Mun ja Väinön pyhäinpäivään kuului kävelylenkki, kahvia, kynttilöitä ja kurpitsa. Kävelylenkki vei Hietaniemen hautausmaalle, käytiin viemässä Tove Janssonin haudalle kynttilä. Käveltiin hautausmaallakin vähän pidemmän aikaa, ja ihailtiin valomerta.
Suunnitelmissani oli tehdä kylmän marraskuun aaton kunniaksi kurpitsafondueta kivannäköisen ohjeen bongattuani. Meidän lähikaupassa vaan ei ollut kuin tuollaisia järkyttävän kitschisiin sesonkipahveihin käärittyjä kääpiökurpitsoja. Ei siinä mitään, sopivankokoinen fonduepatahan siitä tulisi meille kahdelle. Vaan kiukkuhan siinä syntyi jo kurpitsaa kovertaessa: koristekurpitsa sisälti pari hassua siementä ja kourakaupalla ällöä rihmastoa. Se minimaalinen kurpitsanmalto maistui pahemmalle kuin syanidi (ei, en ole maistanut, älkää tekään missään nimessä!) Ja ohjeen mukainen tunnin kuivatus uunissakin oli tuolle onnettomalle kurpitsalle ihan liikaa: fonduepadasta tuli plösö.
Taustalla vilkkuva upea tulilatva halloweenteemaan sopivassa kissa-aiheisessa oranssissa ruukussa on Väinön löytö Lidlistä. Hintaa oli kuulemma euron verran.
