Kulttuurieroja Yhdysvalloissa

Tämä postaus oli sitten hautautunut luonnoksiin otsikotta. Koska Floridan reissusta on vielä niin vähän aikaa, on suhteellisen ajankohtaista julkaista postaus havaitsemistani toisenlaisista toimintatavoista, kulttuurieroista. Musta on hauskaa aina lomalla tarkkailla paikallista elämänmenoa ja pohtia miten erilailla asiat tehdään Suomessa.


Prepaid-liittymän hankkiminen USAssa ei ole mikään itsestäänselvyys. Suunnittelin hommaavani jenkkisimkortin noiden parin viikon ajalle, jotta olisin voinut esimerkiksi navigoida puhelimella, mutta mitään paikallisen saunalahden aloituspakkauksia ei ollut tarjolla. Olisi pitänyt ostaa esimerkiksi AT-T:lta niinkutsuttu track phone, eli puhelin ja sim-kortti yhdessä. Eikä se kyseinen puhelin olisi toiminut USAn ulkopuolella.

Talojen jouluvalot ovat ihan toisesta maailmasta. On ammattimaisia jouluvaloarkkitehtejä, he tekevät koko vuoden tilin yhdessä kuussa. Oli pihoja jouluvalopalmuilla, välkkyvaloja, liikkuvia valokaapeleita, laulavia valoja. Talot hienoilla (=övereillä) valoilla listataan paikallislehdessä, niitä saa käydä pällistelemässä ja kuvaamassa. Mun ainoat kuvat valotaloista tärähtivät. Vielä uuden vuoden jälkeenkin asiakaspalvelijat sekä randomit turuilla ja toreilla toivottivat iloisesti happy holidays!

Yhdysvallat on drive through-kulttuurin luvattu maa. Meille on tuttua Mäkkärin autokaista, täällä se on normi kaikissa pikaruokaloissa. Nähtiin drive through Starbuckseja ja apteekkeja, jopa pankkeja on olemassa. Ylipäätään auto on elämisen edellytys. Bensa on halpaa (gallona n. 2,3 dollaria) ja autolla liikutaan ihan joka paikkaan. Jalankulkijoita ei juuri näe, eikä varsinkaan suojateitä. Myös katuvaloja on todella harvassa.


Varmaan kaikki autot ovat automaattivaihteisia, että 15-vuotiaatkin osaavat ajaa. Floridassa 15-vuotias saa harjoitteluajokortin, 16-vuotias varsinaisen. Mä en uskaltanut 15-vuotiaana liikenteen sekaan enkä halunnut edes suorittaa mopokorttia. Mulle ostettiin skootteri ihan turhaan.

Näkemäsi hinta esimerkiksi kaupoissa tai ravintoloissa ei ole se todellinen, lopullinen hinta. Kaikkeen lisätään verot kassalla. Vero on osavaltiokohtainen, Floridassa 6% tuotteen hinnasta. Suomalainen debit-kortti on USAssa credit, jos kassan kysyessä credit or debit vastaat debit, kortti ei toimi. Credit/debit-kortti toimii normaalisti, credit on credit, debit on debit.


Asiakaspalvelu varsinkin ravintoloissa on huippuluokkaa. Hyvällä palvelulla on hintansa, tippaaminen on Yhdysvalloissa ihan tosiasia. Tippi on pakollinen, se on palvelumaksu, jota ei ole (toisin kuin Suomessa) sisällytetty ruuan hintaan. Ravintolatyöntekijät työskentelevät minimipalkalla, joten tipeillä on todella iso merkitys toimeentulossa. Korrekti tippi on n. 20% loppusummasta, ja suositeltavaa maksaa käteisellä, vaikka korttimaksukin onnistuu. USAssa tipataan pääsääntöisesti aina, kun joku tekee jotakin puolestasi. Baaritiskillä tipataan, siivoojaa tipataan, takseja tipataan, kampaajaa tipataan, myös take away-paikoissa tipataan.


Heimitäkuuluu! Jokainen jenkeissä shoppailemassa käynyt on varmasti joutunut myyjän tervehtimäksi. Siihen ei käytännössä odoteta mitään vastausta, itse tervehdin takaisin ja hymyilen samalla. Amerikkalaiset myös rakastavat jaella kehuja ihan tuntemattomille. Olin ihan äimän käkenä kun milloin kehuttiin mekkoa, milloin kampausta.

MISC

Nyt on koettu lievä ilmastonmuutos ympäristön lämpötilan laskettua alle vuorokaudessa yli kolmellakymmenellä asteella. Suomeen on siis palattu! Tällä reissulla kamera pysyi visusti piilossa, kuvia tuli otettua vain 238. Vertailun vuoksi, kahden viikon Pietarinmatkan kuvasaldo oli 823 ja viime keväänä Barcelonassa tuli otettua viikossa 717 kuvaa. Toista se oli filmikamera-aikaan...

Tässä postauksessa esittelen sekalaista settiä, kuvia ja juttuja, jotka eivät oikein sovi mihinkään muuhun postaukseen, mutta haluan ne silti julkaista.

Rakas kissamekko on ollut mukana vaikka missä jo viimeiset viisi vuotta, niin tälläkin reissulla. Liian monena päivänä, ja nyt siinä on pieniä reikiä, ehkä rantahiekan hankaamana. Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota mekkoa, kauhistuttaa ajatuskin tuosta luopumisesta.

Sataman valot ja lähtevät laivat.

What is this I don't even... Mä en ymmärrä miten se voi olla noin vaikeaa. Ekan Starbucksfailin jälkeen tavasin nimenhuutopaikoissa suosiolla nimeni double I, D, A, Iida! Silti tuloksetta. Floridasta sai Pumpkin Spice Frappuccinoa, ja mä lihoin varmaan kaksi kiloa pelkän PSF:n vuoksi. Se on vain jotain käsittämättömän hyvää!

Mun käsitys easy livin'istä. Olkoonkin, että Blue Hawaii ei ole yhtään mun drinkki. Ja muovimukista suorastaan huokuu negatiiviset fiilikset.

Pakollinen lentokonesnäppi.

Näin yhtenä yönä unta, että olimme Väinön kanssa Floridan sijaan muutaman viikon lomalla Porissa. Kyllä, Porissa. Porissa satoi vettä käytännössä joka päivä ja oli kolea loskatalvisää. Ihan loman loppupuolella päätin, että nyt on lähdettävä katsomaan huippujääkiekkoa. Eli Ässien peliin, mä halusin nähdä tositoimissa huippumaalintekijä Josh Grattonin. Ilmeisesti mun alitajuntaa kaivertaa todella rankasti päätös jättää Florida Panthers, Jussi Jokinen ja Jaromir Jagr näkemättä.

Kahden jälkiruuan nainen. Viimeisenä risteilyiltana olin vakaasti päättänyt syödä jälkiruuaksi juustoja. Vaan mitä tehdä kun listoilla oli sacherkakkuakin? Oli otettava molemmat!

Shoreline

Broder Daniel - Shoreline

Ever since I was eight or nine.
I've been standing on the shoreline
All my life I've been waiting
for something lasting

We are shadows
Oh, we're shadows
Just shadows in the alley

I've got nothing
Nothing to wait for
Nothing to wait for

Where is life in this town?
Where is life in this town?

Maijamissa

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, Miami on ihan eri kaupunki kuin Miami Beach, jota moni pitää synonyymina reissulle Miamiin. Kuitenkin, se varsinainen Miami on paljon edgympi, siinä missä Miami Beach on pelkkää pastellia. Miami Downtownissa pilvenpiirtäjien keskellä todella tuntee olevansa suurkaupungissa.

Yksi elämäni suurimmista virheistä oli mennä pienessä kiireessä bussilla Downtownista sinne vihoviimeiselle South Beachille. Kolmen mailin sillanylitys kesti valehtelematta puoli tuntia, ruuhka oli järkyttävä. Suosittelen siis Miamiin matkatessa pitämässä selkeästi erillään ajan Miami Beachilla ja Downtownissa. Mä olen just sellanen heeei meillä on vielä kaks tuntia aikaa ni mennään nopsaan käymään vielä tuolla ku se on näköjään ihan lähellä... Tuo koukkaus olisi voinut kostautua.

Miamissa on ilmainen puinen trolley, joka kulkee hitaasti mutta varmasti kuutta eri reittiä Miamissa. Trolleyssa on kiva istuskella ja katsella ihmisvilinää ja katumaisemaa. Me hypättiin ensimmäisenä Allapattah-reitille, ja jossain vaiheessa tuli kyllä karmea olo kun ollaan pimeällä ja likaisella esikaupunkialueella missä sillan alla oli massiivisia väliaikaisasutuksia. Keskellä kirkasta päivää. Kanssamatkustajat ovat ties mitä hulluruohoa syöneitä aggressiivisia spurguja, jotka havaitsivat riemukseen että täällähän on valkoisia heidän alueellaan... Tuli kiire pois, ilmaisilla kulkuneuvoilla on lieveilmiönsä. Muut reitit olivat siistimpiä ja enimmäkseen turistien käyttämiä.

Toinen näppärä tapa liikkua Miamissa on myöskin ilmainen Metromover, joka on paljon nopeampi vaihtoehto kuin trolley. Metromover on pieni metronpätkä, joka liikkuu kiskoilla korotetulla rataosuudella. Metromoverilla on kattava verkosto, ja vaihtoväli on inhimilliset kolme minuuttia.

Downtownin varmaan kuuluisimpia nähtävyyksiä on Wynwood Walls ja sitä ympäröivä Art District.  Beyonce teki alueesta it-paikan pari vuotta sitten, ja nyt tuolla pyörii kymmenittäin poseeravia tyttöjä upeiden graffitien edessä, ottamassa edgyjä kuvia. Wynwood Walls on katutaiteelle pyhitetty keskus verkkoaitoineen ja valaistune seinineen. Tosin koolia streetarttia bongasi paljon muualtakin.

Itse pidin henkilökohtaisesti eniten Design Districtistä. Kuolin, ja pääsin shoppailutaivaaseen. Siellä todella halusi kävellä ja kierrellä, alueessa on jotain mystisellä tavalla kiehtovaa. Vaikka olisi budjettireissulla, alue on täydellinen ikkunashoppailulle. Tosin fendien, piagetien ja berlutien keskellä tuskin kukaan enää muistaa budjettia. Alueen ruokapaikat ovat saaneet kehuja, tosin itse en käynyt yhdessäkään. Design Districtiä rakennetaan ja kehitetään edelleen, ja siitä povataan tulevaisuutta Miamin Rodeo Drivena!

Olen kuullut paljon kauhutarinoita Miamin öistä, jonka vuoksi me tehtiinkin vain päiväretket Miamiin ja Beachille. Miamissa hyvilläkin alueilla on huonompia nurkkia. Mulla ei siis ole antaa vinkkejä Miamin yöelämään, mutta näkemättä suosittelen maalaisjärkeä, vilkkaita alueita ja taksilla liikkumista. Valot kannattaa pitää päällä.

Ja sori, nää on jopa mun ottamiksi todella huonolaatuisia kuvia. Mulla oli vain puhelin matkassa (ja tämänkin kameran tarkkuus heittää nyt jostain syystä) ja sääkin oli epävakaa.

Where you are closer to Cuba than a Walmart

Olen kuulkaas vihdoinkin löytänyt oman paikkani tästä maailmasta, johan sitä on kolmattakymmentä vuotta etsittykin. Se paikka on Key Westillä.

Key West on Manner-Yhdysvaltojen eteläisin saari, Florida Keys-saariketjun läntisin ja viimeisin. Kuubaan on matkaa linnuntietä 90 mailia, ja varsinkin Yhdysvaltain kieltolain aikaan saari oli suosittu kauttakulkupaikka rommin luvattuun maahaan.

Kuin sekoitus New Orleansia ja Amsterdamia. Väinön sanoin, mä en ole käynyt kummassakaan. Key West on pullollaan pieniä sieviä pitsihuviloita, joiden parvekkeet ja terassit on kuin tehty aamukahvin juomista varten. Vaikkei kukaan koskaan oikeasti ehtisi viettää sellaisia aamukahvihetkiä. Key West on piparkakkutalojen kaupunki.

Saarella on luonnollista syödä paljon kalaa sun muita mereneläviä. Kaikki on vastapyydettyä. Key-saarten keittiö tunnetaan nimellä floribean, floridalais-karibialainen. Sivuhuomiona, floridalaisissa ravintoloissa ei kannata hätkähtää tai potea omatunnontuskia, jos menussa vilahtaa dolphin. Kyseessä ei sentään ole mikään Flipper, vaan dolfiini, ahvenkala joka tunnetaan myös nimellä mahi-mahi.

Istuskeltiin tuntitolkulla sataman lähellä sijaitsevassa Floridan vanhimmassa baarissa, Captain Tony's Saloonissa. Seinille on niitattu seteleitä, joihin ihmiset olivat kirjoittaneet terveisiä ja rakkaudentunnustuksia. Mekin päätettiin Väinön kanssa uhrata yksi seteli moiseen humpuukiin. Mä kirjoitin jotakin höpöhöpöä, Väinö kirjoitti Sweden Sucks kissankokoisilla kirjaimilla mun kielloista huolimatta. Hetken päästä kaksi pappaa tuli juttelemaan mukavia ja Väinö esitteli ylpeänä mitä oli kirjoittanut. Kävi ilmi, että papparaisilla oli vahvat juuret Öölannissa... Että tällaista tuuria meillä, onneksi ottivat sen huumorilla.

Nobelkirjailija Ernest Hemingwayn talo on kenties saaren suosituin nähtävyys. Hemingway asui pistaasinväristen ikkunaluukkujen talossaan Key Westissä kymmenisen vuotta. Pihalla köllöttelee lukuisia kissoja, jotka eivät juuri välitä ihmisistä. Tavattiin mm. Dorian Grey ja Rudolph Valentino. Kissat ovat rakastettuja, heille on jopa oma hautausmaansa.

Vaikka Key West tulvii turisteja, olo ei ole kuin rysässä. Ajantaju jää taakse kiireiden ja murheiden ohella, Key Westissä ei kellään voi olla huolen häivääkään. Kaupungin rento omaleimaisuus paistaa aasialaismassojen lävitse. Kanat ja kukot köpöttävät kadulla vailla huolenhäivää. Key West on toisinajattelijoiden kaupunki ja tunnettu homokulttuuristaan. Tasa-arvo vallitsee kaikkien kaupunginkävijöiden välillä.

Miami Beach is where neon goes to die

Pastellia, kaikki on pastellia. Art Decoa siellä, kultahiekkaa täällä, palmuja joka puolella. Mulla oli olo kuin aikuisten karkkimaassa. Silmien edessä avautuu iloa, värejä musiikkia ja väenpaljoutta. Omalla tavallaan niin ihana kohde täynnä yllätyksiä! Yhtäkkiä vastaan saattaa tulla mies possun kanssa, ja kulman takana aukeaa aina uusi värimaailma. Pikkukauppoja, neonvaloja, amerikkalaista. Tämä on Miami Beach.

"Peanut loves water!"

Kuuluisa South Beach oli mulle oikeastaan aikamoinen pettymys. Hirveä määrä ihmisiä, ilmassa saattoi haistaa ihosyövän. Ranta oli likainen, vedessä lillui sulassa sovussa muovipusseja, tamponeja, tyhjiä tölkkejä ja hylättyjä hattuja. Häiriintyneet kalat syöksyivät näykkimään varpaita. Korjasin rannalta pari isompaa lasinsirua, jotka kimmelsivät hiekalla, en halua tietää kuinka moni oli telonut jalkansa vastaaviin. Ei totisesti houkuttanut jäädä uimaan.

Miami Beachilla kannattaa kuljettaa passia mukanaan, jos haluaa juoda alkoholia. Joissakin paikoissa eurooppalainen ajokortti ei ollut riittävä henkilöllisyystodistus. Mulla ei tietenkään ollut passia mukana... Tai sitten niihin paikkoihin on naamaraja, jota ei vain kehdattu kertoa. Ruokapaikat ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta hinta-laatusuhde on korkeampaa kuin muualla Floridassa. Joihinkin parempiin ravintoloihin on pukukoodi, turistiravintoloissa saa vetää kolmenkympin peruspastaa vaikka pelkissä bikineissä. Molemmat koettu.

Teknisesti ottaen, Miami Beach on oma kaupunkinsa, erillään Miamista. Oikea Miami on kuulemma kuin toiselta planeetalta. Ja silti about kaikki tarkoittavat juuri Miami Beachia puhuessaan Miamin matkasta. Käytönnössä jokainen vastaantuleva vaikutti turistilta. Tai jotenkin vaan niin tavalliselta. Se huhuttu glamour puuttui, kaikki tuntui niin tavanomaiselta. Place-to-be-seenina pidetty Lincoln Road oli vain lukuisten kauppojen reunustama kävelykatu. Ocean Drive rannan reunustama tie pullollaan hotelleja, olkoonkin, että tavallista kauniimpia. Jotenkin Miami Beach jätti vähän viileäksi. Eilen oli kylmin päiväni Floridassa.

Pari kivaa floridalaista

Floridassa ei juuri pärjää ilman autoa, jos haluaa nähdä enemmän. Eivätkä ne parhaat paikat juuri koskaan satu samalle alueelle, vaan hyvää joutuu metsästämään. Pikkukaupungeissa julkinen liikenne on vitsi, eikä käsitettä kävelyetäisyys tunneta. Lähellä on lähellä, mikäli sinne hurauttaa hetkessä autolla. Kannattaa siis ehdottomasti vuokrata auto, ja kuunnella paikallisten vinkkejä. Tässä postauksessa esittelen muutaman uuden suosikkipaikan, jonne en omin nokkineni olisi ikinä hoksannut lähteä.

x

Castaways-niminen tikibaari sijaitsee Jupiterissa Love Streetin päässä ja tunnetaan myös nimellä Square Grouper. Meille suomalaisille drinkit ovat kohtuuhintaisia, ja joka ilta kuulee livemusiikkia! Mun mielestä mikä tahansa musiikki on hyvää livenä, meille esiintyi bändi nimeltä Girlfriend Material, joka otti yleisön toiveet esimerkillisesti huomioon. Kaunis baari sijaitsee joen rannalla, jota toimiva majakka valaisee. Joka puolella on palmuja, soihtuja ja valoköynnöksiä. Pöydät ovat rantahiekalla. Huhujen mukaan paikasta saa myös maistuvaa baariruokaa.

x

Palm Beachin The Society of the Four Arts tarjoaa varmasti koko Floridan kauneimmat puutarhat! Mikä harmi, että mulla ei ollut kameraa mukana. Paikassa järjestetään usein esimerkiksi konsertteja ja taidenäyttelyitä (juuri nyt aiheena Charlestonin kaupunki!), mutta paikka kannattaa nähdä jo ihan pelkästään niiden puutarhojen takia. Tarjolla niin itämaista, kasvitieteellistä kuin veistoksilla täytettyä puutarhaa.

x

Todellista lähiruokaa, paikallisia mereneläviä tarjoilee Shrimpers Stuartissa. Mä en sitten juuri mitään ruokaa rakasta niin kuin mereneläviä, joten tämä oli mulle se place to be. Me oltiin täällä syömässä isolla uudella ystäväporukalla, ja meidän illasta erityisen hyvän teki kohtelias, hyvämuistinen tarjoilija. Meillä oli pöytä ulkona laiturilla, ja kaloja sai syöttää tarjoilijan antamilla kekseillä. Näppärä systeemi, kasvata oma ruokasi!