Vintageshoppailu Roomassa

Eilen kun päästiin hyvin alkuun, niin jatketaan tänäänkin shoppailuteemalla. Listaan siis hyväksi koettuja, mieleen jääneitä vintageliikkeitä, joissa vierailin kuukauden aikana. Roomassa koin päinvastaisen tarpeen kuin Berliinissä: minulla ei ollut tarpeeksi lämmintä päällepantavaa lokakuiseen Osloon. Löysin lopulta neuletakin ja hameen. Paksut sukkahousut jouduin ostamaan pohjoisesta, mutta vintagelöytöjeni ansiosta en palellut koleassa Norjassa.

Tärkeä huomio ostoksille haluaville on selvittää etukäteen aukioloajat: moni putiikki aukeaa vasta ilta-aikaan, viikonloppuisin juuri mikään ei ole auki, mutta jossakin maanantai on uusi sunnuntai. Ei ollut yksi eikä toinenkaan puoti, joka vaikutti kuolleelta ja kuopatulta päiväsaikaan, mutta heräsi henkiin avautuessaan. Suosikkini ostelulle oli Leonina-, Serpentini- ja Boschetto-katujen muodostama kolmio. Katujen täydeltä pikkuputiikkeja, niin uutta kuin vanhaakin. Näissä myydään oikeasti laadukasta tavaraa, monissa "uuden tavaran liikkeessä" oli tarjolla ompelupalvelu, jolla vaatteesta saa varmasti istuvan. Olisipa tuo normi kaikkialla! 

Pulp Vintage oli valikoimaltaan näistä paras. Pieni, mutta hyvä, erilainen valikoima kokoja ja tyylejä. Ostin Italiassa tehdyn paksun villatakin, ja ihastelin Fendin silkkihuivia. Kuusikymppiä huivista oli liikaa, mutta reilu parikymppiä muhkeasta takista oli hyvä diili.
Via del Boschetto 15

Melkein naapurissa sijaitseva Blue Goose oli pullollaan hienoja mekkoja. High-end -merkkien vintagemalleja, ja tuntemattomia italialaisia suunnittelijoita. Spottasin käyttämättömän näköiset 250 euron Chanelin loaferit koossa 39.
Via del Boschetto 4

Uniseximpi valikoima on Moll Flandersissa. Paljon päheitä äijähattuja ja nahkatakkeja, jostakin syystä nyt myös vain polvipituisia hameita. Bonuksena paikan omistaja-oletettu, joka oli mielettömän hauskan oloinen ihminen!
Via Urbana 132

Berliinistä tuttu Humana löytyi Roomastakin, monin kappalein. Vierailin liikkeessä, jossa oli "tasaraha 11 euroa" -päivät. Löysin täältä kivan ruutuhameen, jossa ei valitettavasti päässyt kyykkyyn, joten päädyin ostamaan hameen luokassa "niin kamala että on jo hauska." Oslossa päälläni ihastutti ja kauhistutti musta kahiseva A-linjainen maksihame, jonka printtinä on pyöristetyn pehmeitä korttipakan maita.
Via Cavour 102

Pifebo sisälsi paljon värikästä kamaa. Liike on valtava, joten tänne kannattaa varata aikaa! Myös pikamuotia 90-2000 -luvuilta. Farkku- ja flanellipaitoja, peplumtoppeja, pikeepaitoja, överiliuhakkeita maksimalisteille. Kitschinomaisia aurinkolaseja. Mitä vain kuvitella saattaa jenkkilipulla varusteltuna... Mulle jäi olo, että tämän liikkeen valikoimasta iso osa on kotona vintillä.
Via dei Serpenti 135-136

Mikäli kaipaa mummon vintiltä tuoksahtavaa, tongittavaa aarreaittaa, Omero e Cecilia on juuri sellainen! Paljon saappaita ja miesten pukuja, sekä menneiden vuosikymmenien hittituotteita. Ihastelin kuulemma panamalaista havaijipaitaa.
Via del Governo Vecchio 110

Mikäli puolestaan kaipaa vain luksusmerkkejä, Ciao Vintage täyttänee nämä kriteerit. Sisälle pääsee ovikelloa soittamalla, ja omaa vuoroaan voi joutua odottamaan. Tämä tuntui ajoittain Guccin poistomyymälältä, laukkuja, lompakoita ynnä muita hyllyjen täydeltä. En edes tiennyt Guccin tekevän pukukoruja! Joukossa oli myös paljon Chanelia, mutta mielestäni ylihintaan - tai sitten vintagepuolellakin seurataan Chanelin hinnannostotrendiä.
Via del Governo Vecchio 71

Flamingo Vintage oli se liike, jota kaikki paikalliset ja paikallistuneet suosittelivat. Valitettavasti koin sen itse näistä vähiten kiinnostavana. Valikoima on värikäs mutta pieni, ja liiankin tarkkaan kuratoitu. Jos kaipaa croppitoppeja, täältä kannattaa etsiä. En tiedä olivatko nämä myymälän toimesta modifioituja. Kuten nimestä voi arvatakin, paikka on vaaleanpunainen ja tyttömäinen. Täällä ei saa sitten missään nimessä ottaa kuvia, myyjä tuli ilmaisseeksi asian tarpeettoman tylysti.
Via del Boschetto 123

Klassikkoasemassa oleva sunnuntaikirppis Mercato di Porta Portese ei varsinaisesti ole kirpputori lainkaan. Siellä myydään uutta tavaraa, paljon laatukäsitöitä, mutta myös kiinasälää. Ehdottomasti enemmän huonoa kuin hyvää. Alue on liian iso ja hengästyttävä. En silti sano, että tuo kannattaisi jättää välistä! Kuratoidumpi versio tästä on sisätiloissa järjestettävä Mercato Monti, jossa syksyn trendinä vaikutti olevan vintage-korujen haarniskointi leikkaa ja liimaa -henkeen. Enemmän vanhaa tavaraa myyviä, kokemisen arvoisia viikonloppukirppiksiä on esimerkiksi Mercato Borghetto Flaminio. Tässä on samaa henkeä kuin Wienin Naschmarktilla! Edellisellä reissullani Roomaan löysin täältä kolmen euron silkkipaidan. Tänne oli nyt kahden euron pääsymaksu, en tiedä onko tämä uusi käytäntö, vakiokäytäntö vai meninkö edeltävällä kerralla vahingossa pummilla.

Piazza Porta Portese
Via Leonina 46-48
Piazza della Marina 32

Vintageshoppailu Berliinissä

Tämä on postaus, joka mun olisi pitänyt kirjoittaa jo elokuussa. Tätä toivottiin, kun instastooreissa metsästin shortseja, mutta esittelin kaikkea muuta bongaamaani kivaa. Onneksi mulla on vielä sijainnit ylhäällä ja kuvamateriaalia shoppailupäivistä, joten voin kirjottaa muutaman sanasen käymistäni liikkeistä.

Mun ostoslistalla oli vaaleat farkkushortsit. Omistan yhdet tummansiniset farkkushortsit, jotka unohdin pakata mukaan reissulleni, ja Italian loppukesässä varmasti tarvittaisiin shortseja. Täten vaaleat shortsit eivät jäisi Suomenkaan olosuhteissa käyttämättä. Löysin lopulta viidellä eurolla vaaleat farkkucaprit, jotka suunnittelin leikkaavani shortseiksi, mutta se jäi lopulta tekemättä.

Berliinissä on pitkät perinteet käytettynä ostamiseen. Sunnuntain kirpparit esimerkiksi Mauerparkissa, Neuköllnissä ja Arkonaplatzilla ovat käsite. Kaupungista löytyy niin huolella kuratoituja vintageliikkeitä, yhden vaatekappaleen kauppoja (jos tarvitset kimonoa, Aura-niminen liike löytyy Neuköllnistä!) kuin kirjavakuvioiseen kasarimuotiin erikoistuneita putiikkejakin. Spottailin useita satunnaisia rekkejä kadunkulmissa ja bussipysäkeillä täynnä vaatteita tasarahalla, ilmeisesti sissikirpparointi on ihan yleisesti tunnettu tapa. Listaan alle vierailemani vintageliikkeet osoitteineen.

V VINTAGE

Täällä oli paljon urheiluvaatevintagea - pikeepaitoja, tennareita ja verkkatakkeja. Värikkäitä ohuita bombertakkeja. Sekä ruutupaitoja, löysin hirveän kivan sinioranssin flanellipaidan, mutta se oli liian lämmin sen hetken ajatusmaailmaan. Suurin osa vaatteista oli mukavan sukupuolineutraaleja.

Kopernikusstraße 18

Picknweightissä vaatteet maksetaan niiden painon mukaan. Vaatteet oli lajiteltu eri kategorioihin, joiden kilohinta vaihteli muistaakseni kahdestakympistä sataseen. Täällä oli paljon ketjuliikkeiden trikoorytkyjä, mutta myös mielettömiä vintage-bukleejakkuja, 50-lukulaiselta vaikuttavia havaijipaitoja ja lappuhaalareita. Tämä on eräänlainen pieni ketju, mutta vierailin vain yhdessä toimipisteessä.

Alte Schönhauser Straße 30

Lena's Lovely Vintage on kaunis vintageliike, jossa oli esimerkiksi vaikuttava kokoelma iltapukuja, silkkipaitoja ja naisellisia takkeja. Valitettavasti mallisto oli elokuun viimeisenä päivänä jo turhan selkeästi syksyssä kiinni omiin tarpeisiini.

Potsdamer Straße 101

Kims Second Hand Boutique vastaa sisällöltään ehkä parhaiten nuorisomuotia. Tai sellaista, miksi minä nuorisomuodin miellän. Suurin osa vaatteista oli Zarasta, Bershkasta ja Pimkiestä. Huvittava löytö oli kaksikymppiä kultaisesta Henkkamaukan jakusta, ostin vastaavan muistaakseni viidellä eurolla alelaarista kymmenen vuotta sitten.

Lausitzer Platz 14

Vintage Stuffissa silmiinpistävintä olivat monenkirjavat rotsit. Oli farkkutakkeja selkäprintillä, tilkkutakkeja, nahkatakkeja kuin kahisevia tuulipuvuntakkejakin. 
Zehdenicker Straße 14

Second Hand Paradies shopissa oli vaikuttava kokoelma tänä vuonna ah-niin-trendaavia cowboy-buutseja. Täällä asui myös suloinen shoppailuassistenttikissa.

Adalbertstrasse 17

SOMETIMES COLOURED on pieni ja ehkä vähän kolkon oloinen putiikki, jossa oli kiva valikoima neulemekkoja. En ole ihan varma oliko tämä enemmän kirpputori kuin vintageliike, mutta hinnat olivat inhimilliset ja osa vaatteista vaikutti käyttämättömiltä.

Grünberger Strasse 87

Trash-schickin rekeillä on Vivienne Westwoodia ja kloorivalkaistuja t-paitoja sulassa sovussa vieretysten. Ja kiinteän hinnan rekkejä, esimerkiksi jakkupukujen ystävä olisi tehnyt hyvän löydön vitosella. Neutraalin tyylin omaavakin voi tehdä löytöjä, mutta parhaiten myymälä palvelee punk-henkisiä pukeutujia. Myyntituloista osa menee suoraan hyväntekeväisyyteen.

Wühlischstrasse 31

Humana on käsittääkseni saman järjestön alainen kuin meille tuttu UFF. Näitä liikkeitä löytyy Berliinistä vähän joka kulmalta, itse vierailin viidessä eri toimipisteessä. 

Frankfurter Tor 3 - Tämä liike on valtava! Kerroksia taisi olla viisi, mutta mulla ei riittänyt kärsivällisyys koluta kaikkea läpi. Bongasin täältä rekin täynnä koripallopaitoja pastelliväreissä. Ja solmuvärjätyn näköisen, ex-valkoisen tekomokkahapsutakin. Ja delfiiniprinttiset reisitaskuhousut. Mitä vaan saattaa tulla vastaan!

Warschauer Straße 55 - Täällä oli kivannäköisiä vaatteita myös pluskokoisten rekissä, erityisesti farkkuja! Valitettavasti koot alkoivat vasta 48:sta ylöspäin. Jostakin syystä täällä oli poikkeuksellisen paljon sellaisen hammastahnan (mintun) värisiä vaatteita.

Oranienstraße - Tämä pop-up -liike on selkeästi arvokkaampi muihin Humanoihin nähden. Paljon Banana Republicin paitoja!

Mehringdamm 35 - Jos olisin maksimalisti, olisin ostanut täältä paljettimekkoni. Suosikissani oli sinivihreitä hapsuja ja liukuväriä. Ilmeisesti Sanna Marin on somistajan tyyli-idoli, mallinukella oli hopeinen paljettimekko ohuella vyöllä ja kirjekuorilaukulla.

Alexanderstraße 7 - täältä lopulta löysin farkkucaprini! Iso liike, jossa vaatteet oli lajiteltu fiksusti koon ja käyttötarkoituksen mukaan. Vintageosasto on kuitenkin mielestäni ylihintainen.

Roomassakin pääsin harjoittamaan second hand -shoppailua, mutta sillä kertaa päinvastaisista syistä: sain mahdollisuuden osallistua työpajaan Oslossa Rooman kurssin jälkeen, ja tarvitsin jotakin lämmintä päällepantavaa. Rooman vintageskene oli hyvin poikkeava Berliinin ja meidän Helsingin vastaavista, joten ehkäpä kirjoitan lähipäivinä sanasen Roomastakin.

Designer crush: Natali Leskova

Viime kesänä törmäsin Pietarissa paikalliseen nuoreen designeriin, joka on jo muutaman vuoden pukenut pietarilaisia Pietariin. Aiemmin Natali Leskovan luomusten punaisena lankana ovat olleet valokuvaprintit Pietarista, nyt tuoreinta Fall Winter 2016/2017-mallistoa ovat inspiroineet Pietariaiheiset maalaukset.




Natali Leskova ei ole lähtenyt rahastamaan Pietari-gloriallaan, vaan vaatteet ovat hintansa arvoisia laadultaan. Materiaaleissa luotetaan neljään luonnonmateriaaliin: villaan, silkkiin, nahkaan ja puuvillaan. Designerin showroom löytyy Nevan pohjoispuolelta Petrogradin alueelta. Toivon totisesti ehtiväni piipahtaa tuolla talvemmalla.

Mielettömän upeita mallistoja voi katsella designerin kotisivuilla, http://www.natalileskova.com/ Löytyypä sieltä venäjäntaitoisille pieni verkkokauppakin!

Kuvat: http://www.natalileskova.com/

2016 Oscars: Red Carpet

Tämä yö vierähtää Oscar-gaalan parissa. Mä en ole niin elokuvasnobi, että osaisin arvioida, kuka tai mikä minkäkin palkinnon ansaitsee. En ole nähnyt kuin murto-osan ehdokaselokuvista, joten mun on parempi arvostella jotakin, josta ymmärrän enemmän. Eli mekkoja.

Ilta on kulunut erittäin pienimuotoisten juhlien parissa, täydessä tällingissä. Koska olen juttelutuulella, kirjoitan pari sanaa punaisen maton topeista ja flopeista tännekin.

Jennifer Garner on u-pe-a! Täydellinen leikkaus ja erilaiset materiaalit tekevät klassikkomustasta mielenkiintoisen. Varmasti ainoa Versacen luomus, johon tosissani haluaisin pukeutua, ihan riemusta kiljuen!

Toinen upea musta, Sarah Silverman ja Zac Posenin elegantti merenneitomekko. Tämä oli mun suosikkeja, kaverin inhokkeja. Mun mielestä yksinkertainen on kaunista, siisti kampaus ja kapeat roikkuvat korvakorut sliippaavat siluettia entisestään.

Tummansininen toimii! Sofia Vergerankin puvussa on todella kaunis leikkaus. Suuret, roikkuvat ja kimaltavat, puvun koristeluita toistavat korvakorut, sekä puolestaan puvun väriä toistava sormus ovat piste iin päälle. Mulle tuli vahvat vanhojentanssivibat tästä Marchesan mekosta, jos olisin itse tanssinut, olisin halunnut jotakin tämän tyylistä.

Priyanka Chopra paljastelee oikein! Nakumekot alkavat olla jo aika väsyneitä, mutta tämä toimii! Zuhair Muradin näyttävässä valkoisessa mekossa lehdet ja kukat on aseteltu tarkkaan, eikä lopputulos näytä halvalta. Vyö tekee asusta selkeästi gaalamekon eikä hääpuvun, joskin laukku oli mielestäni vähän huti.

Tykkään kukkamekoista. Tykkäsin myös Isla Fischerin Marchesan kukkamekosta. Printtiä näkee valitettavan harvoin Oscar-gaalassa, mutta tämä oli nappivalinta. Raikas ja kesäinen, mäkin haluan ensi kesäksi viileän vaalean neutraalin kukkamekon! Mun mielestä Marchesa oli ylivoimaisesti punaisen maton ykkönen tänä vuonna.

Brie Larsonin sähkönsinisessä Guccin mekossa oli jo melkein liian antava kaula-aukko mun makuuni, mutta läpikuultavat kerrokset pelastivat paljon. Aaltoileva helma on elegantti, ja olen satavarma, että statement-vyöt ovat tämän vuoden juttu.

Heidi Klumista ensimmäinen mielikuva oli Muumien mörkö kevään hempeissä trendiväreissä.

Jennifer Lawrencelta näkyy liikaa! Miksi läpinäkyvään yläosaan pitää yhdistää valtava kaula-aukko? Alaosa on epämääräinen röykkö, muistuttaa mun seiskaluokalla virkkaamaa ponchoa. Harvinainen floppi Diorilta. Suttuinen meikki ja tylsä kampaus eivät parantaneet vaikutelmaa tippaakaan.

Kerry Washingtonin Versacessa alaosa toimii, yläosa on kuin fetissikaupasta ostettu. Mustakärkiset kengät näyttivät hassulta pilkistäessä halkiosta, mutta korut ovat kauniit.

February, sweet and short

Helmikuun hyvän alun kruunasi ihana aurinko! Huoleton päivä hapsunutturalle, täydellinen päivä ulkoiluun. Ja ulkoilmakahvitteluun, suunnaksi siis Regatta, arkikahviloiden ehdoton suosikkini täällä Helsingissä!

Merikannontien rantaosuudella oli pääkallokeli. Tänä talvena mulla on ollut onnea, en ole pannuttanut kertaakaan ihmisten ilmoilla. Pari kertaa on liusuttu kolmannesspagaatiin tai leikkinyt Bambia jäällä. Äiti yritti kerran maanitella mua ostamaan nastat, mutta mä en vielä suostu keski-ikäistymään. Saatoin pikkaisen yliarvioida lämpötilan, kun lähdin takki auki, ohuissa sukkahousuissa. Luut ja ytimet eivät sentään paleltuneet, ei lähellekään!

Ulkonakahvittelusta ei tullut mitään kun ei ollut sitä pipoa tai pantaa päässä eikä hiuksetkaan suojanneet korvia rantaviimalta. Oli siis mentävä ekaa kertaa koskaan sisälle. Onneksi Regatan sisätiloissa on lämmin, ja katon ja seinien viritelmiä ihastellessa kuluu tovi jos toinenkin. Ei haittaa vaikkei juttu luistaisi seuralaisen kanssa. Mun mielestä hauskin oli eräs meriaiheinen kulmataulu. Suosittelen täydestä sydämestä helsinkiläisiä tekemään jonakin päivänä pienen Regattaretken (ja käymään vaikka itse kurkkaamassa mun suosikkitaulu!) Muistakaa ottaa käteistä mukaan!

Elämäni farkut

Koin juuri vastustamattoman halun juosta Zaraan ja ostaa tuon kuvissa näkyvän asukokonaisuuden. Kokonaan. Harvoinpa näin käy, vaan tuossa on kaikki kohdallaan! Rakastan kuinka farkkujen väri toistuu parissa graafisen paidan raidassa, ja keltainen on väri joka lupaa kevättä. Pystyraita ei ainakaan levennä! Olen myös ikionnellinen, jos nuo kapeat vyöt palaavat! Kunhan päivät tästä lämpenee, voisi asuun yhdistää kevätkaduille vyönvärisen mokkableiserin... Ja ennen kaikkea noi farkut, täydelliset farkut!

Farkut on mulle vähän meh. Sellainen housuvalinta, johon päätyy kiireessä, tai jos ei ole mitään ideaa mitä laittaisi ylle. Siniset farkut ja valkoinen t-paita, mikään ei mene pieleen. Vaan kun joka toinen ihminen tulee kadulla vastaan farkut jalassa, haluan taistella massaa vastaan ja hiihdellä hameessa ja kukkasukkahousuissa.

Joskus olin farkkutyttö. Kaapit pursusivat Acnea, Dieseliä ja Tiger of Swedeniä, jopa sitä kammoksuttua Miss Sixtyä. Vaatebudjetti supistui, ja jalkaan jäi Leet, Cheap Mondayt ja Dr. Denimit. Aina liian pitkillä lahkeilla. Sitten ne pakattiin vintin unholaan, farkut vaihtuivat hameisiin, mekkoihin ja muihin housuihin.

Vaan jospa sitä tänä keväänä yrittäisi jälleen rakastua farkkuihin. Ja rohkaistua leikkaamaan ne liian pitkät lahkeet, jos en ole niitä viiteen-kymmeneen vuoteen myynyt, en tule myymään koskaan. Voin vain nipsaista vanhat farkut tylysti katki, sen kummemmin kääntelemättä ja siistimättä. Revityt ja viillellyt farkut ovat jo totaalisen out, mutta lahkeet saavat vielä hapsottaa.

Barbamama

Päivälleen tasan kuukausi sitten otettuja asukuvia (tai minäminäkuvia) Tähtitorninmäeltä. Joulu oli jo ovella, eikä lumesta tietoakaan. Käytiin tuolloin pitkällä kävelyllä uhmaamassa tuulta, mun ilmeet on kyllä ihan sen näköisiä. Lounaaksi käytiin syömässä Saslikin klassikkomenu. Kyllä, lounaaksi. Mä en ole edes Venäjällä syönyt yhtä mahtavia blinejä kuin Saslikissa, niiden koko ja kuohkeus on jotakin ylimaallista. Saslikissa on 27.2. asti bliniviikot, suosittelen lämpimästi jokaiselle! Lennart, olisitko kiinnostunut lähtemään kanssani joku päivä blineille?

Karvatakit tuntuvat pitävän edelleen pintansa, yllättävää kyllä. Ne kun tuovat jokaiselle vähintään kymmenen lisäkiloa... Mäkin näytän ihan Barbamamalta tuo takki päällä, tai oikeastaan vielä enemmän varmaan Barbapörröltä. Karvainen, epämääräinen pötkylä. Toisaalta, väliäkös sillä? Pahemmalta näin talviaikaan näyttää selvästi alipukeutunut ihminen, mulla ottaa ihan luista ja ytimistä nähdä jonkun vetelevän tuolla tennareissa paljaat nilkat vilkkuen. Yhtä järkyttävä näky olin kyllä itsekin tällä viikolla, jouduin töihin heti Suomeen paluuta seuraavana aamuna töihin, enkä ehtinyt hakea talvivaatteita vintiltä. Kyllä siinä mummot tuhahtelivat mun kahlatessa sporapysäkille lenkkarit jalassa collegehousuissa ja ohuessa takissa. Mutta sentään pipo päässä, hanskat kädessä ja viltiksi verrattava huivi ylävartalon ympärillä. Eivätkä nilkat vilkkuneet, käytän villasukkia!

Mun tietokone alkaa vedellä viimeisiä. Pohjassa on joku pullistuma, kone pitää ihmeellistä kimeää vaimeaa vinkunaa ja näyttö muuttuu sinertäväksi jos läppärin yläkannen reunoille koskee. Akun kestokin on korkeintaan tunti. Tämä päivä kuluu siis varmuuskopioiden, josko huomenna lähtisi sitten omppukaupoille.

Kunniamaininta sille, joka keksii tälle kuukaudelle vielä kolmannen B-mama-otsikkoehdotuksen!

Shoreline

Broder Daniel - Shoreline

Ever since I was eight or nine.
I've been standing on the shoreline
All my life I've been waiting
for something lasting

We are shadows
Oh, we're shadows
Just shadows in the alley

I've got nothing
Nothing to wait for
Nothing to wait for

Where is life in this town?
Where is life in this town?

Takaisin sateeseen

Tihkusateessa ja iltahämärässä kello kahden aikaan otetut rakeiset asukuvat tarkentuivat lähinnä portaikkoon. Hiukset lainehtivat, mutta olisi varmaan kannattanut sotkea meikkiäkin naamaan. Näytän lähinnä aaveelta. Ilmeen perusteella olen joko huolestunut, tai haistattelen näkymättömille vihollisille. Kuvat, jotka olisivat todennäköisesti monella muulla bloggaajalla menneet kategoriaan "epäonnistuneet." Joulukuu on hyvässä vauhdissa, mutta lumesta ei ole tietoakaan. Sääkin tuntuu aivan loppulokakuulta.

Takki on ostettu kohta kaksi vuotta sitten, ja olen käyttänyt sitä alle viisi kertaa. Enää se ei mahdu edes kiinni, kuppikokoni on kasvanut kolmella noista ajoista. Joten käytetään sitä nyt vielä kun kehtaa liihottaa takki auki, tuo väri on niin kiva. Harmaa on hyvä väri.

Balmain x H&M

Jepsankeikkaa, pitäähän munkin postata aiheesta Balmain x H&M, koska kaikki muutkin postaavat. Kollaasissa oma ostoslistani, josta toivon vähintään kahden toteutuvaksi. Mun suhtautumiseni H&M:n yhteistyömallistoihin on ollut aika ristiriitainen, aiemmista mallistoista vain Viktor & Rolfilta, Jimmy Choolta ja Sonia Rykieliltä löytyi yksi-kaksi kiinnostavaa tuotetta. Nyt iski ihan valinnanvaikeus!

Onko kenelläkään aavistustakaan noista 250:sta liikkeestä, joihin mallisto tulee? Mulla ei ole aavistustakaan, kuinka paljon henkkamaukkoja mahtuu maailmaan... Onko Helsingillä (todennäköisimmin Aleksanterinkadun myymälällä) onnea? Jos ei, aion olla aktiivisesti mukana nettikaupan kaatamisessa jonottamisen sijaan 5.11.

Embroidered

Mä tein syntiä, ja ostin polyesterimekon! Se oli törkeän kallis kun ottaa huomioon, että kyseinen mekko on sataprosenttisesti muovia. Mutta onhan se myös törkeän kaunis, brodeerauksineen kaikkineen. Rakastan kirjailtuja vaatteita, mussa asuu selkeästi joku pieni slaavitar. Tai meksikotar, ystäväni kommentoi mekkoa sanoin very Frida!

Kuvat viime viikolta, matkalta Brondaan juhlistamaan Väinön synttäreitä. Siinäpä kirjailtu mekko in action! Keskipäivän aurinko ei ole mikään imartelevin, miten mun iho on muka samanvärinen kuin Torilinna? Kiireellisen aikataulun vuoksi kerettiin vain lounaalle, ilta-aikaa kun ei ollut kummallakaan tuhlattavaksi. Anteeksi vääränväriset kynnet, multa puuttuu täysin burgundy kynsilakka. Pitänee mennä mekon kanssa mallailemaan kynsilakkahyllyille, noista kukista kun löytyy ihan täydellinen viininpunainen sävy!

Miniorkidea on muuten ehkä maailman suloisin kukka. Sain sen lahjaksi Väinön syntymäpäivien kunniaksi. Toivotan hänelle pitkää ikää täällä kukkien saattohoitolassa. Väinö antoi sille oikein nimenkin. Saanko esitellä, Sepi Kumpulainen!

Katu päättyy aurinkoon

Sanotaan, ettei suuririntaisen olisi suotavaa pukeutua kuin poolopaitoihin. Vaan onko tämäkään niin siveellistä? Sivuprofiili kun on sopimaton. Olen sitä kokoluokkaa, että telttaankaan en voi mennä piiloon...

Oversizeneuleet vielä överimmässä XL-koossa ja sukkahousut ovat olleet mun vakiovaatetus näin vapaapäivisin. Mustaa ja toisen sävyistä mustaa. Mikäli kotoa pitää poistua, pistän vähintään shortsit jalkaan. Hei, ne ovat siniset! Väriä! Alkusyksystä kuljin vielä ihan paljain säärin, nyt viima vaatii jonkinnäköiset housut jalkaan.

Ylipolvensaappaat näkyvät jälleen tänä syksynä noin joka kolmannen vastaantulevan naisen jalassa, mä olen käyttänyt niitä sinnikkäästi keväät ja syksyt ainakin viimeiset kolme vuotta. Samat mokkanahkaiset saappaat vuodesta toiseen, mokkaa en aio vaihtaa. Puoleenreiteen kurottavat korolliset nahkasaappaat olisivat ihan liian kinkyt näyttääkseen hyvältä tavallisella kadunpullerolla. Ja näillä senteillä ei ilman korkoja kuljeta!

Vaikka noissa onkin suhteellisen korkea ja kapea korko, niillä jaksaa sipsutella koko päivän. Ja minähän sipsuttelen, päivästä toiseen!