Halusin nähdä Key Westin ja Meksikon aamunkoiton rannikon. Meksikoon vaan ei ihan noin vain autoilla Floridasta, joten kannatti varata risteily. En ole minkään sortin risteilyihminen, mua vieroksuttaa nuhjuiset kokolattiamatot, ylenpäiväinen dokauskulttuuri ja buffetähky. Kauhistutti olisiko Karibiallakin meininki kuin Tallinnan laivalla...
Vaan Black Fridayna oli tarjous jonka missasin, ja Meksikon risteily oli myyty vihoviimeistä hyttiä myöten loppuun. Jouduttiin siis keksimään varasuunnitelma, ja päädyttiin vähän lyhyempään Bahaman risteilyyn. Bahama on tyyliin Floridan Pärnu. Silläkin laivalla pääsisi Key Westiin, ja ei se Bahama voi olla mikään paha maa.
Sää Bahaman pääkaupungissa Nassaussa oli kuin morsian hirviön häissä. En jaksa uskoa että kauhean moni hirviö saa kaunista vaimoa. Välillä sataa tihutti, välillä tuuli vaakatasossa, eikä aurinko juurikaan uskaltanut kurkistella. Suunnattiin ensimmäisenä Cloistersille, 1300-luvulta peräisin olevan ranskalaisluostarin raunioille. Luostarin rauniot oli myyty ja siirretty ensin Yhdysvaltoihin, myöhemmin Nassaun Paradise Islandille. Kaunis paikka mielenkiintoisella historialla!
Siirtomaa-aika näkyy Nassaussa voimakkaasti. Bahama itsenäistyi vasta vuonna 1973, ja on edelleen Englannin kuningattaren hallitsema. Liikenne on vasemmanpuolista, arkkitehtuuri kolonialistista. Ennen Britanniaa Nassauta hallitsivat merirosvot. Sanottiin, että kuoltuaan merirosvot halusivat Nassaulle, eivät taivaaseen.
Bahamalaiset taksikuskit olivat kyllä omaperäistä porukkaa. Cloistersille mennessämme taksikuski olisi halunnut vartavasten viedä meidät suht kauaksi jäävän hotellin aulaan odottamaan parempaa säätä, vaikka sadetta ei ollut nimeksikään. Toinen taksikuski ei suostunut viemään meitä haluamalleni Cable Beachille, koska sieltä ei näkisi laivalle asti ja se olisi kaukana. Sataman viereinen Junkanoo Beach olisi kuulemma meille sopivampi kaikin tavoin.
Saavuttiin sitten Junkanoo Beachille, joka oli aikamoinen pettymys. Liian matalaa uimiseen, kaupustelijat häiritsivät, rannalla joutui istumaan lähestulkoon toisten sylissä. Jälkiviisaana olisi vain pitänyt pitää päänsä ja vaatia kyytiä sinne minne alunperinkin tahdoin. Tai etsiä Junkanoo Beachin läheltä toinen taksi.
Olisin niin kovasti halunnut pitää Bahamasta, sen letkeästä elämäntyylistä, rappioromantiikasta ja värikkäistä taloista. En tiedä kuinka suuren miinuksen puuttuva aurinko aiheutti, kiiruhdin etuajassa laivaan miettien, että eiköhän tämä ole nähty. Jotenkin Nassau jätti kylmäksi. Kaikki ei voi aina olla sään vika.
