertaisesti tule toimeen. Overcurlissa on mun silmän muotoon täydellisesti mukautuva kaareva harja, kiireessä saan jo yhdellä sipaisulla tarpeeksi näyttävät ripset. Ripsari paitsi taivuttaa, myös tuuheuttaa, eli tekee juuri sitä mitä omat ripseni kaipaavat. En usko, että tulen hylkäämään tätä ripsiväriä aikoihin.

2. Dior 5 Couleurs 030 Incognito
Paletti, jolla pystyn tekemään lähes kaiken. Vain tummaan smokey eyes-meikkiin tuo ei riitä, mutta viidellä hennonnäköisellä nudesävyllä onnistuu paitsi huomaamaton ja näyttävä arkilook, myös intensiivinen iltameikki.

3. Chanel Rouge Coco Shine 62 Monte Carlo
Ehdoton kesähuulipunasuosikkini! Räväkän värinen purkissa, huulilla kiiltävä, vain aavistuksen sävyä antava pinkkiin taittava puna. Mulla on usein rohtumaa huulissa, mutta tämä huulipuna levittyy pehmeästi ja häivyttää virheet. Toimii hyvin ilman rajauskynää, mikä on plussaa tällaiselle viiden minuutin meikkaajalle. Auringonvalossa punan shimmeri pääsee oikeuksiinsa, tulos ei ole mikään diskopalloefekti, vaan sofistikoitunut hohde.




4. Dermosil Blush Rose
Mun äiti on hulluna Dermosiliin, ja sysää mullekin monta kertaa vuodessa kamalasti "kivoja juttuja" sieltä. Tämä poskipuna on ihan loistava! Koostumus on melko jauhoinen, mulle se on vain plussaa. Nopeasti levitettävä, tuote on niin pigmenttirikas ettei sitä tarvita paljoa. Sävy on mulle täydellinen, häivyttyy lähes itsestään iholle. Kuvaa vastaavan tumman värinkin tuolla saisi aikaan, mä käytän vain hennon sipaisun.

5. Estelle & Thild All-in-one Tinted Moisturise 01 Light
Mä olen niin iloinen saatuani katkaistua vuosien meikkivoidekierteen! Mulla on pääasiallisesti siisti iho, mikä ei mitään pakkelikerrosta edes tarvitse. Jos harvoin laitan pohjalle jotain, se on Estelle & Thildin sävyttävä päivävoide, joka tasoittaa ihon sävyn ja jättää hentoisen mattapinnan. Voide on kevyesti levittyvä ja ihan tarpeeksi peittävä omiin tarpeisiini.

6. Guerlain Terracotta Light Sheer 02 Blondes
Käytin pitkään tuosta tummempaa versiota, autuaan tietämättä että muitakin sävyjä löytyy. Onneksi kokeilin, tämän värimaailma sopii minulle paljon paremmin! Mosaiikkipaloilla voisi kikkailla loputtomiin, mutta mä käytän tuota vain tylsästi isolla siveltimellä sutaisten. Kesto on mieletön, aamusta iltaan läpi rankkasateen ja kyynelten!

7. Yves Saint Laurent Touche Éclat 02 Ivoire Lumiere
Kulttituote. En varmaankaan osaisi elää ilman valokynää, tolla saa niin helposti väsyneen ilmeen veks. Käytän valokynää paitsi kulmaluulle, nenänvarteen ja amorinkaarelle, myös tummien silmänalusten peittoon. Mulla toi toimii niin paljon peiteaineita paremmin! En tiedä mikä limited edition tuo leopardikuosinen kynä on, mutta se on mahdottoman söpö!

Go Hawks go!

Mutkan kautta kuulin, että mun jääkiekkopostauksia on ollut ikävä - joku niitä tosissaan taitaa sitten lukea. Tai ehkä ei ihan tosissaan, mutta sitten vaikka viihdearvon puolesta.

Yksinasumisen parhain puoli on se, että saa katsoa sitä mitä haluaa. Siihen kellonaikaan kun haluaa. Meillä Väinöä ei juurikaan kiekko kiinnosta (paitsi Skoda-cup ja BRRRÄNNNDÖN Saadin suoritukset), joten mun yöt änärin kanssa olivat olleet harvinaisen harvassa. Siksi ratkesin riemusta päästessäni jälleen valvomaan epäinhimilliseen aikaan kahvin voimalla.

Tässä siis pari sanaa ankkasarjasta. Seuraava matsi ei jää viimeiseksi, ei varmana jää. Viime tappio oli karvas, varsinkin kun kolmannen erän viimeiset minuutit lupailivat huikeaa nousua. No, kovaa ja nopeasti tultiin korkeata alas. Sisäiset vammat suuremmat kuin ulkoiset.

Maalivahtipelissä Anaheim on ollut edellä. Andersen on muut pelit ollut huikea, (Coreylla puolestaan ihan liikaa niitä liian tuttuja pimenemisiä) mutta viime peli oli kyllä ihmeellistä suorittamista. Varsinkin 4-4-tasoitus, kertakaikkisen hienoa hitaallakäyntiä. Andersenille siis suuret kiitokset muutamasta kivasta maalista, jännä nähdä vaikuttaako toi pöllöily seuraavan pelin suorittamiseen. En valittaisi!



Suomalaisena mun on suorastaan kiellettyä sanoa, että Timosen paikka ei tossa joukkueessa ole. Sanon silti. Nyt pelataan kovilla panoksilla, eikä maskoteille ole tilaa. Mun mielestä Timosen hankinta oli jo virhe, isolla riskillä ja vanhoilla meriiteillä. Hutiin meni. Sanoin samaa jo varmaan vuosi sitten. Anteeksi kaikki savolaiset!

Mä en muutenkaan kauheasti tykkää joukkueesta pullollaan suomalaisia (>2=pullollaan), Suomen media alkaa kummasti keulimaan aina noiden ämörikan "suomalais"joukkueiden kanssa. Täten en Ville Pokkaakaan siellä mitenkään mielelläni katsoisi.

Hyökkäysosasto vaikuttaa olevan aika väsyksissä. Erityisesti Bickell, mä en ymmärrä miksi ton uuvatin paikka on ylivoimalla? Bickellin näppärä jatkoaikaälynväläys saattoi maksaa koko sarjan, toivottavasti maksaa myös pelihaluisten joukkuetovereidensa lomarahat. Kuten esimerkiksi Toewsin, jonka voitonjano on kyltymätön. Ja Teuvon, joka ei ole koskaan pelännyt kovia pelejä. Ei tule pelkäämään nytkään.

Puolustajapula on kyllä riipaiseva. Niin paljon kun olen joskus Rozsivalia kritisoinut (ja saanut nenilleni siitä), nilkkavamma tuli nilkkaan kamalaan paikkaan. Timonen on toivoton, Cumiskey on kamala ja Rundbladista en halua sanoa mitään. Voi Trevor kuinka sinua niin kaivataan! Tuolla pelataan käytännössä neljällä pakilla, kuormitus on tajuton, varsinkin kun ottelut eivät kestä sitä 60 minuuttia vaan merkittävästi kauemmin. Eivätkä ankat hyökkää millään sekundakalustolla.

Täten olen pistänyt mielenpahoituskortit jakoon. Kannanotto on täysin sallittua, ja mun mielipiteiden torppaaminen vääräksi. Kendokeskustelu kiinnostaa aina!

How to follow

Seuraan nykyisin todella vähän blogimaailman mullistuksia, niinpä minulta meinasi mennä ohitse koko Blogilistan lopettaminen. Mun elävät ja kuolleet blogini ovat olleet kohta kuusi vuotta listattuna Blogilistalle, kesäkuusta alkaen tuo aika on ohitse. Jatkossa blogiani voi seurata kolmella eri tavalla:



Moni Bloggerin kautta itsekin bloggaava katsoo varmaan helpoimmaksi seurata blogeja suoraan Bloggerissa. Blogiani voi seurata valitsemalla etusivun lukuluettelosta "lisää"-nappulan, kirjoittamalla blogin url-osoitteen http://chicago187.blogspot.com pyydettyyn kenttään ja klikkaamalla "lue".



Bloglovin on se palvelu, jolla itse seuraan blogeja. Koska olen valikoiva, voin ruksia kaiken epäkiinnostavan luetuksi itse postausta lukematta, tämä on käytännössä ainoa syy, miksi olen aikoinaan Bloglovinin käyttäjäksi alkanut :D Blogiani voi seurata Bloglovinissa tämän linkin kautta klikkaamalla "+ Follow"-painiketta.



Lukijan vinkkasi minulle sivustosta, joka vaikuttaa jonkinlaiselta Blogilistan manttelinperijältä, keräten suomalaisia blogeja yhteen. Chicago 187 löytyy täten myös Blogipolulta.



Facebookista, Twitteristä tai Instagramista blogia ei löydy, minulla on niihin vain henkilökohtainen tunnukseni. Vaikkei Instagramini blogiini juuri liitykään, se on julkinen ja sitä saa halutessaan seurata. Mut löytää Instagramista nimellä mmymmeli.