Aborteista, patriarkaatista ja Puolan tilanteesta

Olin ensimmäisen tuhannen joukossa allekirjoittamassa, kun Omatahto2020-kansalaisaloite julkaistiin kuukausi takaperin. Kansalaisaloitteen tavoitteena on muuttaa Suomen aborttilakia niin, että abortin voi saada sitä pyytämällä, ilman erillistä syytä. Pakko myöntää, itselläni ei ollut tarkkaa ymmärrystä Suomen aborttilainsäädännön tilanteen vertautumista Euroopan kentällä, enkä ollut aiemmin osannut edes ajatella lain olevan jotenkin epäreilu. Tässä näkyy oma helsinkikeskeinen kuplani: jos haluaisin abortin, minulla ei olisi vaikeuksia löytää nykylainsäädännön vaatimaa kahta lääkäriä, jotka puoltavat toimenpidettä.

Vaan mietitäänpä sittenkin, abortin saadakseni joutuisin tekemään tarkan selonteon ventovieraalle, miksi en halua osallistua synnytystalkoisiin, miksi tämä lapsi ei juuri nyt sovi elämäntilanteeseeni. Pikkupaikkakunnalla kohdalle sattuva vanhoillinen lääkäri voi alkaa arvostelemaan, tai jopa koko operaatio torppaantua, jos kahta aborttimyönteistä lääkäriä ei samasta terveyskeskuksesta löydy. Mielestäni ideaalitilanteessa raskaana olevalla on oikeus tehdä päätös, mutta myös lääkärillä halutessaan kieltäytyä tekemästä toimenpidettä, jolloin nainen jo alun alkaen ohjataan aborttimyönteiselle lääkärille. Kaikki lääkärit eivät ole kristillispoliittisia arvokonservatiiveja.

Päätöksen raskauden keskeytyksestä tulee siis olla raskaana olevan oma. Ei puolison, vanhempien, irtosuhteen tai yhdenkään poliitikon tai terveydenhuollon ammattilaisen. Ei yhdenkään äijänkäppyrän, jota aborttilaki ei edes koskisi. Naisella tulee olla itsemääräämisoikeus omasta vartalostaan. Kansalaisaloite on jo kerännyt yli 50 000 allekirjoitusta, joten se etenee eduskunnan käsittelyyn. Sen voi silti edelleen käydä allekirjoittamassa.

Vielä surullisempi tilanne EU-tasolla on Puolassa, jossa aborttilaki tiukentui juuri entisestään. Nyt abortti on Puolassa enää sallittu vain jos se on alkanut insestin tai raiskauksen seurauksena, tai on merkittävä uhka raskaanaolevan terveydelle. Vakavasti epämuodostuneen sikiön abortointi on nyt siis kielletty. Tämä tekee puolalaisnaisen itsemääräämisoikeudesta omaa kehoaan kohtaan käytännössä mahdotonta.

Kuten esimerkiksi tämä YLE:n uutinen linjaa, pieni vähemmistö kansasta olisi kannattanut tätä tiukentunutta lainsäädäntöä. Lainsäädäntö ajettiinkin läpi ilman parlamentin äänestystä. Nykypäivän Puola on oppikirjaesimerkki patriarkaatista, missä sedät uskontoa tekosyynä käyttämällä oikeuttavat naisvihansa. Olisiko aborttioikeus näiden setien itsemääräämisoikeudesta jotenkin pois? Ei olisi. Ei ihme, että siellä nyt protestoidaan. Aborttien laillistamisen puolesta Puolassa voi allekirjoittaa vetoomuksen.

Globaalissa mittakaavassa sekularisaatio ei tällä hetkellä vaikuta saavan jalansijaa. Olen itse havainnut meillä Suomessakin pienen, mutta radikaalin ääriuskovaisuuden nousemisen, jossa äänenkäyttäjät ovat vasta aikuisiällä tulleet uskoon. Siellä sitten huudellaan helvetin lieskojen koituvan halloweenin viettäjien kohtaloksi, ja niille, jotka kyseenalaistavat Raamatun todenmukaisuuden. Ero tavanomaiseen evankelis-luterilaiseen suomalaiseen on hurja. Ei puhettakaan aborttioikeuksista, sillä jo ehkäisy, jopa keskeytetty yhdyntäkin on syntiä. Ei väliä vaikka fiilikset droppaisi kun tuleva ihmistaimi on pakko saattaa aluilleen maan täyttämiseksi. Tiedän tapauksia, jossa uskoontulleella on rikkinäinen tausta, joten henkilö on ollut helposti manipuloitavissa radikaaleihinkin näkemyksiin. Hirvittää ajatella tulevaisuusnäkymiä Suomessa, mikäli ääriajattelun suosio kasvaisi.

Karu fakta on, että abortin saatavuutta heikentämällä niiden määrä tuskin kuitenkaan vähenee. Ei Puolassa, ei meillä Suomessa, eikä missään muualla. Tähän apukeinona olisi esimerkiksi seksuaaliterveyspalveluiden ja ehkäisyn saatavuuden parantuminen. Puolassa lähdetään vartavasten aborttimatkoille ulkomaille, mutta ovatko nämä hauskat pikku lomareissut koko väestön saavutettavissa? Laittomia abortteja tehdään epämääräisissä kotiolosuhteissa varmasti, ja nämä ovat hengenvaarallisia. Oikeuden turvalliseen aborttiin soisikin kuuluvan kaikille. Ja päätöksen tulisi olla yksinomaan sen kohdullisen osapuolen.