Muistan olleeni elämässäni kateellinen toisille monesta, merkityksettömästäkin seikasta. Olen kadehtinut niitä, jotka saivat ratsastustunneilla sen kivoimman hepan. Olen kadehtinut niitä, Olen kadehtinut niitä, jotka pääsevät kerta kerran jälkeen käsiksi useisiin akateemisiin apurahoihin. Mutta ennen kaikkea, yhä edelleenkin kadehdin niitä, joiden mielipiteestä välitetään. Jotka tulevat kuulluiksi.
Lukemattomia ovat ne kerrat, jolloin olen tuloksetta yrittänyt saada ääntäni kuuluviin ryhmässä. Aina välillä risukasassa välähtää, ja pystyn tarjoamaan hyviä ideoita. Jotka jäävät ignoranssitasolle, jotka lopulta monen mutkan ja erheen kautta osoittautuvat toimivaksi, ja joku toinen saa tästä ratkaisukyvystä kunnian. Ja vielä pahempaa, siinä kollektiivisesti naureskellaan miksei kukaan keksinyt tuota aikaisemmin. Tai kuinka monta kertaa olen yhtä näkymättömänä, tuloksetta pyytänyt apua, neuvoja, tai vain janonnut vuorovaikutusta... Tästä syystä olen varmaankin aina jossain määrin kadehtinut vaikuttajaskenen edustajia. Olisihan se joskus kiva saada kysymyksiinsä vastaus, tai ylipäätään laukoa mitä sylki suuhun tuo. Tai sormet lähes refleksinomaisesti näppäimistön välityksellä.
Kateus tuntuu jatkuvasti olevan läsnä vaikuttajakulttuurista keskustellessa, mutta koen sen eri tavalla, kun ringin sisäpuolella olevat. Tuo rinki kun sijaitsee maailmassa, jossa etuoikeudet ovat usein hallitsemattomia ja vastuu täysin vieras käsite. Valitettavan monet näistä digitaalisista kulttikuvista ovat joko autuaan tietämättömiä etuoikeuksistaan, tai tarkoituksella sokeita niille. Instagrammattavan arvoinen elämä on kaupitella tuotteita, joita harva uskoi koskaan tarvitsevansa. Jokainen viikonpäivä vaatii omat treenivaatteensa, kasvohoitojen ohella hehkusta halutaan kiittää myös kristallirullaa tai syötävää kollageenia, eikä Stanley Cupkaan ole enää mikään lätkäpokaali. Ja jos et suostu kieppumaan tässä materialistisessa karusellissa, se suorastaan huutaa sitä, että olet kateellinen.
Kateus on mielestäni niin väärin käytetty termi nykyaikaisessa diskurssissa. On tavallaan kiehtovaa, kuinka kaikki eriävät mielipiteet hylätään nopeasti yksinkertaisena kateutena. Nykypäivän sometasavallassa näyttää siltä, että ainoat kaksi sallittua tapaa olla vuorovaikutuksessa ovat ihailu ja kateus, ilman silmäniskuakaan rakentavalle palautteelle tai keskustelulle. Keskitien ei tarvitse olla kultainen, mutta voisiko olla jokin väylä sanoa mielipiteensä ilman kollektiivista syyttelyä vihreäksi? Jos uskaltaakin arvostella tuotetta tai mielipidettä, vastaus on usein torjuva ja hyökkäävä. Regina Georgen opettama argumentaatiokyky on nykyisin omalla tavallaan normi.
Miksi sitten elämäntapavalintoja koskeva kritiikki muuttuu eräänlaiseksi egojen taisteluksi? Olemme luoneet hektisen yhteiskunnan, jossa erimielisyydet ratkotaan someriitana pohdiskelun sijaan. Voittaja on se, joka huutaa koviten suurimman tuen takaa. Tämä tuki voi olla seuraajamassa, tai sitten jokin vieläkin vaikutusvaltaisempi puolustava taho. Virtuaaliystävä. Milloin olemme tehneet kollektiivisen sopimuksen siitä, että keskustelutaito on jotakin aivan liian vaivalloista?
Takaisin influenssereihin. Kyllä, jotkut heistä onnistuvat navigoimaan näillä petollisilla vesillä armollisesti käyttämällä alustojaan kohottamaan, kertomaan ja lisäämään tietoisuutta asioista, jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin uusi terveysjäätelö. Monet jäävät kuitenkin vangiksi filtterin sävyttämään kuplaan, eivätkä ole täysin edes ymmärtäneet koko asiaa. He ylpeilevät etuoikeuksillaan ja pommittavat seuraajiaan tekaistuilla tarpeilla, jotka huutavat vain voimaannuttamiseksi naamioitua kulutusta.
Ratkaisu tähän olisi yksinkertainen: astutaan pois oletuksesta, että kritiikki on kateutta. Kyseenalaistetaan käsitys, että erimielisyys tai skeptisyys ovat synonyymeja kateudelle. Voisimme omaksua kulttuurin, jossa rehellistä vuoropuhelua arvostettaisiin – jossa voisimme kyseenalaistaa ja kritisoida, eikä vain lopettaa seuraamista. Koska ei tarvitse seurata jos ei kelpaa. Eipä äkkiseltään tule mieleen kovinkaan montaa muuta työpaikkaa, jossa palautteen voi antaa kaikua kuin kuuroille korville influenssereiden tavoin. Lyödä kateuskortin tiskiin ja jatkaa entiseen malliin, ellei jopa radikaalimmin.
Ei kommentteja
Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!
Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.