Ulkonäköpaineista ja huulien täytöstä

Ylähuuleni on ohut, viivamainen ja muodoton. Jos hymyilen yhtään leveämmin, se katoaa. Olen saanut siitä usein kritiikkiä, olen luvannut sen jo vuosia sitten korjata. Kävin konsultaatiossa, en vain saanut aikaiseksi mennä itse operaatioon. Tai uskaltanut. Jokin koputti takaraivossa, jos et nyt kuitenkaan... Enää en halua täyttää ylähuultani.

Huulten täyttö olisi avannut kohdallani Pandoran lippaan. Seuraavaksi oltaisiin oltu veitsen alla, kun olisin halunnut korjata nenääni. Sitten hankkia leukaimplantin, pari rasvaimua ja alimpien kylkiluiden poiston. Mulla ei ole ymmärrystä kohtuudelle, ja tulisin melko nopeasti sokeaksi keinotekoisesti muokatulle ulkonäölleni. En edes tiedä mitä kaikkea parannusehdotuksia olisin himoinnut ovelan bisneslääkärin niitä minulle tarjotessa.




Luovuin aikoinaan ripsipidennyksistä, kun halusin aina vain pidempää ja näyttävämpää. Lopulta mulla oli megapitkät mauttomat pikimustat ripsiviuhkat jotka kirvelivät suihkussa ja saivat mut näyttämään keravalaiselta. Huulten täytössäkään tuskin yksi pistos olisi riittänyt. Pian mulla olisi ollut kaksi räjähdyspisteessä pullistelevaa nakkimakkaraa huulten paikalla.

Mun mielestä on huolestuttavaa, että erinäisistä kauneusoperaatioista on tehty viime aikoina lasten someidolien toimesta ihan arkipäiväistä. Nuoret, valmiiksi kauniit ja komeat ihmiset parantelevat itseään, ja lapsi altistetaan ymmärtämään tämän olevan normaalia. Se ei ole normaalia, vaan erittäin kyseenalaista. Ikään kuin itsestään kuuluisi etsiä vikoja joita voi sitten helposti parannella parilla piikillä ja mesolangalla. Tästä vielä alennuskoodi kaupan päälle! Epävarmat, kriittisessä iässä olevat lapset joutuvat seuraamaan idoliensa kauneuskirurgiaseikkailuja... Ei ihme, että ulkonäköpaineet iskevät yhä nuorempiin.




Itse en ole tippaakaan tyytyväinen ulkonäkööni. Olen ruma, mulkosilmäinen lihava sammakko. Olen liian lihava, liian lyhyt, liian roikkuvatissinen, liian ohuthiuksinen. Mulla on liian paksu kaula, liian kärsämäinen nenä ja liian paksut posket. Mä en ole koskaan ollut kaunis kuin yksittäistapausten mielestä. Muistan, kun minut äänestettiin ala-asteella luokan rumimmaksi tytöksi. Ihan hyvänä näyttelijänä pääsin kasiluokalla kevätjuhlanäytelmässä päärooliin - esitin Rumasta Ankanpoikasesta vain sen ruman ankan version, koska yksi kaunis tyttö havitteli myös pääroolia. Sopiva kompromissi, Iida on se ruma ja kaunis tyttö kaunis päärooli. Jopa oma äitini on joskus harmitellut kun en ole kaunis, toisin kuin hän ikäisenäni.

Mutta mä en välitä. Kauneus on kuitenkin lopulta katoavaista. Otan paljon mielummin vastaan kehuja sellaisista asioista, mihin voin itse vaikuttaa. Kuulen mielelläni olevani hyvä kielissä, mukava asiakaspalvelija tai ihanan empaattinen. Toki, ulkonäköönikin voisin itse vaikuttaa, kitudieettien ja kirurginveitsen avulla. Mutta mun mielestäni sellainen on tarpeetonta.