Hyvästi, Instagram

Liityin Instagramiin joskus anno domini 2011. Loin tilini aluksi kuvavarastoksi, mulla oli silloin jokin todella alkeellinen vähä-älypuhelin, jonka kuvamuisti oli kultakalan luokkaa. Kuvasin todella tarpeellisia arkipäivän tilannekuvia pestonvalmistuksesta ja kynsien lakkauksesta. Nämä käsiteltiin tietenkin Instagramin valmisfilttereillä. Mun suosikkini oli muistaakseni Valencia.

Mun silmissä Instagram on menettänyt viehätyksensä. Jotkut ammattisomettajat saattavat tuhlata yhtä instagramkuvaansa varten suuria määriä aikaa ja rahaa. Kuvat muokataan viimeisen päälle täydelliseksi, niihin lisätään lintuparvia, tähtitaivasta tai jopa somettaja itse tarrana valmiiseen taustaan.




Instagram-kulmakarvat, -kahvilat, ruoka-annokset ja hotellit. Näitä esittelee "klassiset" instagramtytöt, joita tulee pilvin pimein vastaan explore-feedissä. Kun katselee näiden julkaisuja yksityisiltä luksusparatiisisaarilta ja täydellisen ruskettuneesta bikinivartalosta, alkaa pakostakin miettiä onko omassa elämässä jotain vikaa - mulle sviitit kuuden tähden hotelleissa tai solariumissa tiriseminen ole tosiaankaan arkipäivää, toisin kuin kaikkien muiden arki Instagramissa.




Viime viikolla mun Instagram-tilini kuoli. Joku arvasi salasanani, poisti kaikki julkaisut ja muutti nimimerkinkin kaupan päälle. Okei, melkein voisi sanoa että ihan oma syy, salasanan olisi kannattanut olla jotakin vähän monimutkaisempaa kuin Mymmeli, yksi kirjain numerolla korvattuna. Sain sähköpostin kautta nollattua tilin, mutta julkaisuja en ole saanut palautettua, enkä edes vanhaa nimimerkkiäni. Itkettää, tilillä kun on niin paljon hyviä muistoja seitsemän vuoden ajalta. Kuten noi Floridan kuvat jotka näkyvät tämän postauksen kuvituksena. Olen ottanut yhteyttä Instagramin tukeen ja vaatinut tilin kuvien palauttamista, mutten ole vielä saanut minkäännäköistä vastausta.




Itselläni ei ollut aikoihin juuri minkäänlaista vuorovaikutusta Instagramissa. Olen huomannut seuraajieni katoavan aina kun postaan selfien. Kommentteja tulee ainoastaan venäläisiltä bottitileiltä. Nykyään Instagramissa menestyäkseen pitäisi olla millimetrin tarkkuudella sommitellut epäaidot kuvat, siloitellussa ja värimaailmaltaan ehkä jopa epärealistisessa, silti yhtenäisessä minuuttiaikataulutetussa feedissä. Haluanko mä todellakin takaisin tuohon maailmaan?

En ole ikinä suostunut sopeutumaan muotteihin, enkä mä pystyisi julkaisemaan hailakkafiltteröityä kiiltokuvatodellisuutta. Mun blogiin, kuten muihinkaan somekanaviin ei kaupallisuus kuulu. En raahaisi vedenkeitintä sänkyyni luodakseni täydellisen kuvan. Jos mä ikinä saan Instagram-tilini takaisin, mä haluan pitää meiningin yhtä autenttisena, kuin mitä se on ollutkin. Mä en jaksa miettiä lukuja. En julkaista niitä kuvia minkä uskoisin miellyttävän seuraajia, vaan postaan sitä mitä haluan, silloin kuin haluan. Tykkäys- ja seuraajamääristä välittämättä.

Mustapapuenchiladat


Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, rakastan meksikolaista ruokaa! Yksi suosikeistani on enchiladas, eräänlainen tortillalasagne. Tortillat täytetään jollakin sörsselillä, rullataan ja kuorrutetaan uunissa. Tortillat voi askarrella itse, tai käyttää valmiita. On olemassa myös valmiita (säilöntäainekyllästettyjä) mausteseoksia, joilla luoda enemmän tai vähemmän autenttista meksikaanoruokaa. Variaatioita on lukuisia. Koska multa on toivottu enemmän kasvisreseptejä, täytin tällä kertaa enchiladani mustapavuilla ja chipotlella. Rakastan noita La Costenan chipotleja yli kaiken!


1 tlk mustapapuja
1 tlk chipotleja
1 tlk maissia
1 tlk tomaattimurskaa
1 punainen paprika
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl viinietikkaa
1 tl cayennepippuria
1 tl juustokuminaa
1 tl ruokosokeria
ripaus suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria
200 g juustoraastetta, esim. cheddar
tortilloja
lime


Valuta maissit ja mustapavut. Pilko sipuli, paprika ja tomaatit pieniksi. Kuullota sipuleita ja paprikaa öljytilkassa, lisää joukkoon chipotlet, tomaattimurska ja mausteet. Mä rakastan noita La Costenan chipotleja niin paljon, että huuhtelen vielä purkinjämätkin paistokseen mukaan. Lisää sokeri ja etikka. Anna hautua hiljalleen noin vartin verran.




Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele uunivuoka, ja heitä pohjalle pari ruokalusikallista äsken valmistamaasi sörsseliä. Lisää pavut ja maissit pannulle, ja anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Pilko kastikkeen sekaan noin puolet korianteripuskasta.




Laita tortillalle pari ruokalusikallista täytettä, juustoraastetta ja rullaa löysähkösti vuokaan saumapuoli alaspäin. Tässä tulee aina sotkua, mutta se ei haittaa mitään. Levitä täytteenjämät tortillojen päälle, ja kuorruta juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa reilu 15 minuuttia.




Ripottele valmiiden enchiladojen päälle vielä korianteria, ja purista limestä mehua. Mä kaipasin orastavan kesäflunssani kanssa vielä vähän ekstratulisuutta, joten pilkoin päälle ronskeja chiliviipaleita. 

Tällä kertaa tarjoilin meksikolaislasagneni avokadon, ranskankerman ja Corona-oluen kanssa. Sitruunalla, totta kai!

Elämän pieniä iloja


Kun Spotifyn Viikon suositukset- listalta tulee vain hyviä biisejä peräkkäin.

Kun kissa nukkuu vieressä.

Kun sporakuski odottaa että ehdin kipittää mukaan kyytiin.

Kun innostut lukemaan pitkästä aikaa, ja mieli tekee lukea koko kirja yhdellä istumalla kannesta kanteen. Liian usein lukemiselle mahdollinen aika menee valitettavasti puhelimen räpläämiseen lasittunein silmin.

Kun saat kuulla ystäväsi ostaneen sinulle lipun erääseen loppuunmyytyyn tapahtumaan.

Kun ehtii käyttää yrttiruukun kokonaan useampaan ruokaan ennen sen nuupahtamista.

Kun makaronilaatikko onnistuu täydellisesti. Multa puuttuu jokin simppelin arkiruuan tekemisen taito, jotkin kampasimpukat onnistuvat aina mun keittiössä, makaronilaatikko tai jauhelihakeitto on taas aivan eri juttu.

Kun saa aikaiseksi pitää pyykkipäivän, ja pyykinpesuaineen raikas tuoksu leviää koko asuntoon.

Kun pääsee suoraan saunasta nukkumaan alasti puhtaissa pehmeissä lakanoissa.

Kun ei tarvitse katsoa yksin Game of Thronesia ja pelätä Jääkeijoja

Kun on pieni pakkanen, ei tuule ja ulkona sataa todella kevyesti lunta. Kuin valkoista glitteriä leijailisi.

Kun menetetyksi tapaukseksi tuomitsemasi huonekasvi tekee uutta lehteä.

Kun pieleen mennyt suoravärikokeilu jaksaa vain naurattaa - hiukset ovat uusiutuvaa luonnonvaraa.